Työllisyys ja oikeudenmukaisuus puoltavat tupoa
Tavoitteena reilu ja inhimillinen työelämä
Tasa-arvoa tukevat tavoitteet
Edellinen tupo toi työllisyyttä ja ostovoimaa
Liittokierros vuosituhannen vaihteessa
Helatorstaikysymyksen historiaa

x
Helatorstaikysymyksen historiaa

Vuonna 1965 SAK ja STK solmivat työaikasopimuksen, jolloin Suomessa alkoi siirtyminen 40-tuntiseen ja viisipäiväiseen työviikkoon eli lauantaista tuli yleisesti vapaapäivä. Samaisessa työaikasopimuksessa sovittiin kuitenkin, että jos viikolle sattuu arkipyhä, on sen viikon lauantai työpäivä.

Seuraavan kerran arkipyhäviikkojen työaika nousi esille UKK-sopimukseksi kutsutun tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä joulukuussa 1970. Jotta työviikko olisi mahdollisimman yhtenäinen, työmarkkinajärjestöt päättivät esittää piispainkokoukselle, että loppiainen, helatorstai ja toinen helluntaipäivä siirrettäisiin kiinteästi lauantaiksi. Muutos toteutettiinkin vuonna 1972.

Kirkollisissa piireissä arkipyhien siirtäminen lauantaipäiviksi herätti tyytymättömyyttä. Vuonna 1982 kirkolliskokous esittikin valtioneuvostolle loppiaisen ja helatorstain palauttamista vanhoille, yleiskirkollisille paikoilleen. Toinen helluntaipäivä eli helluntain valmistuspäivä esitettiin poistettavaksi kirkollisten juhlapäivien luettelosta. Arkipyhien siirtämistä takaisin keskelle viikkoa ei oltu käsitelty työmarkkinajärjestöjen välisissä neuvotteluissa eikä olemassa ollut esitystä siitä, miten arkipyhien siirtäminen vaikuttaisi eri palkansaajaryhmien työaikaan ja miten työajan lyhennys korvattaisiin ansioissa.

Vuoden 1985 keväällä hallitus käsitteli asiaa ja päätti esittää kirkkolain muuttamista kirkolliskokouksen ehdottamalla tavalla. Hallitus ei kuitenkaan ollut asiasta yksimielinen. Sosialidemokraattiset ministerit vaativat, että ennen eduskunnan päätöksen tekoa tulisi selvittää muutoksen vaikutukset työmarkkinoilla ja esittivät, että lakiesitys käsiteltäisiin lopullisesti vasta seuraavien työehtosopimusneuvottelujen jälkeen.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle oli lain voimaantulo jätetty auki ja auki se jäi eduskunnan päätöksessäkin. Marraskuussa 1985 eduskunta hyväksyi lakiesityksen ja siten paluun repaleiseen työviikkoon. Lakiesityksen käsittelyssä oli mielenkiintoista se, että kansanedustajilla, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, ei ollut keskustelussa puheoikeutta.

Työmarkkinavaikeuksia peläten presidentti Mauno Koivisto päätti siirtää lain voimaantuloa viidellä vuodella vuodesta 1987 vuoden 1992 alkuun. Perusteluissaan hän sanoi olettaneensa, että hallituksessa käsiteltävät asiat on hyvin valmisteltu ja että eduskunta myös omalta osaltaan perehtyy asioihin ennen päätöksentekoa. Koivisto totesi myös, että "nyt on kiistatta käynyt selville, että kirkkolain 19 §:n muutoksella paitsi siirretään kirkollisia juhlapäiviä myös matkaansaatetaan monenlaisia muita vaikutuksia."

Kun lain voimaantulo läheni, oli lakimuutoksen vaikutuksista arkipyhien työaikajärjestelyihin sovittava työmarkkinajärjestöjen kesken. SAK:n lähtökohtana neuvotteluissa oli arkipyhien saaminen palkallisiksi vapaapäiviksi kaikille työntekijöille. Vuoden 1990/91 tupossa sovittiin, että vuoden 1990 lokakuun loppuun mennessä työmarkkinaosapuolet neuvottelevat ja sopivat arkipyhien siirtymisen vaikutuksista työaikajärjestelyihin. Keskusjärjestöt pyysivätkin silloista oikeusministeriön kansliapäällikkö Teuvo Kalliota selvittämään, olisiko asiasta mahdollista sopia. Marraskuun alussa Kallio teki ehdotuksensa, jonka työmarkkinajärjestöt 15.11.1990 hyväksyivät ja allekirjoittivat.

Kallion sovintoesityksen mukaan loppiaisen ja helatorstain siirtyessä vanhoille, kirkollisille paikoilleen loppiainen lyhentää palkansaajien työaikaa ansioita leikkaamatta, mutta helatorstai ei. Toisin sanoen helatorstain siirryttyä pysyvästi keskelle viikkoa on sen jälkeinen lauantai työpäivä tai se täytyy "tehdä sisään". Sopimus astui voimaan vuoden 1992 alusta.

Tilanne SAK:laisten liittojen sopimusaloilla

Työajan lyhennys helatorstain jälkeisen lauantain osalta on kuitenkin käytännössä hyvinkin kirjavaa. Jo ennen vuotta 1992 oli esimerkiksi graafisessa teollisuudessa sovittu helatorstain lyhentävän työaikaa ansioita alentamatta. Myös satamissa ja kauppamerenkulun merimiesten työaikaa lyhennettiin vastaavasti 90-luvun aikana. Kunta-alalla puolestaan ripoteltiin helatorstain työtunnit muille arkipyhäviikoille, jolloin helatorstaiviikon työaika kylläkin lyheni, mutta vuosityöaika ei.

Vuoden 2000 sopimuksiin saatiin liittokohtaisella työehtosopimuskierroksella joillekin aloille helatorstaiviikon lauantai vapaaksi. Liittokierros ja aiemmat sopimukset mukaan lukien helatorstai on lyhentänyt työaikaa esimerkiksi seuraavilla SAK:laisilla aloilla:

• kemianteollisuudessa lukuun ottamatta keskeytymätöntä vuorotyötä ja säännöllistä ilta- ja yötyötä,
• Sähköliiton tietotekniikka-alalla,
• paperiteollisuudessa päivätyössä ja keskeytyvissä työaikamuodoissa,
• talotekniikka-alalla,
• energia-alalla,
• veturimiehillä ja rautatievirkailijoilla,
• graafisessa teollisuudessa,
• satamissa ja kauppamerenkulun merimiehillä ja
• puhdistus- ja siivousalalla asian voi paikallisesti sopia.

SAK:n mielestä yksi tärkeä osa työelämän kehittämistä ovat myös sellaiset työajan uudelleenjärjestelyt, jotka mahdollistavat pidemmät yhtäjaksoiset vapaat. SAK esittääkin tupo-tavoitteissaan, että helatorstai olisi palkallinen vapaapäivä kaikille työntekijöille eikä vain osalle palkansaajista.

"Helatorstai pähkinänkuoressa"

1965

STK:n ja SAK:n työaikasopimus

5-päiväinen työviikko, arkipyhien jälkeinen lauantai on työpäivä

1972

arkipyhät siirrettiin kiinteästi lauantaihin

1982

kirkolliskokouksen esitys eduskunnalle arkipyhistä kirkolliselle paikalle

1985

eduskunta hyväksyi kirkkolain muutoksen

lain voimaantulon siirtäminen 5 vuodella

1992

arkipyhät siirtyivät kirkolliselle paikalleen

työmarkkinajärjestöjen sopimus: loppiainen lyhentää työaikaa, helatorstai ei

x

Ajankohtaista

SAK:n tupotavoitteet
- Tavoitteet 2001–2002
- Tavoitteiden taustoja
- Aikaa ja tasa-arvoa vanhemmuuteen
- Ostovoimaa koskevat tavoitteet

Pieni tupo-opas

Aikaisemmat tulokierrokset