|
Tupo | |
| x | x Tavoitteiden taustoja Reilu ja inhimillinen työelämä Työllisyys ja oikeudenmukaisuus puoltavat tupoa x Vahva talouskehitys
takana – nyt uhkana inflaatio SAK:n valtuusto asetti toukokuussa 2000 seuraavan sopimuskierroksen tavoitteeksi vuosia 2001-2002 (2003) koskevan tulopoliittisen sopimuksen, joka parantaa työllisyyttä, varmistaa palkansaajien ostovoiman nousun ja tasaisen ansiokehityksen sekä hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoituksen. Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kolmikantayhteistyö on vaikuttanut myönteisesti maamme taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen. 90-luvulla solmitut kattavat tulopoliittiset kokonaisratkaisut vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että Suomi nousi lamasta. Kahden edellisen tupon aikana –90-luvun jälkipuoliskolla Suomeen syntyi neljän vuoden aikana jopa 200 000 uutta työpaikkaa. Ratkaisujen myötä palkansaajien todellinen ostovoima on kasvanut ja talouskasvu on ollut vakaata. Nyt tehtävänä on varmistaa talouden vakaus useammaksi vuodeksi - varmistaa, että kasvu jatkuu hallittuna ja inflaatio pysyy kurissa. Työllisyyden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta tulopoliittinen kokonaisratkaisu on nyt tärkeä. Kokoava tulopoliittinen kokonaisratkaisu on paras tapa turvata hyvän työllisyyskehityksen jatkuminen. Myös oikeudenmukainen tulokehitys edellyttää, että kaikkien tulonsaajaryhmien – myös pienituloisten ja naisvaltaisten alojen – palkkakehitys turvataan. Toisaalta kokoava tuloratkaisu estää inflaation liikkeellelähdön ja antaa niin yrityksille kuin kotitalouksillekin vakaat tulevaisuudennäkymät. Liittämällä tupoon indeksiehto voidaan palkkakehitys turvata muuttuvissakin talousoloissa. Keskitetyllä tulopolitiikalla on voimakas kansalaisten kannatus – kaksi kolmesta (66 %) suomalaisesta pitää tulopoliittista kokonaisratkaisua parhaana vaihtoehtona syksyn tulokierroksella. Tärkeimmäksi tavoitteeksi tällä tulokierroksella kansalaiset nostavat edelleen työllisyyden, jota peräti 71 prosenttia pitää erittäin tärkeänä tupotavoitteena. Vahva talouskehitys takana – nyt uhkana inflaatio Tuloneuvotteluihin käydään vahvan talouskasvun oloissa. Tämän vuoden kokonaistuotannon kasvu hipoo kuutta prosenttia ja ensi vuodellekin ennustetaan neljän prosentin lisäystä. Suomen vienti on kehittynyt hyvin ennen muuta elektroniikkateollisuuden ansiosta. Tilastokeskuksen mukaan teollisuusyritysten liikevaihto oli huhti-kesäkuussa 19 prosenttia suurempi kuin viime vuonna, sähköteknisessä teollisuudessa nousua oli jopa 44 prosenttia. Suomalaisyritysten kilpailukyky on huippukorkealla. Viime vuonna 500 suurimman yrityksen voitot ylittivät 80 miljardia markkaa. Työn ja pääoman välinen tulonjako on viime vuosina kehittynyt pääoman hyväksi, johon on vaikuttanut 90-luvun alun raju tuottavuuden kasvu, palkkamaltti ja markan devalvoituminen. Edellisiin tupo-neuvotteluihin verrattuna valtiovallan mahdollisuudet osallistua tuloratkaisuun ovat olennaisesti paremmat. Tänä vuonna valtion talous on jo positiivinen ja ensi vuonna ylijäämä on nousemassa jopa 15 miljardiin. Valtion omaisuuden myyntitulot lisäävät liikkumavaraa entisestään. Myös kuntatalous vahvistuu. Suomi on keskimääräistä alttiimpi raakaöljyn kallistumisen ja euron heikentymisen aiheuttamalle inflaatiokierteelle. Heinäkuussa vuositason inflaatioksi mitattiin 3,8 prosenttia. Siksi työntekijöiden reaaliansioiden nousu on jäämässä tänä vuonna vain yhteen prosenttiin tai jopa sen alle. Samaan aikaan kansantalous kasvaa lujaa ja optioilla harjoitetaan puhdasta rahastusta. Kansanedustajien palkkioiden roima korotus vaikuttaa myös ilmapiiriin. Suomen Gallupin elo-syyskuun vaihteessa tekemässä mittauksessa peräti kolme neljästä (73 %) kritisoi yritysjohdon puheita maltista epäuskottaviksi ja arvioivat johtajien vain ajavan itselleen lisäetuja. Tulokierroksen avainkysymys onkin, hallitaanko nyt poikkeuksellisen vahva kasvu ja varmistetaanko sen jatkuminen vai käynnistyykö inflaatiokierre, joka katkaisee myönteisen työllisyyskehityksen ja johtaa myös ennen pitkää kasvun taantumiseen. Kaikkia tulonsaajaryhmiä tuleekin koskea samat vaatimukset inflaation hillitsemisessä. Viime vuonna syntyi 74 000 uutta työpaikkaa. Työttömyys voi painua lähivuosina jopa alle seitsemän prosentin työllisyysaste nousta 70 %:iin työikäisestä väestöstä, mikäli talouspolitiikassa ja tuloneuvotteluissa onnistutaan. Hyvän työllisyyskehityksen ohella palkansaajien reaaliansioita ja kotitalouksien ostovoimaa voidaan kasvattaa tasaisesti ja kuluvaa vuotta selvästi enemmän palkankorotusten ja veronkevennysten yhdistelmällä. Julkiseen talouteen muodostunut rakenteellinen ylijäämä antaa lisäksi tilaa parantaa julkisia palveluja sekä panostaa osaamiseen ja työssä jaksamiseen. Maailmantalouden suhdannehuippu on jo ilmeisesti ohitettu. OECD- maiden yhteenlasketun tuotannon määrän arvioidaan kasvavan tänä vuonna neljä prosenttia, ensi vuoden kasvuluvuksi OECD ennustaa 3,1 %. Useampivuotinen vakauttava tuloratkaisu voisi taata sen, että Suomen talouskasvu jatkossakin ylittää EU:n ja OECD- maiden keskiarvon ja luo näin edellytyksiä paremmalle työllisyydelle. Epävarmuustekijät liittyvät öljyn hintaan ja Yhdysvaltojen ennätyspitkään jatkuneen vahvan talouskasvun mahdolliseen hiipumiseen. Riskinä on myös, että Euroopan Keskuspankki taistellessaan koronnostoilla euron arvon puolesta aiheuttaakin talouskasvun ja työllisyyskehityksen tuntuvan hidastumisen. Toisaalta esimerkiksi ETLA arvioi, että raakaöljyn barrelihinta laskee ensi vuonna keskimäärin 25-26 dollariin. Povattu euron vahvistuminen vaikuttaa jatkossa vientiteollisuuden kannattavuutta vähentäen. |
- Tavoitteiden taustoja (päivitetty 25.10.) - Aikaa ja tasa-arvoa vanhemmuuteen - Ostovoimaa koskevat tavoitteet |
