 |
|
|
|
|
|
|
||
 |
 |
|||||||
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|||
      INFOPISTEEN OSOITE Liivalaia 11/4, Puh. +372 648 7750 INFOPISTE ON AUKI ma - pe 10 - 16 |
|
|||||||
Suomalainen työmarkkinamalliSuomen palkansaajista noin 75 % kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Nykyinen työmarkkinamallimme on pitkän työn tulos ja se on rakennettu aste asteelta. Suomessa on palkansaajilla useita ammattiliittoja, jotka kuuluvat kolmeen eri palkansaajakeskusjärjestöön. Nämä ovat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja AKAVA. Myös työnantajapuoli on hyvin järjestäytynyt Suomessa: Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Valtion työmarkkinalaitos, Maaseudun työnantajaliitto ja Kirkon Sopimusvaltuuskunta. Jokaisella työnantajakeskusjärjestöllä on omat jäsenliittonsa, jotka neuvottelevat työehtosopimukset palkansaajien liittojen kanssa. Ammattiliittojen ja työnantajaliittojen tärkein tehtävä on neuvotella jäsenilleen työehtosopimukset. Työehtosopimuksissa on sovittu mm. palkoista, vuosilomista ja työajoista. Työehtosopimukset Suomessa kattavat kaikki palkansaajat asuinpaikasta tai työntekopaikasta riippumatta. Paikallisestikin voidaan työehtosopimuksen antamissa rajoissa sopia joistain asioista, mutta vain siinä tapauksessa, että yhteisymmärrys työnantajan ja työntekijän välillä saavutetaan. Liiton jäsenet saavat työehtosopimuksen omasta liitostaan. Valtio toimii Suomessa tiiviissä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ns. kolmikantayhteistyöllä ratkotaan myös monia sosiaaliturvan piiriin kuuluvia asioita. Tällä yhteistyöllä on neuvoteltu esimerkiksi palkansaajien tapaturmavakuutuksesta, työttömyysturvasta, eläke-etuuksista ja perhevapaista. Palkansaajien oikeuksia ja velvollisuuksia säädellään työehtosopimuksilla ja työlainsäädännöllä. Palkansaajien ja työnantajien liitot neuvottelevat työehtosopimukset yleensä vuosittain tai kahden vuoden välein. Nämä sopimukset sitovat kaikkia, myös järjestäytymättömiä työnantajia ja työntekijöitä. Työlainsäädäntö takaa lisäksi minimiturvan esimerkiksi vuosiloman ja työaikojen osalta. Suomalaisen hyvinvointivaltiomallin kulmakiviä ovat kattavat julkiset palvelut ja kohtuulliset tuloerot. Tuloeroja tasoittavat progressiivinen verotus ja tulojen perusteella saatavat tuet. Järjestelmä toimii vain, jos kaikki maksavat veronsa. Harmaan talouden yleistyminen vaikeuttaisi nykyisenlaisen mallin ylläpitoa. Suomalaiset paheksuvatkin voimakkaasti pimeän työn tekemistä. Myös nykyinen työmarkkinajärjestelmämme edellyttää laajaa yhteisvastuuta. Liitot pystyvät ajamaan jäsentensä etuja tehokkaasti vain, jos riittävän monet maksavat jäsenmaksunsa. Naisten ja miesten työssäkäynti on Suomessa lähes yhtä yleistä. Vuoden 2006 alussa oli naisten keskiansio 2 275 euroa/kk ja miesten 2 813 euroa/kk. Suomessa on lähtökohtana se, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa. Tämä ei aina käytännössä toteudu. Suomalaiset naiset osallistuvat aktiivisesti politiikkaan. Runsas kolmasosa kansanedustajista on naisia. Vuonna 2000 valittiin Suomessa ensimmäisen kerran nainen presidentiksi. LISÄTIETOJA: |
|
