|
Tupo | |||||||||||||||||
| x | x Palkansaajan ostovoima x
Työllisyyttä ja
oikeudenmukaisuutta SAK:n ostovoimatavoitteet Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on paras tapa tukea hyvää työllisyyskehitystä. SAK tavoittelee kaksivuotisen vuodet 2001 ja 2002 kattavan tupon avulla vakaan talouskasvun jatkumista, palkansaajien ostovoiman kasvua, inflaation pysymistä kurissa ja työllisyyden paranemista. Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kolmikantayhteistyö on vaikuttanut myönteisesti maamme taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen. 1990-luvulla solmitut kattavat tulopoliittiset kokonaisratkaisut vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että Suomi nousi lamasta. Kahden edellisen tupon aikana -90-luvun jälkipuoliskolla Suomeen syntyi neljän vuoden aikana 200 000 uutta työpaikkaa. Ratkaisujen myötä palkansaajien todellinen ostovoima on kasvanut yli 2 prosenttia vuodessa ja talouskasvu ollut noin 5 prosenttia vuodessa. Nyt tehtävänä on SAK:n mielestä varmistaa talouden vakaus ja turvata palkansaajien ostovoima useammaksi vuodeksi - varmistaa, että kasvu jatkuu hallittuna. Työllisyyden, oikeudenmukaisen tulokehityksen ja hyvinvoinnin kannalta tulopoliittinen kokonaisratkaisu on nyt tärkeä. Jos talouspolitiikassa ja tuloneuvotteluissa onnistutaan, työttömyys voi lähivuosina painua alle 7 prosenttiin ja työllisyysaste nousta 70 prosenttiin. Tupon avulla myös pienituloisten ja naisvaltaisten alojen palkkakehitys voidaan turvata parhaiten. Kokoava tuloratkaisu rauhoittaa inflaatiota ja antaa niin yrityksille kuin kotitalouksille vakaat tulevaisuudennäkymät. Liittämällä tupoon indeksiehto voidaan hillitä inflaatio-odotuksia ja turvata palkkakehitys muuttuvissakin talousoloissa. Tasainen ansiokehitys ja oikeudenmukaisuus tavoitteena SAK:n valtuusto hahmotteli viime keväänä tuloratkaisun perusteita. Valtuuston mukaan pitkittyvä työttömyys ja syrjäytyminen ovat yhteiskuntamme vakavimmat ongelmat, joihin voidaan parhaiten vaikuttaa vakaan talous- ja yhteiskuntakehityksen oloissa. Valtuuston mukaan tavoitteena on sopimus, joka parantaa työllisyyttä, varmistaa palkansaajien ostovoiman kasvun ja tasaisen ansiokehityksen sekä hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoituksen. SAK:n lähtökohtana tuloneuvotteluissa on palkansaajien ostovoiman tasainen kasvu. Ratkaisevaa ei ole mahdollisimman suuret nimelliset palkankorotukset, vaan se, mitä palkalla saa. Ratkaisussa on siis otettava huomioon myös tavaroiden ja palveluiden hinnoissa, verotuksessa ja tulonsiirroissa tapahtuneet muutokset. Nämä kaikki vaikuttavat käytettävissä olevan tulon eli ostovoiman todelliseen muutokseen. Kahden viimeisen tupokauden aikana työllisyyden paranemisen ja taloudellisen vakauden ansiosta palkansaajien yhteenlaskettu ostovoima on kasvanut miltei 18 prosenttia. Palkansaajien osuus kansantulosta kutistunut Palkankorotusten maltillisuutta viime vuosina kuvastaa se, että palkkojen osuus kansantulosta on supistunut. Tänä vuonna palkkojen osuus jää alhaisimmalle tasolle kuin kertakaan toisen maailmansodan jälkeen. Samaan aikaan yritysten keskimääräinen kannattavuus on noussut niin, että vertailukohtaa on vaikea löytää Suomen taloushistoriasta. Ilmiön taustalla on useita tekijöitä, mutta keskeisinä voidaan pitää lamaa ja työn tuottavuuden voimakasta kasvua. Työn tuottavuus kasvoi yksityisellä sektorilla vuosina 1990—1999 hieman yli 40 prosenttia eli noin neljä prosenttia vuodessa. Ripeän kasvun synnyttämästä palkankorotusvarasta palkansaajat ovat saaneet vain pienen osan. Solidaarinen ratkaisu SAK:n esittämällä palkankorotusmallilla tähdätään joustavaan ja solidaariseen palkkaratkaisuun. Palkankorotuksissa solidaarisuus näkyy markkakorotuksina, jotka ovat pienituloisille prosenttikorotuksia edullisempia. Solidaarisuutta lisää myös matala-palkka-aloille painottuva tasa-arvoerä, joka tuo hyvitystä erityisesti matalapalkkaisilla aloilla työskenteleville naisille. Liittoerä tuo palkkaratkaisuun alakohtaista joustavuutta ja sen osuuden pitää SAK:n mielestä nyt olla suurempi kuin aikaisemmissa tupoissa ollut vastaava järjestelyerä. 330 markkaa lisää kuukaudessa SAK:n mallissa palkankotus muodostuu yleiskorotuksesta, joka on molempina vuosina 2 markkaa tunnissa tai 330 markkaa kuukaudessa. Sen lisäksi alakohtaisissa neuvotteluissa jaetaan ensimmäisenä vuonna kustannusvaikutukseltaan 0,7 prosentin liittoerä. Toisena vuotena liittoerän kustannusvaikutus on 0,4 prosenttia. Tasa-arvoerä maksetaan ensimmäisenä sopimusvuonna ja sen kustannusvaikutus on 0,4 prosenttia. Palkankorotusten kustannusvaikutus on ensimmäisenä vuonna yhteensä 3,8 prosenttia ja toisena vuonna 3 prosenttia.Tällaisella palkankorotuksella palkansaajien ostovoima kasvaa ensimmäisenä sopimusvuonna noin 3,5 prosenttia ja toisena vuonna noin 3 prosenttia. Inflaatio-odotuksia tuo alas se, että palkankorotukset ovat toisena vuonna ensimmäistä vuotta pienemmät. SAK edellyttää, että sopimukseen sisältyy indeksiehdon lisäksi ansiokehitystarkastelu. Ansiokehitystarkastelu tukee solidaarista palkkakehitystä, sillä se mahdollistaa jälkeenpäin tarkistaa palkkoja aloilla, joilla joudutaan tyytymään pelkkiin taulukkopalkkakorotuksiin. Veronkevennykset pieni- ja keskituloisille Palkansaajien reaaliansioita ja kotitalouksien ostovoimaa voidaan hyvän työllisyyskehityksen ohella kasvattaa palkankorotusten ja veronkevennysten yhdistelmällä. Hallitus on jo päättänyt vuoden 2001 tuloveronkevennyksistä, niistä ei neuvotella tupon yhteydessä. Vuoden 2002 veroratkaisu on kuitenkin auki. SAK:n näkemys on, että veronkevennykset kohdistetaan tuolloin pieni- ja keskituloisille. Kevennys voitaisiin toteuttaa tekemällä kolmen prosentin inflaatiotarkistus verotaulukoihin ja poistamalla työmatkakuluvähennyksen omavastuuosuus. Työttömien ostovoima turvattava SAK:n mielestä myös työttömyysturvan tasoa on nostettava. Tilastokeskuksen mukaan työttömät ovat olleet ainoa yhteiskunnallinen ryhmä, jonka reaalitulot ovat 90-luvulla laskeneet – ja ne ovat laskeneet huomattavasti. SAK:n mielestä näissä vahvan talouskasvun oloissa eivät työttömyysturvaan kohdistuvat säästölait ole enää perusteltuja. Vuodesta 1993 lähtien on ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikattu ns. vähennysprosenttia käyttäen. Toisin sanoen, kun ansiosidonnaista päivärahaa lasketaan, on laskemisperusteeksi otettu kuukausipalkka, josta on vähennetty viisi prosenttia. SAK:n mielestä työttömien ostovoimaa onkin lisättävä esimerkiksi poistamalla tuo viiden prosentin leikkaus päivärahaa laskettaessa.
Talouskasvu jatkuu – epävarmuus lisääntynyt Yritysten kilpailukyky huippukorkealla Tuloneuvotteluja käydään vahvan talouskasvun oloissa. Tämän vuoden kokonaistuotannon kasvu nousee viiteen prosenttiin ja ensi vuonnakin Suomen talouden on ennustettu kasvan kilpailijamaita nopeammin. Palkansaajien tutkimuslaitos PT ennustaa ensi vuoden kokonaistuotannon kasvuksi neljää prosenttia. Suomen vienti on kehittynyt hyvin ennen muuta elektroniikkateollisuuden ansiosta. Kansainvälisen noususuhdanteen ohella viennin kasvua on tukenut suomalaistuotteiden ainutlaatuisen hyvä hintakilpailukyky, jota euron heikentyminen on vahvistanut. PT:n ennusteen mukaan viennin kasvuvauhti hidastuu ensi vuonna säilyen kuitenkin edelleen suhteellisen korkeana. Tilastokeskuksen mukaan teollisuusyritysten liikevaihto oli huhti-kesäkuussa lähes viidenneksen suurempi kuin viime vuonna, sähköteknisessä teollisuudessa nousua oli jopa 44 prosenttia. Myös suomalaisyritysten kilpailukyky on huippukorkealla. Viime vuonna 500 suurimman yrityksen voitot ylittivät 80 miljardia markkaa. Maailmantaloudessa suhdannehuippu ohi Maailmantalouden suhdannehuippu on jo ilmeisesti ohitettu. OECD-maiden yhteenlasketun tuotannon määrän arvioidaan kasvavan tänä vuonna neljä prosenttia, ensi vuoden kasvuluvuksi OECD ennustaa 3,1 prosenttia. Useampivuotinen vakauttava tuloratkaisu voisi myötävaikuttaa siihen, että Suomen talouskasvu jatkossakin ylittää EU:n ja OECD-maiden keskiarvon ja luo näin edellytyksiä paremmalle työllisyydelle. Epävarmuustekijät liittyvät öljyn hintaan ja Yhdysvaltojen ennätyspitkään jatkuneen vahvan talouskasvun mahdolliseen hiipumiseen. Riskinä on myös, että Euroopan Keskuspankki taistellessaan koronnostoilla euron arvon puolesta aiheuttaakin talouskasvun ja työllisyyskehityksen tuntuvan hidastumisen. Kuluttajat aiempaa epävarmempia Uusimman kuluttajabarometrin mukaan kotitalouksien luottamus tulevaisuuteen on heikentynyt aiempaan verrattuna. Tämä johtuu inflaation kiihtymisestä ja korkotason noususta. Lyhyet korot ovat nousseet vuoden aikana noin kaksi prosenttia. Vaikka kuluttajien luottamuksen heikkeneminen heijastuukin kulutusluvuissa lähitulevaisuudessa, yksityinen kulutus kasvaa vielä tänä vuonna noin neljä prosenttia. PT:n arvion mukaan kuluttajien varovaisuuden lisääntyminen näkyy selvemmin vasta ensi vuonna säästämisen lisääntymisenä.
Pelko inflaatiosta heikentää näkymiä Inflaatiokierre torjuttava Tulokierroksen avainkysymyksiä on, hallitaanko nyt poikkeuksellisen vahva kasvu ja varmistetaanko sen jatkuminen, vai käynnistyykö inflaatiokierre, joka katkaisee myönteisen työllisyyskehityksen ja johtaa myös ennen pitkää kasvun taantumiseen. Suomi on vallitsevassa taloustilanteessa keskimääräistä alttiimpi raakaöljyn kallistumisen ja euron heikentymisen aiheuttamalle inflaatiokierteelle. Inflaatiota on lisäksi kiihdyttänyt euron heikentymisestä johtuva luottokorkojen, erityisesti asuntolainakorkojen, kohoaminen sekä asuntojen hintojen ja vuokrien nousu. Syyskuussa vuositason inflaatioksi mitattiin 4,2 prosenttia. Siksi työntekijöiden reaaliansioiden nousu on jäämässä tänä vuonna alle yhteen prosenttiin. Tulopoliittinen selvitystoimikunta arvioi, että inflaatio rauhoittuu ensi vuonna ja laskee 2 prosentin tavoite-inflaation suuntaan. Palkansaajat eivät yksin vastuussa Samaan aikaan kun palkansaajien osuus kansantulosta kutistuu, kansantalous kasvaa lujaa ja optioilla harjoitetaan puhdasta rahastusta. Kansanedustajien palkkioiden roima korotus vaikuttaa myös ilmapiiriin. Suomen Gallupin elo-syyskuun vaihteessa tekemässä mittauksessa peräti kolme neljästä kansalaisesta kritisoi yritysjohdon puheita maltista epäuskottaviksi ja arvioivat johtajien vain ajavan itselleen lisäetuja. Palkansaajat yksin eivät ole vastuussa inflaation hillitsemisestä. Mitä enemmän inflaation kiihtyminen johtuu euron heikkenemisestä, sitä heikommat perusteet on sysätä vastuu inflaation taltuttamisesta pelkästään palkansaajien kannettavaksi. Inflaation kiihtymisen vaara edellyttää maltillista käyttäytymistä kaikilta. Kaikkia tulonsaajaryhmiä tuleekin koskea samat vaatimukset inflaation hillitsemisestä. Indeksiehto välttämätön SAK edellyttää, että palkkaratkaisuun sisältyy indeksiehto. Palkansaajille inflaation kiihtyminen on huono uutinen, sillä hintojen nousu syö nopeasti palkankorotukset. Oikein viritetty indeksiehto hillitsee inflaation kiihtymistä ja jakaa riskiä inflaatiotavoitteen ylittymisestä. Oikein viritetty indeksiehto hyödyttää myös yrityksiä. Indeksiehtoa käytetään tupo-sopimuksissa suojaamaan palkansaajien ostovoimaa ennakoimattomalta hintojen nousulta. Tilanteessa, jossa inflaatio-odotukset ovat voimistumassa tai tulevasta kehityksestä on muuten epävarmuutta, indeksiehdolla voidaan ehkäistä inflaatio-odotusten siirtymistä jo etukäteen palkkoihin ja hintoihin. Jos inflaatio ylittää indeksiehdon, hintojen nousu korvataan palkankotuksella.
Tulos- ja voittopalkkioille pelisäännöt Tulos- ja voittopalkkiot sopivat Emu-aikaan Tulos- ja voittopalkkioista sopiminen luo Emu-aikana tarvittavaa ala- ja yrityskohtaista joustoa palkanmuodostukseen. Se myös mahdollistaa sen, että työntekijätkin pääsevät osalliseksi yritysten kannattavuuden noususta ja muusta myönteisestä kehityksestä. SAK:n mielestä nyt onkin korkea aika sopia tulos- ja voittopalkkioiden sekä henkilöstörahastojen käyttöönoton periaatteista. Tutkimusten (esim. Kairinen ja Vartiainen) mukaan tulos- ja voittopalkkiojärjestelmät epäonnistuvat tavoitteissaan usein siksi, että järjestelmien suunnittelussa ei ole huomioitu työntekijöiden mielipidettä eikä niiden käyttöönotosta ole neuvoteltu henkilöstön kanssa. Ongelmat vähenisivät, jos tulos- ja voittopalkkioiden käyttöönotosta ja pelisäännöistä sovittaisiin yhdessä työntekijöiden kanssa. Jotta järjestelmät toimivat, on tärkeää, että henkilöstö kokee ne oikeudenmukaisiksi ja luottaa niihin. Palkkiot jakautuvat epätasaisesti SAK:laiset suhtautuvat tulospalkkausjärjestelmiin varauksellisesti. Tämä johtuu osin siitä, että järjestelyt koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Tällöin järjestelmät eivät motivoi henkilöstöä eivätkä siten täytä yhtä alkuperäisistä tarkoituksistaan. SAK:laisista noin joka kuudes on tulos- ja voittopalkkiojärjestelmän piirissä. Erot sukupuolten välillä ovat huomattavat – tulospalkkauksessa onkin kyse myös tasa-arvosta. SAK:laisista miehistä tulos- ja voittopalkkioiden piirissä on 23 prosenttia mutta naisista vain alle seitsemän prosenttia. Teollisuudessa niiden piirissä on 23 prosenttia, palvelualoilla 10 prosenttia ja julkisella sektorilla 6 prosenttia työntekijöistä. Toimihenkilöillä tulospalkkaus on selvästi yleisempää kuin työntekijöillä. Metallin malli tulospalkkioista hyvä esimerkki SAK haluaa, että tulos- ja voittopalkkioille sekä henkilöstörahastojen käytölle sovitaan yhteiset pelisäännöt. Joillakin SAK:laisilla aloilla pelisäännöistä on jo osittain sovittu. Metalliliiton sopimusmalli on hyvä tulospalkkioiden pelisääntöjen osalta, mutta voittopalkkiot jäävät metallissakin yksinomaan yritysjohdon päätettäväksi. Metalliliitossa työehtosopimuksella on sovittu, että tulospalkkion käyttöönotosta sovitaan henkilöstön kanssa. Lisäksi sovitaan, miten tulospalkkio vaikuttaa keskituntiansioon ja lomapalkkaan. Työehtosopimuksessa on myös sovittu tärkeä rajanveto: palkankorotuksia ei sovelleta tulospalkkioihin, vaan palkkio on aina erillinen palkanlisä. Voittopalkkioiden osalta on sovittu, että ne eivät vaikuta keskituntiansioon eivätkä vuosilomapalkkaan. Metallissa työntekijä- ja työnantajaliitot ovat laatineet yhteistyössä sopimusta selkeyttävän koulutusaineiston, jonka pohjalta järjestetään myös yhteistä koulutusta. SAK edellyttää, että palkitsemisjärjestelmät ovat oikeudenmukaisia ja mahdollisimman kattavia; ne olisi ulotettava kaikille aloille. Palkitsemisjärjestelmien laadinnassa on otettava huomioon tasa-arvo ja työturvallisuusnäkökohdat. On myös tärkeää, että työehtosopimusten mukaiset palkkarakenteet ja niiden kehittäminen turvataan, kun palkitsemisjärjestelmiä otetaan käyttöön. Tulos- ja voittopalkkiot ovat työehtosopimusjärjestelmää täydentäviä palkanlisiä, eikä työehtosopimuksien palkankorotusmääräyksiä tule soveltaa tulos- ja voittopalkkioihin. Palkitsemisjärjestelmät pähkinänkuoressa Tulospalkkioiden perusteena käytetään asetettujen tuotannollisten tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteet ovat yleensä tuottavuuteen perustuvia, mutta palkita voidaan myös esimerkiksi kehitystavoitteiden saavuttamisesta. Palkitseminen voi perustua yrityksen, tulosyksikön, osaston, tiimin tai yksilön tulokseen. Tulospalkkioita ei huomioida yleiskorotuksissa eikä niistä tähän mennessä ole yleensä sovittu työehtosopimuksissa. Voittopalkkiossa palkitseminen perustuu aina jollakin tavalla yrityksen kannattavuuteen. Kannattavuuden ohella palkkion suuruutta voivat määrittää muutkin tekijät. Yleinen ohje on, että kun voiton määrä palkkion maksamisen perusteena on yli 50 prosenttia, kyseessä on voittopalkkio. Voittopalkkioerät voidaan maksaa suoraan käteisenä työntekijöille tai ne voidaan rahastoida henkilöstörahastoon. Henkilöstörahastot ovat yksikkö- tai yrityskohtaisia rahastoja, joissa jäsenenä ovat yrityksen palveluksessa olevat henkilöt. Jäsenyys on pakollista, mutta yrityksen johto ja määräaikaiset työntekijät voidaan sulkea rahastojen ulkopuolelle. Rahastoon siirretty voittopalkkio on veroton, ja se tuottaa rahaston sijoitustoiminnasta korkoa, osinkoja ja arvonnousua. Työntekijä voi nostaa rahasto-osuuttansa jo viiden vuoden kuluttua rahaston jäsenyyden alkamisesta. Nostettuja eriä verotetaan ansiotulona siten, että eristä 80 prosenttia on veronalaista tuloa. |
- Tavoitteiden taustoja - Aikaa ja tasa-arvoa vanhemmuuteen - Ostovoimaa koskevat tavoitteet |
