Lauri Ihalainen: Suomen malli
TULOPOLIITTINEN SOPIMUS VUOSILLE 1998 - 1999
1. LÄHTÖKOHDAT
2. TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUSRATKAISUT
2.1 Sopimuskausi
2.2 PalkantarkistuksetVUOSI 1998
2.2.1 Yleiskorotus
2.2.2 Järjestelyvara
2.2.3 Nais- ja matalapalkkaerä
2.2.4 Ohjepalkat
2.2.5 Muut palkkaperusteet
2.2.6 Yleiskorotus
2.2.7 Ohjepalkat
2.2.8 Muut palkkaperusteet
2.3 Alakohtaiset kehittämis- ja muut erityisjärjestelyt
2.4 Indeksiehto
2.5 Tarkastelulauseke
2.6 Matkakustannusten korvaukset
2.7 Kuntien kalleusluokittelu4 SOPIMUKSEN KATTAVUUS, SITOVUUS JA VOIMAANTULO
LIITE 1: TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN OHJELMA
TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN TOIMENPITEET
IKÄÄNTYVIEN TYÖNTEKIJÖIDEN ASEMAN PARANTAMINEN
KOULUTUS- JA ERORAHASTON SÄÄNTÖJÄ KOSKEVAT RATKAISUT
PAIKALLISEN SOPIMISEN VALMIUKSIEN LISÄÄMINEN
TUTKIMUS PAIKALLISESTA SOPIMISESTA JA LUOTTAMUSHENKILÖIDEN ASEMASTA
SELVITYS HENKILÖSTÖN EDUSTAJIEN ASIANTUNTIJA-AVUSTA
LUOTTAMUSMIEHEN ASEMAN SELVITTÄMINEN
LIIKKEEN LUOVUTUSTAPAUKSESSA
TYÖAIKATYÖRYHMÄN TYÖN JATKAMINEN
TYÖ- JA PERHE-ELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN
TYÖAJAN SÄÄSTÄMINEN
PALKKATURVA
TYÖEHTOJEN VÄHIMMÄISTURVA
HARMAA TALOUS
1. Verotus
2. Työelämän uudistukset
3. Kunnallistalous
4. Valtiontalouden rahoitus
5. Asuinrakentaminen
6. Muut asiat
Vuosien 1998-99 tulopoliittinen kokonaisratkaisu on syntynyt. Loppusuoran tuskat eivät poista sopimuksen suurta merkitystä Suomen lähiaikojen kehitykselle. Toinen peräkkäinen poikkeuksellisen kattava tuloratkaisu on todellisuutta.
Laaja tuloratkaisu luo talouteen vakautta; yrityksille ja kotitalouksille se antaa turvallisen näköalan tulevaisuuteen. Kyseessä on ennen muuta työllisyysratkaisu. Hyvin perustein voidaan puhua työllisyystupo kakkosesta. Työttömyys vähenee näillä talous- ja tuloratkaisuilla 50 - 60 tuhannen vuosivauhtia. Tämä tarkoittaa sopimuskauden aikana työmahdollisuutta yli 100 000 suomalaiselle.
Meillä on nyt kaikki mahdollisuudet pudottaa työttömyys alle 10 prosentin vuosituhannen vaihteeseen tultaessa. Tulosopimusten vauhdittama talouskasvu puolittaisi tällöin työttömyysluvut runsaassa neljässä vuodessa: työttömyysprosenteissa on mahdollista saavuttaa yli 10 prosenttiyksikön myönteinen kehitys.
Tulopolitiikan ja yhteistyön strategialla Suomi on työllisyyspolitiikassa saavuttamassa tuloksia, joihin yksikään OECD-maa ei ole yltänyt. Suomen malli on työntekijöiden oikeuksien kannalta pehmeä ja oikeudenmukainen malli. Meillä ei näiden ratkaisujen jälkeen ole mitään tarvetta hakea oppia Uudesta Seelannista tai muista kovan markkinatalouden maista.
Uusi sopimus takaa palkansaajille ensimmäisenä vuonna puolentoista ja toisena sopimusvuonna kahden prosentin ostovoiman lisäyksen. Vastaavan kasvun saavuttaminen pelkillä palkankorotuksilla vaatisi yli kaksinkertaisia palkankorotuksia.
SAK:n keskeinen tavoite pieni- ja keskituloisia suosivasta ratkaisusta toteutuu. Veroasteen kevennykset kohdistuvat ensimmäistä kertaa tällä vuosikymmenellä selkeästi pienituloisiin. Kun lisäksi molempina vuosina palkankorotusmalli on markkapainotteinen sekalinja, on tuloksena pieni- ja keskituloisten kannalta solidaarinen malli. Sopimukseen sisältyy SAK:n vaatima ansiokehityslauseke sekä tiukka indeksiehto.
Sopimuksella lähdetään toteuttamaan SAK:n pitkään ajamaa ikäpolvisopimusta: osa-aikaeläkkeen ikäraja lasketaan 56 vuoteen määräaikaisella lailla ja samanaikaisesti mahdollistetaan ikääntyvien hakeutuminen osa-aikatyöhön. Vuorotteluvapaakorvaus nostetaan 70 prosenttiin työttömyyspäivärahasta.
Työelämän laadullinen kehittäminen tapahtuu pienin askelin. Järjestöjen yhteiseen työelämän kehittämisen kannanottoon on kirjattu mm. periaatteet ulkopuolisen työvoiman käyttöön. Samoin on sovittu käytännön toimista, joilla lakien ja sopimusten mukainen toiminta varmistetaan työpaikoilla. Lisäksi on sovittu käytännön toimista harmaan talouden torjumiseksi. Tasa-arvotyötä työpaikoilla edistetään työnarvioinnin ja kokeiluprojektien kautta. Yleissitovuusmäärittelyn ongelmat selvitetään ja monta muuta asiaa laitetaan tällä sopimuksella vireille.
Monien tärkeiden markka-, penni- ja laatukysymysten ylitse nousee tätä sopimusta arvioitaessa kuitenkin yksi laatuasia - työttömyyden taittaminen. Uskon, että vuosien 1995-99 tulopoliittiset ratkaisut saavat myös tulevassa historiankirjoituksessa hyvän arvosanan. Ay-liike on osaltaan osoittanut oman vastuuntuntonsa työllisyystalkoissa.
Helsingissä 12.12.1997
Lauri Ihalainen
SAK:n puheenjohtaja
TULOPOLIITTINEN SOPIMUS VUOSILLE 1998 - 1999
Allekirjoittaneet ovat tänään yhteisesti todenneet, että työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa on solmittu sopimukset työnantaja- ja palkansaajakeskusjärjestöjen 27.11.1997 saavuttaman neuvottelutuloksen mukaisesti. Osapuolet vahvistavat edellä mainitun oheisen neuvottelutuloksen tulopoliittiseksi sopimukseksi vuosille 1998-99.
Tulopoliittisen sopimuksen ulkopuolelle jäänyt sopimusala voi liittyä nyt allekirjoitettuun sopimukseen, jos kyseessä olevalla alalla tehdään viimeistään 17.12.1997 sopimus tänään allekirjoitetun tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti.
Tulopoliittiseen sopimukseen liittyvän sopimusalan tulee toimittaa allekirjoitetut sopimuskappaleet kaikille tämän sopimuksen allekirjoittajille sekä valtakunnansovittelijan toimistoon viimeistään 17.12.1997 klo 16 mennessä.
Helsingissä 12. joulukuuta 1997
AKAVA ry
KIRKON SOPIMUSVALTUUSKUNTA
KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS
PALVELUTYÖNANTAJAT ry
SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ SAK ry
TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK ry
TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITTO ry
VALTION TYÖMARKKINALAITOS
Myönteisen talous- ja työllisyyskehityksen jatkumiseksi inflaation hallinta on tärkeää. Talous- ja rahaliiton oloissa sekä avoimessa kansainvälisessä toimintaympäristössä korostuu työmarkkinoiden toimivuuden ja työmarkkinaratkaisujen merkitys kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edellytyksenä.
Sopimuksella pyritään matalaan inflaatioon ja ostovoiman myönteiseen kehitykseen yhdistämällä kahden vuoden palkka- ja veroratkaisut. Siinä kiinnitetään huomiota työympäristöön ja työyhteisön tulokselliseen toimintaan. Sopimus jatkaa vuosien 1996 - 1997 tulopoliittisen sopimuksen myönteistä linjaa talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alun yli ulottuvan ajanjakson.
2. TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUSRATKAISUT
Voimassa olevat työ- ja virkaehtosopimukset lakkaavat olemasta voimassa ja ne uudistetaan jäljempänä mainituin muutoksin. Uusien työ- ja virkaehtosopimusten sopimuskausi alkaa 1.1.1998, edellyttäen, että keskusjärjestöt allekirjoituksillaan vahvistavat tämän neuvottelutuloksen sopimukseksi.
Uusi sopimuskausi päättyy 15.1.2000. Mikäli aiemman alakohtaisen sopimuksen sopimuskausi on sovittu päättyväksi 31.1.1998 jälkeen, päättyy uusi sopimuskausi vastaavasti 15.1.2000 jälkeen, ellei alakohtaisesti toisin sovita.
Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.1.1998 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuksella, jonka suuruus on 85 penniä tunnilta tai 142 markkaa kuukaudelta, kuitenkin vähintään 1,6 prosenttia.
Yleiskorotuksen lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lukien 0,5 prosentin suuruisella sopimusalakohtaisella järjestelyvaralla.
Liitot voivat sopia , että järjestelyvara tai osa siitä siirretään paikalliseksi yritys-, virasto-, kunta- tai toimipaikkakohtaiseksi eräksi. Erän suuruus todetaan paikallisesti yhteisesti.
Järjestelyvaran ja paikallisen erän käyttöajankohta voidaan sopia siirrettäväksi. Siirrot eivät kuitenkaan suurenna käytettävissä olevaa järjestelyvaraa tai paikallista erää.
Mikäli järjestelyvaran tai paikallisen erän käyttöajankohtaa siirretään, voidaan samalla sopia siirron korvaamisesta siirtoa vastaavalla kertaluontoisesti maksettavalla erällä.
Mikäli järjestelyvaran tai paikallisen erän käytöstä ei sovita, maksetaan ne prosenttimääräisenä yleiskorotuksena.
2.2.3 Nais- ja matalapalkkaerä
Sopimusalojen käytettävissä on 1.1.1998 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien nais- ja matalapalkkaerä.
Erä määräytyy sopimusaloittain seuraavasti:
Naisten suhteellinen osuus sopimusalan kaikista palkansaajista kerrotaan luvulla 0,6. Näin saatuun lukuun lisätään alalla alle 55 markkaa tunnissa tai alle 9.300 markkaa kuukaudessa ansaitsevien palkansaajien suhteellinen osuus alan kaikista palkansaajista kerrottuna luvulla 0,2.
Keskusjärjestöt laskevat nais- ja matalapalkkaerän kullekin sopimusalalle neljännen neljänneksen 1996 tai sitä vastaavan tilastointiajanjakson perusteella.
Erä käytetään liittojen sopimalla tavalla. Mikäli erän käytöstä ei sovita, maksetaan se prosenttimääräisenä yleiskorotuksena. Muutoinkin erän käyttö, toteuttamisen ajankohta ja menettelytavat määräytyvät kohdan 2.2.2 mukaisesti.
Sovittaessa nais- ja matalapalkkaerän käytöstä on kiinnitettävä huomiota erän määräytymisperusteisiin. Naispalkkaerällä sopijapuolet pyrkivät korottamaan naisten, joiden palkka ei ole sopusoinnussa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden, palkkauksellista asemaa. Matalapalkkaerällä oikaistaan alan suhteellista matalapalkkaisuutta.
Yksityisen sektorin työehtosopimusten ohje- ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.1.1998 lukien kullakin sopimusalalla yleiskorotusta vastaavalla prosentti- tai markkamäärällä. Sopimuksen tarkoituksena on, ettei ohje- ja taulukkopalkkojen korotus johda alalla sovitun yleiskorotuksen ylittäviin henkilökohtaisten palkkojen korotuksiin. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa, mikäli järjestelyeriä käytetään mahdollisten alakohtaisten palkkausjärjestelmien uudistamiseen .
Kunta-alan palkkahinnoitteluja ja palkkaryhmien vähimmäispalkkoja tarkistetaan 1.1.1998 lukien palkkojen yleiskorotusta kullakin palkkatasolla vastaavalla prosentilla. Valtion aloilla peruspalkkoja, perustasoja, ohjepalkkoja sekä palkkarajoja tarkistetaan 1.1.1998 lukien yleiskorotusta vastaavasti. Kirkon alan palkkataulukoita ja palkkaryhmiä tarkistetaan 1.1.1998 lukien kullakin palkkatasolla yleiskorotusta vastaavalla korotuksella.
Vuorotyölisiä ja muita vastaavia olosuhdelisiä korotetaan 1.1.1998 prosenttiluvulla, joka vastaa yleiskorotuksen palkkojen tasoa korottavaa vaikutusta asianomaisella sopimusalalla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin ainoastaan, mikäli ao. lisät eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa johdosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään viiteen penniin.
Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.1.1999 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuksella, jonka suuruus on 85 penniä tunnilta tai 142 markkaa kuukaudelta, kuitenkin vähintään 1,6 prosenttia.
Yksityisen sektorin työehtosopimusten ohje- ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.1.1999 lukien kullakin sopimusalalla yleiskorotusta vastaavalla prosentti- tai markkamäärällä. Sopimuksen tarkoituksena on, ettei ohje- ja taulukkopalkkojen korotus johda alalla sovitun yleiskorotuksen ylittäviin henkilökohtaisten palkkojen korotuksiin.
Kunta-alan palkkahinnoitteluja ja palkkaryhmien vähimmäispalkkoja tarkistetaan 1.1.1999 lukien palkkojen yleiskorotusta kullakin palkkatasolla vastaavalla prosentilla. Valtion aloilla peruspalkkoja, perustasoja, ohjepalkkoja sekä palkkarajoja tarkistetaan 1.1.1999 lukien yleiskorotusta vastaavasti. Kirkon alan palkkataulukoita ja palkkaryhmiä tarkistetaan 1.1.1999 lukien kullakin palkkatasolla yleiskorotusta vastaavalla korotuksella.
Vuorotyölisiä ja muita vastaavia olosuhdelisiä korotetaan 1.1.1999 prosenttiluvulla, joka vastaa yleiskorotuksen palkkojen tasoa korottavaa vaikutusta asianomaisella sopimusalalla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin ainoastaan, mikäli ao. lisät eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa johdosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään viiteen penniin.
2.3 Alakohtaiset kehittämis- ja muut erityisjärjestelyt
Tällä tulopoliittisella sopimuksella ei muuteta alakohtaisissa aiemmissa sopimuksissa sovittuja palkkausjärjestelmän kehittämis- ja muita erityisjärjestelyjä.
Mikäli alakohtaisessa sopimuksessa on noudatettu vuosien 1996 - 1997 tulopoliittisesta sopimuksesta poikkeavia palkantarkistusajankohtia, sovitaan tämän sopimuksen palkantarkistusajankohdista alakohtaisesti erikseen.
Mikäli kuluttajahintaindeksin (1995=100) nousu joulukuusta 1997 lokakuuhun 1998 ylittää 2,6 prosenttia, palkkoja korotetaan ylitettä vastaavalla määrällä 1.1.1999 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta.
Kuluttajahintaindeksin nousu lasketaan kaksidesimaalisista pisteluvuista. Indeksin nousu pyöristetään yksidesimaaliseksi muutosprosentiksi.
0,4 prosentin suuruisia tai sitä pienempiä korotuksia ei kuitenkaan makseta.
Tulopoliittinen selvitystoimikunta toteaa kuluttajahintaindeksin muutoksen ja mahdollisen indeksikorotuksen suuruuden.
Osapuolet esittävät, että indeksiehdon käyttöä rajoittavaa lakia muutetaan siten, että edellä mainittua indeksiehtoa voidaan soveltaa tämän sopimuksen mukaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa.
Työmarkkinakeskusjärjestöt kokoontuvat huhti-toukokuussa 1999 tarkastelemaan yleistä taloustilannetta, kilpailukyvyn, työllisyyden, hintojen ja ansioiden kehitystä sekä sopimuksen lähtökohtien mukaisten päämäärien toteutumista.
Ansioiden kehityksen tarkastelujakso on IV/1997 - IV/1998 tai sitä vastaava tilastojakso. Selvitystyössä käytetään tarvittaessa apuna tulopoliittista selvitystoimikuntaa. Tarkastelussa selvitetään, miten tasaisesti kaikkien palkansaajien ja eri sektoreiden tai sopimusalojen ansiot ovat tämän sopimuksen palkkaukselliset tavoitteet huomioon ottaen kehittyneet sopimuskauden aikana. Sektori- ja sopimusalakohtaisten selvitysten kattavuudesta sopivat työmarkkinakeskusjärjestöt.
Työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat tarvittavista toimenpiteistä.
Jos joku tämän sopimuksen osapuolista katsoo, että edellä tarkoitetussa ansiokehitystarkastelussa ei sen jonkin sektori- tai sopimusalan osalta ole päästy sopimuksen tarkoittamaan lopputulokseen, voi asianomainen keskusjärjestö vaatia ansiokehitystarkastelun siirtämistä tätä varten perustettavaan ratkaisulautakuntaan.
Ratkaisulautakuntaan nimeää kukin keskusjärjestö sopimuskaudeksi yhden henkilön ja puheenjohtajana toimii valtakunnansovittelija. Edellisessä kappaleessa tarkoitettuun asian käsittelyyn osallistuvat erimielisyyden osapuolina olevat keskusjärjestöjen edustajat ja puheenjohtaja. Jos lautakunnassa äänestetään, tulee päätökseksi se mielipide, jota enemmistö on kannattanut. Jos kaikki jäsenet ovat eri mieltä asiasta, päätökseksi tulee puheenjohtajan kanta.
Jos jollakin sektori- tai sopimusalalla on enemmän kuin yhteen keskusjärjestöön lukeutuvia sopijapuolia, kokoontuu ratkaisulautakunta kokoonpanossa, jossa ovat mukana valitut edustajat kustakin keskusjärjestöstä. Osapuolilla on tällöin asiaa ratkaistaessa kummallakin puolen yhtä monta ääntä. Jos osapuolten edustajien äänet jakaantuvat eri ratkaisuvaihtoehtojen kesken tasa, tulee päätökseksi se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.
Lautakunnan päätös sitoo työ- ja virkaehtosopimusvaikutuksin ratkaisun tekoon osallistuneita keskusjärjestöjä sekä erimielisyyden kohteena olleita sopimusalakohtaisia liittoja.
Pyyntö asian siirtämisestä ratkaisulautakuntaan on tehtävä niin hyvissä ajoin, että päätös voidaan tehdä viimeistään 31.8.1999.
Ansiokehityslausekkeen mukaan mahdollisesti tehtävien palkantarkistusten toteuttamistavasta päättävät sopimusalakohtaiset liitot. Jos liitot eivät sovi tarkistusten toteuttamistavasta, maksetaan ne seuraavan yleiskorotuksen yhteydessä kaikille samansuuruisena prosenttimääräisenä yleiskorotuksena.
Sopimukseen yhtyneen järjestön edustuksen lautakunnassa määrää asianomaisen järjestön esityksestä valtakunnansovittelija.
2.6 Matkakustannusten korvaukset
Verovapaaksi katsottavien matkakustannusten korvaukset ja niiden perusteet vuosina 1998, 1999 ja sopimuskauden aikana vuonna 2000 määräytyvät verohallituksen niitä koskevien päätösten mukaisesti.
Mikäli työ- tai virkaehtosopimuksessa on sovittu matkakustannusten korvauksista verohallituksen päätöksistä poikkeavasti, muutetaan sopimusta 1.1.1998 lukien, 1.1.1999 ja 1.1.2000 lukien aikaisempaa käytäntöä vastaavasti.
Sopimuskauden aikana työ- ja virkaehtosopimusten palkka- ja muiden sopimusmääräysten osalta noudatetaan kuntien yleistä kalleusluokitusta ja kunnallista jaotusta sellaisena kun se on valtioneuvoston päätöksessä 13.12.1995/1422 määrätty.
Allekirjoittaneet osapuolet ovat sopineet työelämän kehittämisestä liitteen 1 mukaisesti.
4 SOPIMUKSEN KATTAVUUS, SITOVUUS JA VOIMAANTULO
Osapuolet toteavat lähtökohtanaan olevan, että kaikki niiden jäsenjärjestöt uudistavat työ- ja virkaehtosopimuksensa tämän neuvottelutuloksen mukaisesti viimeistään 11.12.1997 siten, että alla mainitut sopijaosapuolten yhteiset ilmoitukset keskusjärjestöille voidaan asetetussa määräajassa tehdä.
Osapuolet tekevät voitavansa tämän neuvottelutuloksen toteuttamiseksi edellä mainitunlähtökohdan mukaisesti. Osapuolet eivät pidä tämän neuvottelutuloksen mukaisina siitä poikkeavien ehtojen asettamista alakohtaisen työ- tai virkaehtosopimuksen uudistamiselle. Ollessaan yhtä mieltä jäsenliitot voivat sopia sellaisista alakohtaisista kysymyksistä, jotka eivät ole ristiriidassa tämän tulopoliittista sopimusta tarkoittavan neuvottelutuloksen kanssa.
Alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin otetaan seuraava ehto:
Ellei keskusjärjestöjen 26.11.1997 allekirjoittamaa tulopoliittista sopimusta koskevaa neuvottelutulosta allekirjoiteta tulopoliittiseksi sopimukseksi, raukeaa tämä sopimus.
Tämän neuvottelutuloksen mukaisesti solmituista työ- ja virkaehtosopimuksista tulee sopijapuolten toimittaa liitteen 2 mukainen yhteinen ilmoitus viimeistään 11.12.1997 kello 16.00 omille keskusjärjestöilleen ja valtakunnansovittelijan toimistoon.
Osapuolet vahvistavat tämän neuvottelutuloksen sopimukseksi viipymättä sen jälkeen kun alakohtaiset sopimukset on edellä tarkoitetun mukaisesti tehty.
Neuvottelutulos allekirjoitetaan järjestöjen välillä 27.11.1997, edellyttäen, että kaikki keskusjärjestöt ovat sen hyväksyneet. Hyväksymisestä on annettava välittömästi kirjallinen tieto kaikille muille keskusjärjestöille. Allekirjoittaessaan tämän neuvottelutuloksen keskusjärjestöt kehottavat kaikkia työ- ja virkaehtosopimusosapuolia käynnistämään viipymättä alakohtaiset neuvottelut tämän neuvottelutuloksen toteuttamiseksi.
Helsingissä 27. marraskuuta 1997
AKAVA
KIRKON SOPIMUSVALTUUSKUNTA
KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS
PALVELUTYÖNANTAJAT
SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJŽRJESTÖ SAK
TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK
TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITTO
VALTION TYÖMARKKINALAITOS
LIITE 1: TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN OHJELMA
Maassamme vallitsee samanaikaisesti korkea työttömyys, puute erikoistuneesta osaamisesta, työkuormitus sekä eräillä aloilla työvoimapula. Osapuolten mielestä on kiinnitettävä huomiota siihen, että Suomessa on ammattitaitoinen, motivoitunut ja työkykyinen henkilöstö ja kilpailukykyiset yritykset vastaamassa tulevien vuosikymmenien haasteisiin voimakkaasti muuttuvassa toimintaympäristössä.
Hyvä työyhteisö syntyy aidolla vastavuoroisella, luottamukseen ja arvostukseen perustuvalla henkilöstön ja työnantajan välisellä yhteistyöllä. Yhteistyön kohteena ovat työn sisältöjen ja työorganisaatioiden kehittäminen, työn fyysisen ja psyykkisen kuormittavuuden vähentäminen, ammatillisesta osaamisesta ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen.
Työvoiman käyttö
Työsuhteiden pysyvyydellä ja turvallisuudella on myönteinen merkitys henkilöstön sitoutumiselle ja yrityksen toiminnan tuloksellisuudelle. Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työelämän rakenteellisilla muutoksilla on vaikutuksia työnteon muotoihin. Työvoiman monimuotoisen käytön on kuitenkin tapahduttava lainsäädännön ja sopimusten asettamissa puitteissa.
Työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen
Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi työpaikkojen sisäistä yhteistyötä kehitetään tukemaan työelämässä mukana olevien suoriutumisedellytyksiä ja terveyttä työuran kaikissa vaiheissa. Työkyvyn ylläpitäminen on yrityskohtaista toimintaa, jossa mallit ja toimenpiteet voivat vaihdella työpaikkakohtaisesti. Toiminta on tärkeää kaiken kokoisissa yrityksissä ja sen piiriin kuuluvat työntekijät työsuhteen muodosta riippumatta. Toiminta edellyttää henkilöstön, yrityksen työsuojeluhenkilöstön, työterveyshuollon sekä henkilöstö- ja taloushallinnon yhteistyötä. Toimenpiteiden tukena ja vaikutusten seurannan välineinä on erilaisia menetelmiä kuten työkykyindeksi, ilmapiiri- ja työnkuormituskartoitukset sekä henkilöstötilinpäätökset.
Ammatillinen osaaminen ja koulutukselliset oikeudet
Työelämän muutokset edellyttävät jatkuvaa oppimista korkeatasoisen osaamisen ja ammattitaidon ylläpitämiseksi. Siksi on huolehdittava siitä, että koko henkilöstöllä on mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää työelämän muutoksissa tarvittavaa ammattitaitoaan. Ammatillista peruskoulutusta täydentää työpaikoilla tapahtuva oppiminen. Uudelle työntekijälle järjestetään riittävä perehdyttäminen.
Sukupuolten välinen tasa-arvo
Osapuolet kannustavat työyhteisöjä tasa-arvon edistämistyöhön hankkimalla tietoa ja kokemuksia tasa-arvon edistämisestä työpaikoilla ja sen vaikutuksista tuottavuuteen, henkilöstön hyvinvointiin ja työyhteisön ilmapiiriin. Osapuolet pitävät tärkeänä työelämän kehittämiseen liittyvien kysymysten tarkastelua myös tasa-arvonäkökulmasta. Osapuolet osallistuvat yhteistyössä tasa-arvoon liittyvien asioiden tiedottamiseen ja kouluttamiseen (mm. tasa-arvon edistäminen, tasa-arvoepäkohtien korjaaminen, EU:n tasa-arvosäännökset).
Hyvät yhteistyökäytännöt
Osapuolet pyrkivät siihen, että työpaikoilla toteutuu kattavalla tavalla työnantajan ja kaikkien henkilöstöryhmien välinen vuorovaikutus ja yhteistyö sekä hyvä henkilöstöpolitiikka ja hyvät työsuhdekäytännöt. Yhteistyössä edistetään tasavertaisuuden pohjalle rakentuvia yhteistoimintakäytäntöjä, joille luontevan kehikon antavat lakeihin ja sopimuksiin perustuvat osallistumisjärjestelmät.
TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN TOIMENPITEET
Luodakseen osaltaan edellytyksiä työelämän myönteiselle kehittämiselle käytännössä keskusjärjestöt sopivat seuraavista projekteista.
1. Työvoiman käytön osalta osapuolet huolehtivat käytettävissään olevin keinoin omalta osaltaan ja yhdessä jäsenliittojensa kanssa siitä, että yritykset hoitavat työnantajavelvoitteensa lakien ja sopimusten mukaisesti. Työvoiman käyttöön liittyvää tiedottamista tehostaan työntekijöiden oikeuksien ja terveen kilpailun toteuttamiseksi. Jäsenliittojen käyttöön valmistetaan asiaa koskeva tietoaineisto 1.9.1998 mennessä
2. Tähän mennessä toteutettujen työkyvyn ylläpitotoimien (työeläkejärjestelmä, Kansaneläkelaitos, Työturvallisuuskeskus, Työterveyslaitos, STM ja TM) arviointiprojekti. Tämän projektin tehtävänä on laatia johtopäätökset aikaisempien työkykytoimien tuloksista 30.4.1998 mennessä.
3. Em. arviointiprojektin perusteella käynnistetään kehittämisprojekti, jonka tehtävänä on laatia ehdotus käytännön jatkotoimista työpaikkojen työkykyä ylläpitävän toiminnan edistämiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään pienten yritysten tarpeisiin. Kehittämisprojektin määräaika päättyy 31.10.1998. Jo arviointiprojektin kuluessa voidaan erottaa toteutettavaksi kiireellisiksi havaitut toimenpiteet.4. Keskusjärjestöt laativat 31.10.1998 mennessä selvityksen työpaikkojen työnkuormitusta arvioitaessa huomioon otettavista seikoista.
Selvitystä laadittaessa otetaan huomioon tiedon käyttökelpoisuus yrityksille ja julkisille yhteisöille niiden kehittäessä henkilöstön tilaa ja kehityssuuntaa kuvaavia tuki- ja seurantajärjestelmiä (esimerkiksi henkilöstötilinpäätökset).
5. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt aloittavat "tasa-arvoinen työyhteisö" kehittämishankkeen. Hankkeen tarkoituksena on kannustaa työyhteisöjä niiden omiin tarpeisiin pohjaavaan ja osana muuta kehittämistoimintaa suoritettavaan tasa-arvon edistämistyöhön. Tässä tarkoituksessa hankkeen avulla pyritään lisäämään tietoa ja kokemuksia tasa-arvon edistämisestä työpaikoilla ja sen vaikutuksista muun muassa tuottavuuteen, työpaikan ilmapiiriin ja työtyytyväisyyteen.
Hanke aloitetaan tarjoamalla lukumäärältään rajatulle, arviolta 8-10, eri alojen yrityksille ja työyhteisöille vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa mahdollisuutta osallistua kehittämishankkeeseen, jossa tutkimusavusteisesti seurataan työyhteisössä toteutettavien tasa-arvoon liittyvien toimien vaikutuksia työyhteisön toimintaan ja sen henkilöstöön.
Kehittämishanke toteutetaan yhteistyössä Kansallisen työelämän kehittämisohjelman kanssa. Hankkeen tuloksista annetaan väliraportti kesäkuussa 1999.
Hanketta varten perustetaan allekirjoittajaosapuolten seurantatyöryhmä seuraamaan tasa-arvoinen työyhteisö -kehittämishankkeen toteuttamista.
6. Osapuolet jatkavat sopimuskauden aikana yhteistyötään (ns. pyöreä pöytä vakinaistetaan) sukupuolten välisiä palkkaeroja koskevien tietojen kokoamiseksi käyttäen hyväkseen mm. työnarviointityöryhmän tekemiä selvityksiä sekä muuta palkkaeroista ja niiden syistä olemassa olevaa tutkimustietoa. Osapuolet analysoivat palkkaeroja koskevia tietoja ja selvittävät keinoja perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi laatien asiaa koskevan raportin 31.3.1999 mennessä
7. Työnarviointityöryhmän työn jatkaminen
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työn vaativuuden arvioinnin seurantaryhmä TASE jatkaa työtään ja sille annetaan tehtäväksi
* edistää ja seurata työnarviointijärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa sekä raportoida vaativuuden arvioinnin tuloksista
* antaa työn arviointiin liittyviä lausuntoja keskusjärjestöjen, tasa-arvovaltuuten tai liittojen yhteisestä pyynnöstä
* seurata ja edistää työnarviointiin liittyvää tutkimustoimintaa ja kohdentaa tutkimusta erilaisten tehtävien ominaispiirteiden ja erityisesti osaamisen ja vastuun mittareiden kehittämiseen
* edistää työnarviointiin ja samapalkkaisuuteen liittyvää koulutusta
* seurata samapalkkaisuutta koskevaa kansainvälistä kehitystä ja erityisesti EU:n samapalkkaisuussäädösten toimeenpanoa ja raportoida niistä
* selvittää eri palkanosien merkitystä johtamisjärjestelmän osana sekä kannustavan ja oikeudenmukaisen palkkauksen perusteena.
8. Ammatillisen osaamisen kehittämisessä osapuolet jatkavat yhteistyötään. Henkilöstökoulutuksen osalta tehtyjen ehdotusten valmistelua jatketaan (esim. henkilöstökoulutuksen kehittämismuistio, kansallinen elinikäinen oppimisen strategia.
IKÄÄNTYVIEN TYÖNTEKIJÖIDEN ASEMAN PARANTAMINEN
Työelämässä on välttämätöntä lisätä toimia, joiden avulla mahdollistetaan ja edistetään ikääntyvien työntekijöiden työssä jatkamista. Tämä edellyttää muun muassa työaikajärjestelyjen kehittämistä työpaikoilla työntekijöiden tarpeiden mukaan tuotannon ja palvelujen järjestäminen huomioon ottaen.
Myös eläkelainsäädännön tulee tukea mahdollisuuksia työssä jaksamiseen. Osa-aikaisen työn ja sen rinnalla olevan osa-aikaeläkkeen avulla voi ikääntyvä työntekijä jatkaa työelämässä ja välttää joutumisen esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tässä tarkoituksessa työmarkkinain keskusjärjestöt esittävät seuraavia toimia:
1. Säädetään vuoden 2000 loppuun voimassa oleva määräaikainen erillislaki, jonka mukaan työntekijän halutessa tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan osa-aikaeläkkeelle siirtymisen takia, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Työajan lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä tuotanto- ja palvelutoiminta. Samalla erillislailla osa-aikaeläkkeen alaikäraja säädetään 56 vuodeksi samaksi määräajaksi. Lait valmistellaan siten, että ne voivat tulla voimaan 1.7.1998. Muutokset toteutetaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
2. Muutetaan yksityisen sektorin työeläkelakeja 1.4.1998 lukien vastaamaan julkisen sektorin säännöksiä siten, että tilanteissa, joissa osa-aikaeläkkeeltä siirrytään muulle kuin vanhuuseläkkeelle, tuleva aika lasketaan sekä osa-aikatyön että osa-aikaeläkkeen osalta.
3. Säännöksiä tai soveltamisohjeita muutetaan 1.4.1998 lukien siten, että työtön, joka on ollut osa-aikatyön alkamista välittömästi edeltäneiden 18 kuukauden aikana vähintään 12 kuukautta kokoaikatyössä, voi saada osa-aikaeläkettä muiden osa-aikaeläkkeen saamisehtojen täyttyessä.
4. Osapuolet selvittävät yhdessä työeläkelaitosten kanssa vuoden 1998 loppuun mennessä eri varhaiseläkemuotojen käyttöön liittyvät kysymykset ja muutostarpeet. Työryhmän tulee selvittää myös, olisiko vanhempien työntekijöiden työssä pysymisen edistämiseksi tarpeen muuttaa työnantajien omavastuukustannuksia työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkkeissä.
KOULUTUS- JA ERORAHASTON SÄÄNTÖJÄ KOSKEVAT RATKAISUT
Osapuolten kesken selvitetään 31.5.1998 mennessä Koulutus- ja erorahaston asema ja tehtävät.
Koulutus- ja erorahaston sääntöjen määräaikaisten koulutusetuuksien voimassaoloa jatketaan 31.7.1999 saakka. Osittaisen ammattikoulutusrahan voimassaoloa jatketaan vuorotteluvapaalain voimassaoloa vastaavasti vuoden 2000 loppuun.
PAIKALLISEN SOPIMISEN VALMIUKSIEN LISÄÄMINEN
Paikallisesti neuvoteltavien ja sovittavien asioiden lisääntyminen asettaa uusia vaatimuksia neuvotteluosapuolille työpaikoilla. Erityinen tarve on kehittää pienten yritysten luottamushenkilöiden ja työnantajaedustajien sopimisvalmiuksia. Osapuolet suosittelevat, että keskusjärjestöittäin, liitoittain tai yrityksittäin myötävaikutetaan siihen, että ns. yhteistä koulutusta paikallisesta sopimisesta lisätään.
TUTKIMUS PAIKALLISESTA SOPIMISESTA JA LUOTTAMUSHENKILÖIDEN ASEMASTA
Työehtosopimusjärjestelmän toimivuus ja kehittäminen edellyttävät tehokasta neuvottelujärjestelmää. Neuvottelujärjestelmässä on paikallisilla osapuolilla keskeinen merkitys.
Luottamushenkilöiden tehtävät ovat muuttuneet ja monipuolistuneet. Tämä johtuu erityisesti paikallisen sopimustoiminnan yleistymisestä.
Osapuolet teettävät sopimuskauden aikana tutkimuksen paikallisesta sopimisesta ja luottamushenkilöiden tehtävistä, asemasta ja niiden muutoksista.
Tutkimusta varten asetetaan seurantaryhmä, johon palkansaaja- ja työnantajapuoli nimeävät kumpikin 3 jäsentä.
SELVITYS HENKILÖSTÖN EDUSTAJIEN ASIANTUNTIJA-AVUSTA
Osapuolet selvittävät, missä määrin henkilöstön edustajat hoitaessaan tehtäviään asioissa, joissa he tarvitsevat erityisasiantuntemusta edellyttävää tietoa, voivat turvautua tällaiseen asiantuntija-apuun. Selvitys tulee jättää keskusjärjestöille 31.12.1998 mennessä. Järjestöt sopivat siitä, antaako selvitys aiheen jatkotoimiin.
LUOTTAMUSMIEHEN ASEMAN SELVITTÄMINEN
LIIKKEEN LUOVUTUSTAPAUKSESSAOsapuolet selvittävät voimassa olevia sopimusmääräyksiä koskevan oikeuskäytännön ja liikkeen luovutustilanteisiin liittyvät ongelmat.
Selvitys ja siitä saatavat johtopäätökset laaditaan toukokuun loppuun 1998 mennessä.
TYÖAIKATYÖRYHMÄN TYÖN JATKAMINEN
Keskusjärjestöt jatkavat aiemmin asettamansa työaikatyöryhmän toimiaikaa toistaiseksi siten, että työryhmän tehtävänä on seurata yleistä kansainvälistä työaikakehitystä sekä erityisesti työaikakehitystä Euroopan Unionin jäsenmaissa. Työryhmän tulee raportoida vuosittain kehityksestä toimeksiantajilleen.
TYÖ- JA PERHE-ELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN
Lapsen hoitoon liittyvät lakisääteiset vapaat (vanhempainloma, hoitovapaa, tilapäinen hoitovapaa, osittainen hoitovapaa) ovat sekä äidin että isän käytettävissä. Käytännön työelämässä oikeutta työstä poissaoloon käyttävät kuitenkin ensisijaisesti äidit.
Palkansaajille kertyy em. vapaiden ajalta lainsäädännön ja työehtosopimusten perusteella taloudellisia etuuksia (mm. vuosilomapalkka, lomaltapaluuraha, tilapäisen hoitovapaan ajalta maksettava palkka). Poissaolojen ajalta maksettavat palkkaedut rasittavat erityisesti naisvaltaisten alojen työnantajia ja heikentävät alojen työllistämisedellytyksiä sekä naisten työmarkkina-asemaa.
Järjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että perheenhuoltovelvollisuuksien ja -vapaiden jakautumista naisten ja miesten välillä nykyistä tasapuolisemmin tulisi pyrkiä edistämään ja isiä tulisi rohkaista näiden vapaiden käyttämiseen. Myös mahdollisuuksia perhevapaiden jakamiseen ja nykyistä joustavampaan käyttöön tulisi selvittää. Edelleen järjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että vapaiden ajalta työnantajille suoritettavien korvausten laajentamismahdollisuuksia tulisi selvittää.
Edellä todettujen tavoitteiden toteuttamiseksi järjestöt esittävät kolmikantaisen työryhmän asettamista, joka tekee esityksensä tarvittavista toimenpiteistä 31.5.1998 mennessä.
Keskusjärjestöt suosittelevat, että liitot osaltaan selvittävät säästövapaajärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta ja voimassa oleva lainsäädäntö huomioon ottaen harkitsevat:
laajentaa työntekijän oikeutta säästää vuosilomalain 4 a §:n mukaisena säästövapaana pidettäväksi 18 päivää ylittävän osan lomanmääräytymisvuosittain ansaitsemistaan lomapäivistä (talvi- ja kesäloman osalta)
huomioivat työaikalain 23 §:n 3 momentin mukaisen työntekijän mahdollisuuden yhdistää lisä- ja ylityöstä korvauksena annettava vapaa-aika vuosilomalain 4 a §:ssä tarkoitettuun säästövapaaseen.
Keskusjärjestöt asettavat työryhmän selvittämään työajan säästövapaiden kehittämistarpeita ja tekemään asiasta mahdolliset toimenpide-ehdotukset 31.12.1998 mennessä.
Osapuolet esittävät työministeriölle, että palkkaturvan enimmäismäärä korotetaan 1.7.1998 lukien 90.000 markkaan.
Osapuolet esittävät lisäksi työministeriölle, että palkkaturva-asiainneuvottelukunnassa selvitetään ne toimenpiteet, joilla palkkaturvasaatavien takaisinperintää tehostetaan. Samoin selvitetään palkkaturvan enimmäismäärän riittävyyttä työnantajien maksukyvyttömyystilanteessa.
Tämän sopimuksen osapuolet selvittävät yleissitovien työehtosopimuksien määrittelyyn ja tekniikkaan liittyvät ongelmat 30.4.1998 mennessä, minkä jälkeen arvioidaan, mihin toimenpiteisiin selvityksen perusteella on syytä ryhtyä.
Osapuolet toistavat sen, minkä ne ovat todenneet 22.5.1997 tehdyssä Euroopan talous- ja rahaliittoon liittyvässä yhteisessä asiakirjassa työehtosopimuksien yleissitovuudesta.
Harmaaseen talouteen liittyvä veronmaksun ja muiden yhteiskunnallisten velvoitteiden laiminlyönti on merkittävä taloudellinen lisärasitus sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Harmaan talouden poistaminen ja sitä kautta tapahtuva kilpailun tervehdyttäminen on ensiarvoisen tärkeää vastuullisten yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi.
Järjestöt esittävät valtiovallalle, että
1. asetetaan toimikunta selvittämään keinoja, joilla ehkäistään
harmaaseen talouteen liittyvää veronkiertoa ja verotusta koskevia väärinkäytöksiä. Toimikunnan tulee selvityksensä perusteella valmistella niiden poistamiseen liittyviä lainsäädäntö-, valvonta- ja muita mahdollisia toimenpiteitä.
2. kehitetään työsuojelu- ja muiden viranomaisten yhteistyötä
tehostamalla tietojen vaihtoa ja muuta yhteistoimintaa.
Myös julkisissa hankinnoissa on huolehdittava siitä, että viranomaiset varmistavat yritysten yhteiskunnallisten velvoitteiden täyttymisen.
Hallitus toteaa, että työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 26.11.1997 saavuttama tulopoliittista sopimusta vuosille 1998-1999 koskeva neuvottelutulos täyttää hallituksen sille asettamat vaatimukset.
Hallitus sitoutuu omasta puolestaan alla lueteltuihin toimenpiteisiin. Mikäli hallitus katsoo, että neuvottelutulos ei ole tullut riittävän kattavana hyväksytyksi liittotason neuvotteluissa 11.12.1997 mennessä, hallitus toteaa, että vuosien 1998-1999 verotusta koskevat kevennysesitykset sekä niihin liittyvät kuntien taloudellista asemaa koskevat esitykset samoin kuin esitys indeksiehdon sallimisesta ja vuorotteluvapaan ehtojen parantamisesta raukeavat. Eläkeläisten sairausvakuutusmaksun alennukset vuosina 1998-1999 toteutetaan tästä riippumatta.
Palkansaajan sairausvakuutusmaksua alennetaan 0,4 penniä nykyisestä 1,9 pennistä 1,5 penniin vuoden 1998 alusta.
Eläkeläisten sairausvakuutusmaksua alennetaan 0,7 pennillä nykyisestä 4,9 pennistä 4,2 penniin vuoden 1998 alusta. Vuonna 1999 eläkeläisten sairausvakuutusmaksu alenee edelleen 0,3 penniä. Siten eläkeläisten sairausvakuutusmaksu alenee kahden vuoden aikana yhteensä 1 pennin.
Poistetaan 80 000 markkaa vuodessa ylittävältä tulonosalta perittävä 0,45 pennin suuruinen sairausvakuutusmaksu vuoden 1999 alusta lukien.
Ansiotulovähennyksen enimmäismäärää korotetaan 5 500 markasta 8 600 markkaan vuonna 1999. Vähennys säilyy täysimääräisenä nykyisen 43 000 markan sijasta 75 000 markkaan saakka. Vähennys alenee 3 prosentin vauhdilla, kun alenema nykyisin on 2 prosenttia.
Tulonhankkimisvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 300 markalla 2 100 markkaan vuonna 1999.
Tuloveroasteikkoon tehdään 2 prosentin inflaatiotarkistus vuonna 1999.
Tuloveroasteikon prosentteja, ylintä lukuunottamatta, alennetaan puolella prosenttiyksiköllä vuonna 1999.
Vuotta 1999 koskevat verolait on tarkoitus käsitellä eduskunnassa vuoden 1998 kevätistuntokaudella siten, että uudet ennakonpidätysperusteet voidaan saattaa voimaan 1.1.1999.
Eduskunnalle annetaan esitys työvuorottelua koskevan järjestelyn jatkumisesta kokeiluna vuoden 2000 loppuun. Esityksessä muutetaan vuorotteluvapaalla olevalle maksettavan korvauksen suuruutta nykyisestä 60 prosentista 70 prosenttiin siitä työttömyyspäivärahasta, johon henkilöllä olisi oikeus työttömäksi jäädessään. Vuorottelukorvauksen enimmäismäärä poistetaan.
Eduskunnalle annetaan esitys määräaikaiseksi laiksi, jolla parannetaan työntekijän mahdollisuuksia lyhentää työaikaansa osa-aikaeläkkeelle siirtymisen takia. Samalla erillislailla osa-aikaeläkkeen alaikäraja lasketaan 58 vuodesta 56 vuoteen. Laki on voimassa 1.7.1998 - 31.12.2000. Eduskunnalle annetaan lisäksi esitys, jolla yksityisen sektorin työeläkelakeja muutetaan 1.4.1998 lähtien vastaamaan julkisen sektorin säännöksiä tilanteissa, joissa osa-aikaeläkkeeltä siirrytään esim. työkyvyttömyyseläkkeelle. Eri varhaiseläkemuotojen käyttöön liittyviä kysymyksiä ja muutostarpeita selvitetään vuoden 1998 loppuun mennessä.
Palkkaturvan yhtä työntekijää kohden samalle työnantajalle maksettavaa enimmäismäärää korotetaan nykyisestä 75 000 markasta 90 000 markkaan 1.7.1998 lähtien.
Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korotus sekä tulonhankkimisvähennyksen enimmäismäärän korotus vähentävät kuntien verotuloja n.1,1 mrd markalla vuonna 1999. Hallitus lieventää tämän toimenpiteen vaikutuksia kuntien talouteen seuraavilla toimenpiteillä:
Kohdassa 4. mainittu yritysverouudistus lisää kuntien verotuloja arviolta noin 320 milj. mk vuonna 1999. Lisäksi kuntien yhteisöveron jakoperusteita muutetaan siten, että ne vastaavat nykyistä paremmin kunnissa tapahtuvaa yritysten tulonmuodostusta.
Opettajien eläkemaksun voimaantuloa jatketaan vuoden 1998 jälkeen siten, että maksu tulee voimaan asteittain vuosina 1999-2002. Tämä vähentää voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna kuntien nettomenoja 105 milj. mk vuonna 1999 ja 220 milj. mk vuonna 2000.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden määräytymisperusteiden painoarvoja tarkistetaan ajanmukaisten tietojen perusteella siten, että valtionosuuksien kunnittainen kohdentuminen vastaisi paremmin lasten päivähoidon subjektiivisen oikeuden laajenemisen aiheuttamaa kustannusrasitusta.
Lisäksi rahoitusvajetta on tarkoitus kattaa noin 500 milj. mk kiinteistöveron vaihteluväliä korottamalla ja tarkistamalla kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen (päivähoito pl.) maksuperusteita. Tarkoitus on sosiaaliset näkökohdat huomioonottaen mm. lisätä maksujen kustannusvastaavuutta ja ohjausvaikuttavuutta sekä ottaa varallisuus- ja pääomatulot huomioon. Uudet maksuperusteet on tarkoitus saattaa voimaan 1.4.1998.
Edellä tarkoitetut päätökset toteutetaan siten, että niitä koskevat lakiesitykset voidaan antaa eduskunnalle vuoden 1998 kevätistuntokaudella.
Hallitus korottaa 50 milj. markalla kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen määrärahaa vuoden 1998 talousarvioesityksessä esitetyn lisäksi. Korotus rahoitetaan koulutusajan toimeentulon turvaamisesta säästyvillä määrärahoilla.
Edellä mainituista ja mahdollisista muista kunnallistalouteen kohdistuvista toimenpiteistä hallitus neuvottelee Suomen Kuntaliiton kanssa.
Yritysverotusta kehitetään niin, että irtaimen käyttöomaisuuden enimmäispoistoastetta alennetaan 30 prosentista 25 prosenttiin verovuodesta 1999 alkaen. Uudistuksen arvioidaan lisäävän yhteisöveron kokonaistuottoa noin 800 milj. markalla vuonna 1999.
Samalla luodaan mahdollisuus pienhankintojen (vähäisen käyttöomaisuuden) vähentämiselle vuosikuluna.
Valtion vuoden 1999 budjettia koskevissa kehysneuvotteluissa päätetään ympäristö- ja energiaverojen korotuksista, joista osa voidaan ottaa käyttöön jo vuoden 1998 aikana.
Valtion vuoden 1998 budjettiesityksen mukaisesti arvioidaan uusien asuntojen aloitusmääräksi noin 30 000 kappaletta. Lisäksi budjettiesityksessä todetaan, että arava- ja korkotukilainojen myöntämis- ja hyväksymisvaltuuksista on tarkoitus jättää yhteensä 1 500 milj. markan suuruinen erä päätettäväksi elokuussa 1998. Hallitus seuraa kehitystä kiinteästi ja on valmis tarvittaessa aientamaan ko. päätöstä.
Annetaan hallituksen esitys laiksi, jolla sallitaan tulopoliittisen sopimuksen kohtaan 2.4 sisältyvän indeksiehdon ottaminen tämän sopimuksen mukaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin.
Tulosopimuksesta aiheutuvat palkankorotukset budjetoidaan vuoden 1998 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä henkilöstömenojen lisäyksenä. Momenttien mitoituksessa otetaan huomioon kunkin toimintamenomomentin kokonaistilanne.
Lisäksi hallitus muuttaa esitystään laiksi työntekijäin eläkemaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun huomioonottamisesta päivärahoissa ja eräissä muissa etuuksissa niin, että valtion säästöt vähenevät budjettiesitykseen verrattuna 80 milj. mk. Tämä rahoitetaan koulutusajan toimeentulon turvaamisesta säästyvillä varoilla.
1. Laki säädetään 3 vuoden määräaikaisena lakina (voimassa vuoden 2000 loppuun).
2. Sisältö muutoin, kuten HE nyt EK:ssa.
Poikkeukset
2.1 Vuorotteluvapaaoikeus laajennetaan lain 1 §:n 1 momentissa koskemaan myös osa-aikaisia edellyttäen, että heidän keskimääräinen työaikansa on yli 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta.
2.2 HE:n perusteluihin kirjataan seuraavat laintulkinnat:
- Lain 1 §:n 1 momenttia sovellettaessa vuorotteluvapaasijaiseksi voidaan palkata myös työvoimatoimistossa työnhakijana oleva, kokoaikatyöhön halukas osa-aikainen työntekijä, jolloin lisätyön tarjoamisvelvollisuus syrjäytyy.
- Lain työssäoloehtoa koskevaa säännöstä (2 §:n 3 mom.) sovellettaessa rinnastetaan sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo työssäoloon.
- Lain 6 §:n 1 mom. 1 kohtaa sovellettaessa palkaksi ei lueta työnantajan kustantamaa lyhytkestoista koulutusta, jota ei pidetä veronalaisena tulona.
3. Vuorotteluvapaakorvauksen taso 70 %
Osittainen ammattikoulutusraha 1 100 mk/kk
