| Siirtymäajat
työvoiman liikkuvuuteen ja eräisiin palveluihin SAK, STTK ja Akava tukevat EU:n itälaajentumista |
 |
Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja AKAVA luovuttivat torstaina pääministeri Lipposelle ja eurooppaministeri Sasille yhteisen kannanoton itälaajentumiseen. Kannanotossaan palkansaajakeskusjärjestöt tukevat EU:n itälaajentumista, mutta edellyttävät siirtymäaikoja työvoiman liikkuvuuteen ja eräisiin palveluihin. Kannanotossa todetaan, että Euroopan unionin laajentuminen on välttämätöntä demokratian, rauhan ja vakauden turvaamiseksi sekä kahtiajaon poistamiseksi Euroopassa. Laajentuminen vahvistaa EU:n asemaa ja lisää hyvinvointia. Laajentuminen on kuitenkin toteutettava hallitusti siten, että siitä hyötyvät sekä uudet että vanhat jäsenmaat. Seurauksena ei saa olla työllisyyden, hyvinvoinnin ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten heikentyminen. Taloudelliset ja sosiaaliset erot nykyisten EU-maiden ja ehdokasmaiden välillä ovat suuret ja niiden kurominen umpeen vie aikaa. Ehdokasmaiden on kyettävä täyttämään jäsenyyden ehdot sekä lainsäädännön osalta että myös käytännössä. Unionin on autettava ehdokasmaita jäsenyyskelpoisuuden saavuttamisessa. Ehdokasmaat itse ovat esittämässä suuren joukon siirtymäaikoja hallitun sopeutumisen mahdollistamiseksi. Suomalaiset palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että Suomen hallitus edellyttää riittäviä siirtymäaikoja työvoiman vapaalle liikkuvuudelle ja eräille palveluille. Tarvittaessa siirtymäaikojen tulee olla joustavia. Järjestöt muistuttavat, että siirtymäaikoja käytettiin myös kun Espanja ja Portugal liittyivät EU:n vaikka elintasoerot tuolloin olivat huomattavasti pienemmät. Nykyistä työlupakäytäntöä jatkamalla ja kehittämällä voidaan työntekijöitä ottaa vastaan uusista jäsenmaista myös siirtymäkausien aikana. Järjestöt korostavat, että tänne tulevilla ulkomaalaisilla on oltava tasavertainen asema suomalaisiin nähden ja kaikentyyppinen syrjintä myös työpaikoilta on kitkettävä. Ulkomaisen työvoiman väärinkäytöstapausten vuoksi työehtojen valvontaa on jo nyt tehostettava ja uutta työsopimuslakia noudatettava. Työsuojeluviranomaisilla on oltava valvontaan asianmukaiset voimavarat ja valtuudet. SAK, STTK ja AKAVA toteavat kannanotossaan, että viranomaisten tulisi noudattaa nykyistä huomattavasti avoimempaa politiikkaa laajentumisasiassa. Palkansaajajärjestöt edellyttävät, että itälaajentumisen vaikutukset selvitetään ja hallitus tekee vaikutuksista ministeriökohtaiset arviot. Lisätietoja
Helsinki 21.12.200 Siirtymäajat työvoiman
liikkuvuuteen ja eräisiin palveluihin Euroopan unionin laajentuminen on kannatettavaa ja välttämätöntä demokratian sekä Euroopan rauhan ja vakauden turvaamiseksi ja maanosamme kahtiajaon poistamiseksi. Laajentuminen vahvistaa EU:n asemaa maailmassa ja lisää kansalaisten hyvinvointia. Nizzan huippukokous loi edellytyksiä laajentumiselle sopimalla institutionaalisista uudistuksista ja täsmentämällä aikatauluja. Päätöksentekorakenteiden tehostaminen jäi kuitenkin puolitiehen. Laajentumistakin ajatellen hyväksytty perusoikeuskirja on tärkeä eurooppalaisten arvojen ja periaatteiden määrittely, joka tulee saattaa oikeudellisesti sitovaksi. Eurooppa- yhtiöiden jatkoksi on sovittava pikimmiten direktiivistä, joka koskee työntekijöiden tiedottamista ja kuulemista kansallisella tasolla. Laajentuminen edellyttää, että Nizzan tulokset ratifioidaan kansallisissa parlamenteissa. Taloudelliset ja sosiaaliset erot ehdokasmaiden ja nykyisten EU-maiden välillä ovat suuria ja kestää vielä pitkään ennen kuin ne saadaan kurottua umpeen. Laajentumisen on tapahduttava sekä uusia että vanhoja jäsenmaita tyydyttävin ehdoin. Laajentumisella on oltava kansalaisten tuki sekä ehdokas- että jäsenmaissa. Siksi neuvotteluja on käytävä avoimesti ja niistä on tiedotettava laajasti. Ehdokasmaiden on kyettävä täyttämään jäsenyyden ehdot sekä lainsäädännön osalta että myös käytännössä. Kööpenhaminan kriteerit mm. demokratiasta, markkinataloudesta ja unionin säännöstön sekä politiikkojen toimeenpanosta ovat velvoittavia. Unionin on autettava ehdokasmaita jäsenyyskelpoisuuden saavuttamisessa, jotta jäseneksi liittyminen voisi tapahtua ilman tarpeetonta viivytystä. Erityisesti työ- ja sosiaalipolitiikan alalla unionin säännöstön toimeenpano on ehdokasmaissa ollut Euroopan komission mukaan huolestuttavan hidasta. Nykyisten jäsenmaidenkin osalta on laiminlyöntejä ja siksi niiden on osaltaan näytettävä esimerkkiä panemalla ripeästi toimeen yhteiset päätökset. Jotta laajentuminen voisi toteutua mahdollisimman nopeasti tulee erityisesti ehdokasmaiden mutta myös nykyisten EU-maiden hallitusten sitoutua pitkäjänteisiin muutosstrategioihin eurooppalaisen tason ja käytäntöjen saavuttamiseksi ehdokasmaiden työmarkkinoilla ja sosiaalipolitiikassa. Nykyisten jäsenmaiden valtiosääntöperinteisiin, kansainvälisiin sopimuksiin ja oikeuskäytäntöön pohjautuva perusoikeusasiakirja antaa suuntaa eurooppalaisen yhteiskuntamallin kehittymiselle. Sen arvojen omaksuminen on olennaista myös ehdokasmaille. Perusoikeuskirja tukee eurooppalaisen sosiaalisen mallin omaksumista. Työmarkkinajärjestöjen neuvottelu- ja sopimisjärjestelmät ja kolmikantainen yhteistyö jäsenmaissa sekä vastaava sosiaalinen vuoropuhelu EU:ssa ovat vakiintuneita ja tulokselliseksi osoittautuneita menettelytapoja. Näiden käytäntöjen omaksumiseen on jäsenyysneuvotteluissa kiinnitettävä painavaa huomiota. Työelämän pelisäännöt ovat olennainen osa kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ehdokasmaissa ja niiden suhdetta unioniin. Kolmikantayhteistyö toimii useissa ehdokasmaissa huonosti osin valtiovallan suhtautumisen vuoksi. EU:n tulee jäsenyysneuvotteluissa edistää hyvien työmarkkinakäytäntöjen vakiintumista. On tärkeää, että laajentuminen toteutetaan hallitusti ja niin, että siitä hyötyvät sekä uudet että vanhat jäsenmaat. Laajentuminen ei saa aiheuttaa kilpailun vääristymiä, edesauttaa veroparatiiseja eikä aiheuttaa sosiaaliturvan tai ympäristönsuojelun tason alentumista. Seurauksena on muutoin työllisyyden, hyvinvoinnin ja suomalaisen elinkeinoelämän toimintaedellytysten heikentyminen. EU:n päätösvaltaa ja yhteistyötä on lisättävä erityisesti verotuksen vähimmäistasojen aikaansaamiseksi. Ehdokasmaat ovat esittämässä huomattavan joukon siirtymäaikoja, jotta hallittu sopeutuminen olisi mahdollista. Liian suurten elintaso- ja palkkaerojen takia nykyisille jäsenmaille voisi aiheutua liian suuria ongelmia työmarkkinoilla, mikäli työvoiman vapaa liikkuvuus toteutettaisiin yhdessä yössä. Siksi Suomenkin hallituksen tulee edellyttää työvoiman vapaalle liikkuvuudelle ja eräille palveluille riittäviä siirtymäaikoja. Jäsenmaiden ja hakijamaiden väliset erot ovat oleellisesti suurempia kuin esimerkiksi Espanjan ja Portugalin tullessa jäseniksi, jolloin myös käytettiin siirtymäaikoja. Suotuisissakin olosuhteissa menee paljon aikaa ennen kuin erot ovat kuroutuneet riittävästi umpeen ja sen vuoksi hallittu sopeutuminen myös työmarkkinoilla on tarpeen. Tarvittavien siirtymäaikojen tulee olla joustavia. Niiden kestoa voidaan kokemusten pohjalta tarpeen vaatiessa lyhentää. Työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyy myös palvelujen vapaa liikkuvuus kattaen mm. alihankinnat ja työvoiman vuokrauksen, johon tulisi soveltaa samankaltaista siirtymäaikakäytäntöä. Samoin laajentumisen aiheuttamat ongelmat tutkintojen tunnustamisessa esim. terveydenhoitoalalla on ratkaistava ajatellen mm. asiakasturvallisuutta. Ulkomaisen työvoiman väärinkäytöstapausten takia työehtojen valvontaa on jo nyt tehostettava ja uutta työsopimuslakia noudatettava. Valvonnan tehostamista varten on työsuojeluviranomaisilla oltava asianmukaiset voimavarat ja valtuudet. Työvoiman kansainvälinen liikkuvuus on lisääntymässä. Yritystoiminnan kansainvälistyminen jatkuu ja kansainvälinen harjoittelutoiminta sekä opiskelu vilkastuvat. Suomenkin työmarkkinoille tulee lähivuosina lisää ulkomaalaisia työntekijöitä ja asiantuntijoita. Työvoimatarpeen tyydyttämisessä ensi sijalla ovat kuitenkin kotimaiset ratkaisut, työttömien työllistäminen ja työllisyysasteen nostaminen. Siksi suomalaisen työelämän kehittämisen tulee jatkua täysimääräisesti. Kohentamalla työoloja ja parantamalla ikääntyvien asemaa työelämässä sekä vähentämällä työuupumusta ja kiinnittämällä erityistä huomiota nyt työttömänä olevien koulutukseen ja osaamiseen sekä työn tuottavuuteen voidaan torjua uhkaavaa työvoimapulaa. Nykyistä työlupakäytäntöä jatkamalla ja kehittämällä voidaan vastaanottaa työntekijöitä myös uusista jäsenmaista siirtymäkausien aikana. Tänne tulevilla ulkomaalaisilla on oltava tasavertainen asema suomalaisiin nähden ja kaikentyyppinen syrjintä myös työpaikoilta on kitkettävä. Eräissä ehdokasmaissa on Suomeakin huonompi väestökehitys. Senkään takia ei pidä aiheuttaa "aivovuodolla" ehdokasmaiden kehittymiselle vahinkoa. Viranomaisten tulisi noudattaa nykyistä huomattavasti avoimempaa politiikkaa laajentumisasioissa. Yhteistyötä järjestöjen kanssa on lisättävä. Laajentumisen työmarkkinanäkökulmia käsittelevä ryhmä on perustettava nopeasti ja tieto saatava kulkemaan samoin kuin muissakin EU-asioiden valmisteluissa. Hallituksen tulee valmistaa ministeriökohtaiset arviot laajentumisen vaikutuksista ja antaa sen jälkeen eduskunnalle asiasta selonteko.
|
|
  |
|