Avauspuheenvuoro

 
Jouni Riskilä
Valtuuston puheenjohtaja
SAK:n valtuusto 24.11.2000

Hyvät SAK:n valtuuston jäsenet

SAK:n valtuusto on nyt kokoontunut viisivuotiskautensa viimeiseen kokoukseensa. Tähän asetelmaan sopii erittäin hyvin, että sääntömääräisten asioiden ohella tässä kokouksessa käsiteltävämme on neuvottelutulos uudeksi tulopoliittiseksi sopimukseksi, jonka syntyminen ratkeaa lopullisesti alkavissa sopimusalakohtaisissa neuvotteluissa.

SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen keskeisiin periaatteisiin kuuluvalla yhteistyöllä voidaan parhaiten toteuttaa solidaarista ja tasa-arvoa tukevaa edunvalvontaa. Tämän on osoittanut keskitettyjen tulopoliittisten sopimusten historia.

Voidaan siis todeta, että vaikka nämä termit eivät tänä aikakautena ole enää kovin muodikkaita, niin kehityksen pitkässä juoksussa ne parhaiten takaavat turvan myös niille, joiden on vaikeinta saada ääntään kuuluviin ja ajaa etujaan.

SAK asetti tavoitteekseen sellaisen tulopoliittisen sopimuksen, jolla kyettäisiin parantamaan työllisyyttä, varmistettaisiin palkansaajien ostovoiman nousu ja tasainen ansiokehitys sekä hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus.

Neuvottelujen aikana työnantajat pelasivat vanhaa peliään, johon kuuluu – maltillistenkin tavoitteiden kyseessä ollen – uhkailut inflaation kiihtymisestä, kilpailukyvyn menetyksestä ja työttömyyden kasvusta, mikäli lama-ajan tasoista tarkistuslinjaa ei edelleen noudateta. Mitään painoarvoa käydyissä keskusteluissa ei ollut enää sillä, että palkansaajapuoli on erittäin maltillisilla sopimusratkaisuilla keskeisesti vaikuttanut laman syövereistä selviämiseen, poikkeuksellisen hyvän kilpailukyvyn saavuttamiseen ja pääomapiirien historiallisestikin ennätyksellisiin voittoihin.

Kuten tunnettua, tulopoliittista sopimusta koskevan neuvottelutuloksen ulkopuolelle jäi akateemisten keskusjärjestö Akava. Kokouksemme myöhemmässä vaiheessa käsitellään syntynyttä neuvottelutulosta tarkemmin.

Koska Akavan koulutuspalkkaerävaatimus kohdistuu nimenomaan kuntasektoriin, haluan osaltani todeta, että tavoitteena heillä oli ja on edelleen pyrkimys murtaa viime vuosien aikana kehitettyjä palkkarakenteita. Mikäli tällainen vaatimus olisi esitetyssä muodossa hyväksytty, olisi se merkinnyt loppua kaikille työn vaativuuteen perustuville palkkarakenneuudistuksille, joita on pyritty viemään eteenpäin työtaistelu-uhkaakin käyttäen.

Pelkän koulutusperusteen käyttöönotto merkitsisi paluuta vuosikymmenien takaiseen yksipuoliseen ja kapea-alaiseen palkanmäärittelyjärjestelmään. Tällaisena se nähdään käsitykseni mukaan työmarkkinoilla yleensä mukaan luettuna myös kuntatyönantaja.

Hyvät toverit,

Valtuustokautemme on ollut monessa mielessä historiallinen. Ammattiyhdistysliike on joutunut lamavuosina vahvaan puolustustaisteluun ja sen jälkeen muotouttamaan monet toimintatapansa ja periaatteensa uuden tilanteen vaatimalla tavalla. Näistä haasteista olemme mielestäni selvinneet varsin hyvin.