Työnantajien osoitettava joustavuutta soveltamisneuvotteluissa

 
SAK:n valtuusto 24.11.2000

Lauri Ihalaisen koko puhe

– Perusteet aikaansaada pidempiaikainen ja edustava tulosopimus ovat sekä talouspoliittiset että sopimuspoliittiset. On selvää, että nyt käsien ulottuvilla oleva tuloratkaisu tukee vahvan kasvun ja paranevan työllisyyden politiikkaa sekä rakentaa vakautta ja ennustettavuutta niin yrittäjien kuin palkansaajaperheidenkin elämään. Tämän ratkaisun tuella voidaan taittaa niska inflaation kiihtymiseltä ja varmistaa parempi ostovoiman kehitys palkansaajille kuin kertaakaan 1990-luvulla.

Ihalainen kuvasi neuvottelutulosta vastuunsa tuntevien työmarkkinaosapuolten sopimukseksi, joka täyttää myös Emu–ajan talouspoliittiset vaatimukset.

– Meillä on hyvät edellytykset sille, että työllistämisaste saadaan nousemaan pitkäjänteisen talous- ja työmarkkinapolitiikan vaikutuksesta 70 prosenttiin vuoteen 2003 mennessä ja työttömyys painettua tuntuvasti vielä nykyisestä.

Ihalainen arvioi puheessaan, että SAK:n sisällä tulokierrokseen pystyttiin valmistautumaan poikkeuksellisen yhtenäisinä.

– Yksi syy tähän on se, että viime kevään liittokierros puhdisti ilmaa ja antoi mahdollisuuden hoitaa tärkeitä alakohtaisia asioita – palkkarakenneuudistuksia, ulkopuolisen työvoiman käytön pelisääntöjä jne. SAK:laiset liitot käyttivät viime kevään siihen, mihin liittokierros on tarkoitettu – alakohtaisten ongelmien siivoamiseen pöydältä.

Ihalainen korosti, että neuvottelukierroksen tiukin vääntö käytiin ratkaisun solidaarisuusprofiilista. Hän piti neuvotteluun sisältyvän palkkaratkaisun muotoa pieni- ja keskituloisten kannalta tyydyttävänä. Kun sekalinjaiseen yleiskorotukseen ja tasa-arvoerään nivelletään hallituksen noin 11 miljardin pieni- ja keskituloiset huomioonottavat verokevennykset, palkansaajien ostovoima kasvaa palkankorotusten ja veronkevennysten yhteisvaikutuksesta vuonna 2001 yli 3 prosenttia ja vuonna 2002 noin 2 prosenttia.

– Oikeudenmukaisuutta on se, että SAK ei unohtanut työttömiä. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen tehdään työttömyysturvaan tasokorotus. Ahon hallituksen aikaansaama vääryys, työttömyysturvan ansioprosentin laskeminen 42 prosenttiin, korjataan nyt palauttamalla ansioprosentti takaisin 45 prosenttiin 1.3.2002.

Ihalainen painotti myös, että palkkaratkaisun ohella neuvottelutulokseen sisältyy tuhti laatupaketti.

– Neuvotteluihin lähdettäessä korostimme, että laadutonta tupoa ei kannata tehdä. Oma arvioni on, että neuvottelutuloksen laatupaketti oli mittavampi kuin kertaakaan 1990-luvun tuloratkaisuissa.

– On tärkeää todeta myös maan hallituksen panokset ja rakentava ote tuloratkaisun aikaansaamisessa. Veroratkaisu, indeksiehto ja tuki työelämän laatupaketille, olivat merkittäviä vastaantuloja hallituksen puolelta kuten myös se, että hallituskin halusi toimia konkreettisesti työttömien toimeentuloturvan parantamiseksi.

– Kysymys oli myös palkkapolitiikan suuresta linjasta eli solidaarisuusasteesta; Ajammeko yhdessä linjaa, jossa pienempiä palkkoja korotetaan markkamääräisesti emmekä ole suurituloisia suosivalla prosenttilinjalla. Akavan irtioton takana on pohjimmiltaan kapina siitä, että tulopolitiikka tuottaa liian solidaarista tulopolitiikkaa. Samanlaisia äänenpainoja olin kuulevinani myöskin työnantajien puolelta neuvottelupöydässä.

– Kaikilla neuvottelukierroksilla on omat erityispiirteensä. Akavan ulosjäänti neuvottelutuloksen allekirjoittajien joukosta oli harmillista. Tunnetusti palkkahaitari on Akavan sisällä muita palkansaajajärjestöjä leveämpi. Akavalaisessa ay-politiikassa ei ole liiemmälti solidaarisuuden ja matalapalkkaisuuden ongelmia ole tähän mennessä korostettu. Nyt syntyneessä keskustelussa onkin ennen muuta kysymys tyytymättömyydestä Akavan oman sopimuspolitiikan sisältöön kuin muiden järjestöjen toimista. Nyt esillä olleiden ja varmasti vaativaa työtä tekevien, naisvaltaisten alojen palkkapolitiikkaa olisi pitänyt hoitaa pitkäjänteisesti ja myös Akavalle tuloratkaisuista tulleita palkkapotteja näille aloille kohdentaen.

– Jos olisimme antaneet periksi – jos tuloratkaisun olisi nyt annettu kaatua Akava-ongelmaan, olisimme joutuneet kysymään, tehdäänkö Suomessa enää ylipäätään tulopolitiikkaa. Olisimme joutuneet kysymään myös, tehdäänkö Suomessa enää solidaarista palkkapolitiikkaa?

– Nyt, liittojen sopimusneuvottelujen alettua, olen toivonut, että Akavan jäsenliitot voisivat vielä harkita neuvotteluihin mukaantuloa luonnollisesti neuvottelutuloksen puitteissa. Näin toimien ratkaisuun sisältyvä yleiskorotus, liittoerä ja tasa-arvoerä sekä laatupaketti ulottuisi myös akavalaisten matalapalkkaisiin ryhmiin.

– Joitakin merkkejä on saatu siitä, että ainakin osa Akavan jäsenliitoista olisi kiinnostunut palaamaan yhteisiin neuvottelupöytiin liittotason soveltamisneuvotteluissa. Hyvä näin; tämä vahvistaisi sopimuksen uskottavuutta ja kattavuutta.

Ihalainen kiitteli puheessaan yhteistyötä STTK:n kanssa neuvotteluihin valmistauduttaessa ja niiden aikana.

– Pidimme yhtä pienipalkkaisia ja naisia tukevan sopimuslinjan aikaansaamisessa. Uskon, että tämä yhteistyö antaa myönteisen mahdollisuuden myös tulevaisuuden edunvalvonnalliselle yhteistyölle.

– Neuvottelutuloksen muuttaminen tulopoliittiseksi sopimukseksi vuosille 2001 – 2002, edellyttää nyt onnistuneita liittotason soveltamisneuvotteluja. Työnanta-jien tulee nyt osoittaa peräänkuuluttamaansa joustavuutta, jotta liittotason ratkaisut saadaan joutuisasti aikaiseksi ja kykenemme 13. päivänä joulukuuta arvioimaan ratkaisun kattavuuden.

Lauri Ihalaisen koko puhe

Lauri Ihalainen
SAK:n valtuusto 24.11.2000

Arvoisat valtuuston jäsenet,
hyvät toverit,

Olemme kokoontuneet tämän edustajakokouskauden viimeiseen valtuuston kokoukseen, mutta edunvalvontamme kannalta aloitamme yhden merkittävimmistä kokouksistamme. Tehtävämme on arvioida neuvottelutulosta uuden vuosituhannen ensimmäiseksi tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi vuosille 2001–2002.

SAK:n valtuusto asetti keväällä tavoitteet tuloratkaisun aikaansaamiseksi ja edellytti, että alkusyksyyn mennessä selvitetään edellytykset useampivuotiselle ja kattavalle sopimukselle. Tämän valtuuston asettaman tehtävän olemme nyt suorittaneet. Neuvottelutuloksen arviointi tästä eteenpäin on jaetun vastuun arviointia.

Neuvottelutuloksen sisällön ohella myös sen koossapysymisen tärkeys on nyt yhteisen arvioinnin kohteena. Neuvottelutulos muuttuu tulopoliittiseksi sopimukseksi vasta 15.12.2000 edellyttäen, että kaikki neuvottelutuloksen allekirjoittaneet osapuolet ovat sen hyväksyneet.

Arvioidessaan 17.11. syntynyttä neuvottelutulosta SAK:n hallitus päätti osaltaan hyväksyä sen ja kehotti jäsenliittojaan aloittamaan neuvottelut työ- ja virkaehtosopimusten uudistamiseksi tältä pohjalta. Tähän hallituksen yksimieliseen päätökseen jätettiin Paperiliiton, Sähköliiton, AKT:n ja SEL:n edustajien toimesta omia pöytäkirjamerkintöjä.

Ratkaisun tiellä olleet esteet raivattiin

Ennen varsinaisten tuloneuvottelujen aloittamista teimme paljon töitä – kuten valtuusto edellytti – sen eteen, että työelämän peruslaki – työsopimuslaki saatiin myös yleissitovuuden osalta hyväksyttävään muotoon ja eikä työttömien toimeentuloturvaan ja osa-aikaeläke-etuihin tehdä heikennyksiä. Nämä esteet raivattiin tuloneuvottelujen käynnistymisen tieltä SAK:ta tyydyttävällä tavalla. Tässä onnistuttiin, koska yksikään yhteiskunnan toimijaosapuoli ei halunnut vaarantaa tuloratkaisun syntymistä.

Olemme sisäisesti voineet valmistautua tähän tulokierrokseen poikkeuksellisen yhtenäisesti. Yksi syy tähän on se, että viime kevään liittokierros puhdisti ilmaa ja antoi mahdollisuuden hoitaa tärkeitä alakohtaisia asioita – kuten palkkarakenneuudistuksia, ulkopuolisen työvoiman käytön pelisääntöjä jne.

SAK:laiset liitot käyttivät viime kevään siihen, mihin liittokierros on tarkoitettu – alakohtaisten ongelmien siivoamiseen pöydältä.

Hyvät valtuutetut,

Turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta tukeva neuvottelutulos

Nyt syntynyttä neuvottelutulosta on arvoitu monella tavalla. Monien työnantajien mielestä ratkaisu on kustannusvaikutuksiltaan ja EU:n muiden maiden palkkaratkaisuihin verraten liian korkea. Toisten mielestä SAK sai liian hyvin asettamansa tavoitteet toteutetuksi niin palkkalinjan kuin laatupaketinkin osalta. Arvostelua on kuulunut myös siitä näkökulmasta, että hyvin pyyhkivien sopimusalojen osalta palkkaratkaisu on vaatimaton ja sen seurauksesta epäterve vuoto herrojen optioihin ja osakkeenomistajien taskuun vain kiihtyy.

Oma arvioni on, että nyt syntynyttä neuvottelutulosta voidaan luonnehtia turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta korostavaksi tuloratkaisuksi. Tätä ratkaisua ei ole tehty vahvojen ehdoilla vaan kaikille suomalaisille palkansaajille sopimussuojaa oikeudenmukaisesti antavaksi ratkaisuksi.

Usein kuulee sanottavan, että kattavat tuloratkaisut kuuluvat vain kriisiolojen kalustoon, mutta nyt ratkaisua rakennettiin hyvän kasvun ja tuottavuuskehityksen puitteissa. Se seikka, että mm. tuottavuuskehitys on eriytynyt sopimusalojen välillä ja niiden sisällä, ei ole helpottanut tasapainoiseen neuvottelutulokseen pääsemistä. Tällä neuvottelutuloksella on asetuttu tukemaan väkevästi paremman työllisyyden Suomea. Meillä on hyvät edellytykset sille, että työllistämisaste saadaan nousemaan pitkäjänteisen talous- ja työmarkkinapolitiikan vaikutuksesta 70 prosenttiin vuoteen 2003 mennessä ja työttömyys painettua tuntuvasti vielä nykyisestä alaspäin.

Perusteet aikaansaada pidempiaikainen ja edustava tulosopimus ovat sekä talouspoliittiset että sopimuspoliittiset. On selvää, että nyt käsien ulottuvilla oleva tuloratkaisu tukee vahvan kasvun ja paranevan työllisyyden politiikkaa sekä rakentaa vakautta ja ennustettavuutta niin yrittäjien kuin palkansaajaperheittenkin elämään. Korkea inflaatio ei ole koskaan pienituloisten ystävä. Tämän ratkaisun tuella voidaan taittaa niska inflaation kiihtymiseltä ja varmistaa parempi ostovoiman kehitys palkansaajille kuin kertaakaan 1990 –luvulla.

Tämä sopimus ei ole vanhojen rakenteiden tupo, vaan vastuunsa tuntevien työmarkkinaosapuolten sopimus, joka täyttää myös emu–ajan talouspoliittiset vaatimukset.

SAK ei unohtanut työttömiä

Miksi aikaansaatua neuvottelutulosta voidaan pitää myös oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla vahvistavana ratkaisuna? Siksi, että palkkaratkaisun muoto sekalinjaisen yleiskorotuksen ja tasa-arvoerän vaikutuksesta on pieni- ja keskituloisten kannalta tyydyttävä. Kun tähän nivelletään hallituksen noin 11 miljardin pieni- ja keskituloiset huomioonottava ansiotulojen verotuksen keventäminen, nousee keskituloisten palkansaajien käteen jäävä tulo vuonna 2001 noin 400 mk kuukaudessa ja toisena sopimusvuotena noin 250 markkaa kuukaudessa. Näihin arvioihin ei ole laskettu palkkaperinnön ja liukumien vaikutuksia. Toisen sopimusvuoden kustannusraami nousee yli 2,3 prosentin siksi, että helatorstain jälkeisen lauantain tulo palkalliseksi vapaaksi lyhentää vuosityöaikaa ja sen kustannusvaikutukset ovat esimerkiksi teollisuudessa noin 0.3 prosenttia. Arvioidemme mukaan ostovoima kasvaa palkankorotusten ja veronkevennysten yhteisvaikutuksesta vuonna 2001 yli 3 prosenttia ja vuonna 2002 noin 2 prosenttia.

Palkkaratkaisun rakenteeseen otettiin tietoisesti myös molemmille sopimusvuosille alakohtaisten asioiden ja ongelmien ratkaisemiseksi vuonna 2001 0,5 ja vuonna 2002 0,3 prosentin suuruiset liittoerät. Liittoerien käyttö helpottaa monien alojen erityistarpeiden hoitamista.

Ratkaisu sisältää vaatimuksiimme kuuluneet indeksiehdon ja ansiokehityslausekkeen. Indeksiehto hillitsee inflaatiota ja antaa palkoille suojaa, jos tapahtuu jokin ennalta arvaamaton inflaatiokehitys. Ansiokehityslauseke tukee mahdollisimman tasaisen palkkakehityksen politiikkaa. Työnantajille näiden palkkaratkaisuun liittyvien turvalausekkeiden mukaan ottaminen oli vähintäänkin vastenmielistä.

Oikeudenmukaisuutta on se, että SAK ei unohtanut työttömiä. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen tehdään työttömyysturvaan tasokorotus. Ahon hallituksen aikaansaama vääryys, työttömyysturvan ansioprosentin laskeminen 42 prosenttiin, korjataan nyt palauttamalla ansioprosentti takaisin 45 prosenttiin 1.3.2002. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että esimerkiksi 11.000 kuukausiansoilta työttömäksi joutuneen työttömyysturva nousee 232 markkaa kuukaudessa. Tämä on SAK:laista solidaarisuutta.

Voin vakuuttaa, että näiden neuvottelujen helpoimpia asioita eivät olleet palkkaratkaisun vääntö prosenttipotista solidaarisempaan linjaan ja työttömien toimeentuloturvan nostaminen. Neuvottelukierroksen tiukin vääntö käytiin ratkaisun solidaarisuusprofiilista.

Hyvät valtuutetut,

Työelämää uudistetaan

Neuvotteluihin lähdettäessä korostimme, että laadutonta tupoa ei kannata tehdä. Oma arvioni on, että neuvottelutuloksen laatupaketti oli mittavampi kuin kertaakaan 1990-luvun tuloratkaisuissa.

Sopimukseen sisältyy työajan lyhentäminen, kun helatorstain jälkeinen lauantai muuttuu palkalliseksi vapaapäiväksi ja tämä etu ulottuu laajemmallekin kuin vain päivätyötä tekeviin. Tämän asian ajaminen oli SAK:lle tasa-arvoasia. Työaikaa lyhennettiin neuvotellen ja sopien. Ratkaisu sisältää merkittävän koulutuspaketin, joka kohdistuu erityisesti niiden työntekijöiden ammattipätevyyden vahvistamiseen, joiden peruskoulutus on työelämään tultaessa ollut heikointa. Koulutusvakuutuksen kolmas vaihe toteutetaan ja työssä käyvien lisäkoulutukseen lisätään taloudellisia voimavaroja. Näin kehitetään parhaiten myös työsuhdeturvaa.

Rehdimpien työelämän pelisääntöjen ja työssä jaksamisen alueella toteutetaan monia tärkeitä uudistuksia. Työssä jaksamista edistetään moni toimin ja hankkein alkaen työterveyshuoltolain uudistamisesta ja päätyen vuorotteluvapaakokeilun jatkamiseen.

Ratkaisun avulla laaditaan toimintamalleja työyhteisöjen suunnitelmalliseksi kehittämiseksi ja suosituksia työvuorojen pituudesta ja hyvistä työaikakäytännöistä. Työsuojelupiirien resursseja kehitetään ja työaikavalvontaa tullaan parantamaan.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen tukemiseksi kehitetään vanhempainlomajärjestelmiä ja uudistetaan työnantajien kustannusjakokuormituksia.

Luottamishenkilöiden toimintaedellytyksiä kohennetaan. Toteutetaan eräänlainen arvostuslisä. Pääluottamusmieskorvauksia nostetaan ja työsuojeluvaltuutettujen ajankäyttöä uudistetaan

Vuosiloma- ja henkilöstörahastolaki menee kolmikantaiseen kehittämistyöhön.

Ainoa merkittävä laadullinen ja tulonmuodostuksen vaikuttava asia, jossa emme edenneet, oli tulos- ja voittopalkkioiden käyttöönoton pelisääntöjen aikaansaaminen. Työnantajien vastustus oli tässä kohdassa yllättävän suuri ja suorastaan kiihkeän jyrkkä palvelutyöantajien leirissä. Tähän kysymykseen meidän on palattava hyvin valmistautuneena ja ponnekkaasti seuraavalla sopimuskierroksella.

Hyvät valtuutetut,

Kysymys oli myös sopimuspolitiikan tulevasta suunnasta

Tulosopimusneuvotteluissa oli kysymys enemmästä kuin vain yhdestä ratkaisusta toisten joukossa. Neuvotteluissa ratkaistiin myös se minkä suunnan suomalainen työmarkkinapolitiikka ottaa uudelle vuosituhannelle tultaessa. Jos emme nyt olisi kyenneet nostamaan tuloratkaisun raamia pystyyn, ei sen onnistumiseen tulevaisuudessakaan olisi kovin moni enää uskonut ja uskottavia tupon tekijäosapuolia löytyisi vähänlaisesti. Suomalainen työmarkkinamalli olisi hakenut uuden ja hajautetumman ja markkinaehtoisemman suunnan – suunnan, jota moni eriarvoistavan yhteiskuntapolitiikan kannattaja ja ay-liikkeen vastustaja toivoisi.

Kysymys oli myös palkkapolitiikan suuresta linjasta eli solidaarisuusasteesta; Ajammeko yhdessä linjaa, jossa pienempiä palkkoja korotetaan markkamääräisesti emmekä ole suurituloisia suosivalla prosenttilinjalla. Akavan irtioton takana on pohjimmiltaan kapina siitä, että tulopolitiikka tuottaa liian solidaarista tulopolitiikkaa. Samanlaisia äänenpainoja olin kuulevinani myöskin työnantajien puolelta neuvottelupöydässä.

Jos kenen niin SAK:laisen jäsenkunnan etujen mukaista on nyt viedä tämä ratkaisu turvallisesti ja kattavalla tavalla tyyneen satamaan. Jos tämä rakennelma nyt romahtaisi, eivät palkansaajat siitä meitä kiittelisi, koska siinä määrin vahva kannatus yhteisellä tuloratkaisulla palkansaajien ja laajemminkin kansalaisten keskuudessa vallitsee.

Hyvä valtuutetut,

Kaikilla neuvottelukierroksilla, on omat erityispiirteensä. Akavan ulosjäänti neuvottelutuloksen allekirjoittajien joukosta oli harmillista. Tunnetusti palkkahaitari on Akavan sisällä muita palkansaajajärjestöjä leveämpi. Akavalaisessa ay-politiikassa ei ole liiemmälti solidaarisuuden ja matalapalkkaisuuden ongelmia ole tähän mennessä korostettu. Nyt syntyneessä keskustelussa onkin ennen muuta kysymys tyytymättömyydestä Akavan oman sopimuspolitiikan sisältöön kuin muiden järjestöjen toimista. Nyt esillä olleiden ja varmasti vaativaa työtä tekevien, naisvaltaisten alojen palkkapolitiikkaa olisi pitänyt hoitaa pitkäjänteisesti ja myös Akavalle tuloratkaisuista tulleita palkkapotteja näille aloille kohdentaen.

Kun neuvottelijoina arvioimme sitä annetaanko tuloratkaisun kaatua siihen, että Akava erillisvaatimuksineen jää ulkopuolelle, tulimme siihen tulokseen, että meidän jäsenkuntamme kannalta ratkaisussa on niin paljon arvokasta, että sitä ei kaadeta Akavan ulosjääntiin. Kun myös STTK ja kaikki työnantajajärjestöt olivat samaa mieltä ja hallitus ilmoitti omien vero- ja muiden toimiensa olevan voimassa Akavan mukaantulosta riippumatta, päätimme allekirjoittaa neuvottelutuloksen.

Jos olisimme antaneet periksi – jos tuloratkaisun olisi nyt annettu kaatua Akava-ongelmaan, olisimme joutuneet kysymään, tehdäänkö Suomessa enää ylipäätään tulopolitiikkaa. Olisimme joutuneet kysymään myös, tehdäänkö Suomessa enää solidaarista palkkapolitiikkaa?

Nyt, liittojen sopimusneuvottelujen alettua, olen toivonut, että Akavan jäsenliitot voisivat vielä harkita neuvotteluihin mukaantuloa luonnollisesti neuvottelutuloksen puitteissa. Näin toimien ratkaisuun sisältyvä yleiskorotus, liittoerä ja tasa-arvoerä sekä laatupaketti ulottuisi myös akavalaisten matalapalkkaisiin ryhmiin.

Joitakin merkkejä on saatu siitä, että ainakin osa Akavan jäsenliitoista olisi kiinnostunut palaamaan yhteisiin neuvottelupöytiin liittotason soveltamisneuvotteluissa. Hyvä näin; tämä vahvistaisi sopimuksen uskottavuutta ja kattavuutta.

Neuvotteluihin valmistauduttaessa ja neuvottelujen aikana oli yhteistyö STTK:n kanssa luottamuksellista ja hyvää. Pidimme yhtä pienipalkkaisia ja naisia tukevan sopimuslinjan aikaansaamisessa. Uskon, että tämä yhteistyö antaa myönteisen mahdollisuuden myös tulevaisuuden edunvalvonnalliselle yhteistyölle.

On tärkeää todeta myös maan hallituksen panokset ja rakentava ote tuloratkaisun aikaansaamisessa. Veroratkaisu, indeksiehto ja tuki työelämän laatupaketille, olivat merkittäviä vastaantuloja hallituksen puolelta kuten myös se, että hallituskin halusi

toimia konkreettisesti työttömien toimeentuloturvan parantamiseksi.

Hyvät valtuutetut,

Nyt tarvitaan kokonaisnäkemystä - ja harkintaa

Neuvottelutuloksen muuttaminen tulopoliittiseksi sopimukseksi vuosille 2001 – 2002, edellyttää nyt onnistuneita liittotason soveltamisneuvotteluja.

Työnantajien tulee nyt osoittaa peräänkuuluttamaansa joustavuutta, jotta liittotason ratkaisut saadaan joutuisasti aikaiseksi ja kykenemme 13. päivänä joulukuuta arvioimaan ratkaisun kattavuuden. Sanomattakin on selvää, että ilman keskeisten sopimusalojen mukanaoloa tuloratkaisua ei saada aikaan. Meiltä kaikilta vaaditaan nyt alakohtaisten, tärkeiden yksityiskohtien arvioinnin rinnalla kokonaisnäkemystä siitä, mikä olisi nykyisissä yhteiskunnallisissa ja poliittisissa oloissa nyt tarjolla olevan ratkaisun vaihtoehto palkansaajille.

Hyvät toverit,

Tämä neuvottelutulos on nyt neljäs keskusjärjestötason sopimus 1990-luvulla, jonka olen ollut valtuuston ja hallituksen tuella ja ammattitaitoisten työtovereiden kanssa neuvottelemassa. Nyt syntynyt ratkaisu oli vaikeasti koottava ja koossapidettävä. Näiden neuvottelujen viimeinen ja tiukka vääntö käytiin työttömien asiasta. Kun neuvottelutulos syntyi, ajattelin, että voin mennä hallinnon eteen helpottuneena ja katsoen jokaista silmiin ja sanomaan, että aikaansaimme palkansaajien, työttömien ja Suomen kannalta ratkaisun, jota voi hyvällä omallatunnolla suositella hyväksyttäväksi.

Vetoan sen puolesta, että jokainen päätöksentekijä – myös liittopöydissä – näkisi ratkaisun merkityksen kokonaisuudessaan. Pitämällä tämän ratkaisun yhdessä koossa huolehdimme myös jatkossa suomalaisen ay-liikkeen äänen kuulumisesta yhteiskunnassa.