Suhtautuminen työsopimuslakiuudistukseen osoittaa: Kokoomus ei ole palkansaajien puolue

 
SAK:n valtuusto 26.5.2000

Pekka Ahmavaaran koko puhe

– SAK on törmännyt asennemuuriin tavoitteessaan tehdä selväksi ja ymmärrettäväksi perustelut yleissitovuuden merkityksestä – siitä, miksi reilu peli on tarpeen. Työehtosopimusten yleissitovuus on kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan toiminnan tärkeä tukijalka ja sen avulla voidaan estää työvoiman polkumyynti ja keinottelu työvoiman hinnalla. Nämä ovat elintärkeitä asioita suomalaiselle yhteiskuntamallille ja sen kaikkien osapuolten etu erityisesti nyt EU:n laajenemisen edellä, totesi SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara puhuessaan SAK:n valtuuston kokouksessa tänään Kiljavalla.

– On käsittämätöntä, että keskeisen hallituspuolueen johtajalla on varaa hirttäytyä tällaiseen lyhytnäköiseen ja henkilökohtaiseen kantaan ja hallituspuolueella varaa sitä seurata kuin pässi liekanarussa. Tällainen Kokoomus ei ole palkansaajien puolue. Olisi kiinnostavaa – joskin kovalla riskillä pelaamista – nähdä, mitä Niinistö tekee, jos loppusyksystä tarjolla olisi vaikkapa maan ja kansakunnan etua palveleva ja valtiontaloutta tukeva maltillinen ja monivuotinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, jossa työmarkkinaosapuolet olisivat keskenään sopineet jälleen komitean esityksen mukaisesta yleissitovuudesta, Ahmavaara totesi.

Ahmavaaran mukaan ministeriryhmän esityksen torjumiseen onkin käytettävä kaikkia tarpeellisia keinoja järjen puhumisesta ja suostuttelusta alkaen tarvittaessa kaikkein järeimpiin järjestöllisiin toimenpiteisiin asti. Jollei asiasta saada tyydyttävää tulosta aikaiseksi ennen mahdollisten tuponeuvottelujen päätösvaihetta, muodostuu siitä Ahmavaaran mukaan tupon tekemisen edellytys.

– Työllisyyden parantaminen edellyttää jäntevää sopimuspolitiikkaa, mahdollisimman vakaita ja ennustettavia taloudellisia oloja ja vakaata talouskasvua. Se turvataan parhaiten tulopoliittisen sopimuksen avulla. Tarvitaan myös vakaata ostovoiman kasvua. Siihen voidaan käyttää sekä tuloveron alennuksia hallitusohjelmassa esitellyllä tavalla että työnantajan palkkana maksamaa ihan oikeaa rahaa. Ostovoiman kasvun tulee olla solidaarista, pienituloisia ja työllisyyttä tukevaa. Tähän tarvitaan tupoa, Ahmavaara korosti.

– Maamme vaurastuessa yhä tärkeämmäksi tulee kehittää hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen tasoa ja laatua. Näissä asioissa vallitsee vielä lama; köyhät, syrjäytyneet, vanhukset, lapset, vammaiset, hoitoa tarvitsevat kärsivät yhteiskunnan varallisuuteen nähden kohtuuttomasti. Siksi emme ole vaatimassa ylimääräisiä veron alennuksia. Veroja tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden vahvistamiseen ja niitä maksakoot hyvin toimeentulevat suhteellisesti enemmän. Myös tällä alueella tarvitaan "tulevaisuustupoa", jonka konsensus ulottuu työmarkkinoita laajemmalle, Ahmavaara painotti.

Pekka Ahmavaara
SAK:n valtuusto, Kiljavan opisto
26.5.2000

Hyvät valtuustotoverit

Maan hallituksessa valmistunut ehdotus työsopimuslain yleissitovuutta koskevien perustelujen muutokseksi on enemmän kuin torso; siinä ei ole päätä eikä häntää. Se ei suinkaan ole komitean esityksen ja Suomen Yrittäjien tavoitteiden välinen kompromissi, vaan toteutettuna se heikentää nykyistä yleissitovuuden tilaa. Siksi se täytyy torjua. Asia on ratkaistava SAK:ta tyydyttävällä tavalla työsopimuslakikomitean ehdotuksen pohjalta.

Ministeriryhmän esityksen torjumiseen on käytettävä kaikkia tarpeellisia keinoja, järjen puhumisesta ja suostuttelusta alkaen tarvittaessa kaikkein järeimpiin järjestöllisiin toimenpiteisiin asti. Mitä kevyemmin konstein selvitään, sen parempi. Ja mitä pikemmin, sen parempi sekin. Jollei tyydyttävää tulosta saada aikaan ennen kesälomia, palataan asiaan syyskaudella. Ja jollei asia selviä mahdollisten tuponeuvottelujen päätösvaiheeseenkaan mennessä, olkoon se tupon tekemisen edellytys.

SAK on törmännyt asennemuuriin tavoitteessaan tehdä selväksi ja ymmärrettäväksi perustelut yleissitovuuden merkityksestä – miksi reilu peli on tarpeen. Työehtosopimusten yleissitovuus on kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan toiminnan tärkeä tukijalka ja sen avulla voidaan estää työvoiman polkumyynti ja keinottelu työvoiman hinnalla. Nämä ovat elintärkeitä asioita suomalaiselle yhteiskuntamallille ja sen kaikkien osapuolten etu erityisesti nyt EU:n laajenemisen edellä.

Tämmöinen rautalankamalli ei ole ollut riittävän havainnollinen edes pääministeri Lipposelle valtiovarainministeri Niinistöstä nyt puhumattakaan. Hän ymmärtää vain itse taivuttamansa rautalankamallit. Niinistöllä on päähänpinttymä mielessään ja luutuma aivoissaan tässä asiassa. Siihen ei järkipuhe tehoa. On käsittämätöntä, että keskeisen hallituspuolueen johtajalla on varaa hirttäytyä tällaiseen lyhytnäköiseen ja henkilökohtaiseen kantaan ja hallituspuolueella varaa sitä seurata kuin pässi liekanarussa. Tällainen Kokoomus ei ole palkansaajien puolue. – Olisi kiinnostavaa – joskin kovalla riskillä pelaamista – nähdä, mitä Niinistö tekee, jos loppusyksystä tarjolla olisi vaikkapa maan ja kansakunnan etua palveleva ja valtiontaloutta tukeva maltillinen ja monivuotinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, jossa työmarkkinaosapuolet olisivat keskenään sopineet jälleen komitean esityksen mukaisesta yleissitovuudesta.

Hyvät toverit,

Nyt päättynyt sopimuskierros oli kestoltaan pitkä ja monipolvinen. SAK:n hallitus on käynyt sisäistä keskustelua neuvottelujen kulusta ja arvioinut neuvottelutuloksia. Nostan nyt esille vain kolme asiaa.

Ensiksikin, kierros ei tuhonnut mahdollisuuksia tavoitella jälleen uutta tulopoliittista sopimusta. Tupon sijasta liittoneuvotteluihin pyrkineet liitot eivät muodostaneet tulopolitiikan vastaista pysyvää ydintä, vaan niillä oli kullakin erilaisia, nyt yhteen sattuneita syitä pyrkiä liittokohtaiseen ratkaisuun. Näitä syitä on nyt riittävästi ratkottu. Myöskään palkkahaitari ei venynyt tuhottomasti. Ryväsratkaisu loi linjan, jota oli vaikea ylittää ja joka samalla varmisti solidaarisesti sen, ettei kenenkään tarvinnut tyytyä yleistä linjaa huonompaan palkkaratkaisuun.

Toiseksi: työnantajien harjoittama koordinaatio oli tällä kierroksella huolellista ja tiukkaa. Sellaista se tulee olemaan jatkossakin. Koordinoitua palkkapolitiikkaa tulee jatkossa vaatimaan myös Suomen menestys Emun jäsenenä. Koordinoituun työnantajapolitiikkaan voimme vastata vain yhteistuumin ja itsekin toimintaamme koordinoimalla.

Nyt liittojen välinen julkinen pyykinpesu on ollut näkyvää ja toraisaa. Se on ymmärrettävää: monet arvot olivat vastakkain kierroksen aikana ja monet perustelut esitettiin kunkin valitsemalle linjalle. Pestään nyt se pyykki loppuun asti ja katsotaan, mitä linkoamisen jälkeen jää jäljelle. Jokaisella meistä on oikeus arvostella kutakin tehtyä – vaikkapa kuinka liittokohtaista - ratkaisua, sama oikeus on jokaisella toimiaan puolustaa ja perustella. Keskustelua tulisi kuitenkin käydä asiatasolla eikä motiiveja epäillen tai henkilöitä haukkuen. Mitä paremmin pyykki on pesty ja pantu, sitä aidompaan yhteistyöhön jatkossa pystymme. Ja sehän tässä on olennaista.

Kolmanneksi: työtaisteluoikeus, erityisesti tukilakot ja –toimet olivat jälleen työnantajien huomion kohteena. Kantamme on selvä: me emme anna kenenkään ulkopuolisen sormeilla työtaisteluoikeuksiamme. Näiden oikeuksien käyttö on kuitenkin myös yhteinen asiamme: painavimpia aseitamme tulee käyttää harkiten ja huolella, etteivät ne menetä tehoaan ja tylsy.

Hyvät toverit,

Tämän valtuuston kokouksen tehtävänä on linjoittaa ensi syksynä haluamaamme sopimuspolitiikkaa. Sopimuskierros on käytännöllisesti katsoen satamassa, sen arvio ja pyykinpesu vielä osittain kesken. Vaikka kirvelee, ei kuitenkaan auta jäädä tuleen makaamaan.

On vaikea nähdä, mitä voisimme saavuttaa uudella liittokohtaisella kierroksella. Sellaiseen päätyminen olisi kyvyttömyytemme osoitus, tunteiden voitto järjestä.

Tämän maan työllisyystalkoot ovat vielä kesken. Työllisyyden parantaminen edellyttää jäntevää sopimuspolitiikkaa, mahdollisimman vakaita ja ennustettavia taloudellisia oloja ja vakaata talouskasvua. Se turvataan parhaiten tulopoliittisen sopimuksen avulla. Tarvitaan myös vakaata ostovoiman kasvua. Siihen voidaan käyttää sekä tuloveron alennuksia hallitusohjelmassa esitellyllä tavalla että työnantajan palkkana maksamaa ihan oikeaa rahaa. Ostovoiman kasvun tulee olla solidaarista, pienituloisia ja työllisyyttä tukevaa. Tähän tarvitaan tupoa.

Maamme vaurastuessa yhä tärkeämmäksi tulee kehittää hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen tasoa ja laatua. Näissä asioissa vallitsee vielä lama; köyhät, syrjäytyneet, vanhukset, lapset, vammaiset, hoitoa tarvitsevat kärsivät yhteiskunnan varallisuuteen nähden kohtuuttomasti. Siksi emme ole vaatimassa ylimääräisiä veron alennuksia. Veroja tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden vahvistamiseen ja niitä maksakoot hyvin toimeentulevat suhteellisesti enemmän. Myös tällä alueella tarvitaan "tulevaisuustupoa" jonka konsensus ulottuu työmarkkinoita laajemmalle.

Olen siis samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat puhuneet ensi syksynä tehtävän monivuotisen tupon puolesta. Nyt on aika alkaa valmistella perustaa, joskin varsinaiset päätökset tehtäneen vasta ensi syksynä. Aiempien tulopoliittisten sopimusten tuottamien synnytystuskien ja nyt käydyn liittokierroksen opetukset tulee kuitenkin ottaa huomioon. Ei nyt, hyvät "ystävät uskossa" eli toverit tupossa, tuputeta sitä liikaa, liian aikaisin eikä väkisin. Paraskin lääke maistuu karvaalta väkisin syötettäessä.

Toiseksi, mahdollisen tupon tulee olla luonteeltaan väljä raamisopimus, jonka puitteissa voidaan ratkaista myös alakohtaisia ongelmia. Entisen kaltainen "kasettimalli" voi kyllä vielä kerran onnistua, mutta se tekee pahaa jälkeä. Raamimalliin tulee kuitenkin rakentaa sisään riittävä solidaarinen elementti: siten olisi perusteltua, että palkankorotus sovitaan markkamääräisenä tai –painotteisena ja että se salliessaan liittokohtaisia järjestelymahdollisuuksia samalla sisältää täsmällisen ja riittävän mapa- ja/tai tasa-arvoerän. Loput raameista muodostukoon vaikkapa samansuuruisena kaikille sovittavasta kustannusvaikutuksesta, jonka puitteissa liitot sopisivat kullekin niistä tärkeistä asioista. – Sanomattakin lienee selvää, että edellytämme maan hallitukselta matalapalkkaisia ja työllistämistä tukevia tuloveroratkaisuja ilmeisesti kolmivuotisen sopimuksen kahdelle viimeiselle vuodelle. Vuotta 2001 koskevan tuloveroratkaisun – jonka hallitus ilmeisesti tekee budjettiriihessään elokuussa – tulee olla saman suuntainen ja yhteensopiva pitkäkestoisen tupon linjausten kanssa.

Ostovoimaratkaisun ohella mahdollisen tulopoliittisen sopimuksen tulee sisältää painava laatupaketti: ei asioiden lukumäärää vaan niiden merkitystä. Lauri Ihalainen esitti puheessaan joukon tällaisia asioita, joita voi lämpimästi tukea. Haluaisin korostaa jatkuvan koulutuksen ja työssä oppimisen merkitystä tulevaisuutemme kannalta, joskin olen huolestunut siitä, löydämmekö riittävän konkreettisia keinoja asian edistämiseksi.

Selvää on, että työajan lyhentämien on asialistalla, pitää työnantaja siitä tai ei. Helatorstain jälkeinen lauantai olkoon vapaa kaikille tänään ensi vuonna. Houkuttelevaa olisi alkaa kehitellä tuohon yhteyteen sopimusperusteista

4-päiväistä kevätlomaa vaikkapa kesämökin kunnostusta ja kevätahvenen pyyntiä silmälläpitäen. Työaikaan liittyen, riittävän pitävät takuut sisältävä työaikatili olisi mielestäni tarpeen niille, joilla eri syistä johtuen on vaikeuksia mm. ylityövapaiden pitämiseen vapaa-aikana. – Tiedän kyllä, että monet liitot suhtautuvat varsin epäillen tähän malliin.

Olen varma, että nyt alkavassa yleiskeskustelussa saamme paljon arvokkaita näkemyksiä myös laatutavoitteiden hahmottamiseksi.