Tulevaisuusinvestointeja myös ihmisiin

 
Toimituksille
1.5.2000

Pekka Ahmavaaran koko puhe

– Suomalainen yksityistämisvimma ei ole modernia yhteiskuntapolitiikkaa, vaan ymmärtämätöntä vieraiden mallien apinointia, josta usein enemmän haittaa kuin hyötyä, sanoi SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara puhuessaan Vappuna Oulussa.

Ahmavaaran mukaan hyvinvointiyhteiskunta on rapautunut vanhusten hoidossa, sairaanhoidossa, vammaisten hoidossa, lasten päivähoidossa ja muissa perhepalveluissa. Yhteiskunnan palveluja yksityistetään tai lopetetaan kokonaan. Verovapaus porkkanana – siis yhteiskunnan tuella – ihmisiä kannustetaan ostamaan itse eläketurvansa ja samaa suunnitellaan jopa vanhuuden aikaiseen hoidon varmistamiseen.

– Olemme viime vuosina hiukan vahingoniloisina ja itsetyytyväisinä seuranneet lintukoto-Ruotsin taloudellisia ja poliittisia vaikeuksia. Nyt taitaa olla aika nieleskellä uhoa vähemmälle: Ruotsi näyttää selviävän lamastaan olennaisesti meitä paremmalla työllisyyden tasolla, ylläpitämällä yhteiskunnallisia hyvinvointipalveluja lähes entisellään, asettamalla yhteiskunnan vastuun yksityisen voitontavoittelun edelle. Suomen tulee olla, samoin kuin Ruotsi on, hyvinvointiyhteiskunnan kilpailukykyinen mallimaa eikä amerikkalaisen mallin ja uusliberalismin äpärä, Ahmavaara painotti.

Ahmavaaran mukaan on selvää, että tulevien suhdannevaihteluiden kestämiseksi valtion velkaa on reippaasti vähennettävä. Samoin on selvää, että on investoitava tulevaisuuteen; teknologian korkeaan tasoon, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, niin aineellisen kuin sähköisenkin tuotannon infrastruktuuriin, kulkuyhteyksiin, teollisen pohjan vahvistamiseen ja monipuolistamiseen.

– Mutta samalla on myös aika investoida ihmiseen, hänen hyvinvointiinsa ja tulevaisuuteensa. Yhteiskunnan tulee taata itse kullekin meille iästä, sukupuolesta, varallisuudesta ja asuinpaikkakunnasta riippumatta, ei vain välttämätön perusturva, -hoito ja -palvelut, vaan tasa-arvoinen ja ihmisarvoinen elämä ja sen edellytykset, Ahmavaara korosti.

Ahmavaaran mielestä sellaisessa toimintapolitiikassa voisi periaatteessa Keskustapuoluekin olla mukana. Keskustapuolueellehan peruspalveluja tukeva linja sopisi paremmin kuin yksityistämistä ja yrittämistä korostavalle Kokoomukselle.

– On se vain harmi, että Keskustapuolueen puheenjohtajista näyttää aina tulevan väyrysiä, elleivät he ole sitä jo valmiiksi. Keskustapuolueen yhteistyösuhteet muihin merkittäviin poliittisiin puolueisiin ja ay-liikkeeseen päin ovatkin jo pitkään olleet pilalla, mm. työreformin tarpeettoman ja typerän esiin nostamisen seurauksena, Ahmavaara totesi.

Pekka Ahmavaara
1.5.2000
Oulu

Aika investoida ihmiseen!

Hyvät ystävät ja toverit; kaikki vapun viettäjät

Tämän talven sopimusneuvottelut – ryväsratkaisuun perustuva liittokierros – alkavat nyt satamien sopimusten synnyttyä olla satamassa. Lopputulema on ihan tyydyttävä. Jo viime syyskuussa tupovalmistelujen kaaduttua saattoi ennakoida nyt syntyneen näköistä kokonaisuutta – suuria yllätyksiä ei tullut. Itse asiassa kierros sujui jopa odotuksia paremmin: ryväsratkaisu vakiinnutti Emu-aikaan, kansantalouteemme ja palkansaajien ostovoiman paranemiseen nähden tyydyttävän linjan, joka kattoi yli 90 prosenttia palkansaajista. Tuposta irtipyristelleet liitot tekivät omat sopimuksensa työnantajien kanssa sopien joko suoraan tai sovittelijan välityksellä tai lopulta harvojen ja lyhytkestoisten työtaistelujen jälkeen. Kivenä kengässä hiertäneitä alakohtaisia ongelmia saatiin ratkottua eivätkä palkankorotukset nekään suinkaan suista maamme talouselämää raiteiltaan. Edellytykset jatkaa kolmikantayhteistyöhön perustuvaa talous-, yhteiskunta- ja sopimuspolitiikka ovat vankat.

Annetaanpa nyt kuitenkin ensin pölyn laskeutua ja haavojen arpeutua ennen kuin aletaan rakentaa muottia seuraava sopimusta varten. Ensin täytyy arvioida kierroksen tapahtumat ja ottaa niistä oppia. SAK:n valtuusto toukokuun lopulla lienee hyvä paikka hakea seuraavan sopimuskierroksen rakennuspuita.

Yhtä säännöllisesti kuin täällä Pohjanmaalla toistuvat jokakeväiset tulvat toistuvat myös sopimusneuvottelujen yhteydessä työnantajien vaatimukset työtaisteluoikeuksien rajoittamisesta. Nyt ne ovat tavallistakin vähemmän perusteltuja. SAK:n kentässä työtaisteluja oli vain neljä – metsätyökoneen kuljettajien, kemian, maantiekuljetusten ja paperin lakot. Kaikki ne toteutettiin sopimuksettomassa tilassa, neuvottelujen päätyttyä, kaikkien lakien ja sopimusten edellyttämällä tavalla. Työtaistelut hoidettiin järjestyneesti ja tehokkaasti. Ne olivat kestoltaan lyhyitä eivätkä juurikaan haitanneet ulkopuolisten kansalaisten arkielämää. Tukilakkojen käyttö nopeutti tuloksiin pääsyä eivätkä ne aiheuttaneet työnantajienkaan kannalta mitenkään kohtuuttomia lopputuloksia.

Miksi siis moinen parku? – Työnantajien ylilyönnit toimivat vain itseään vastaan: työnantajat menettävät uskottavuuttaan ja heidän sanansa painavuuttaan kun niin mielikuvia, hyttysiä ja norsuja ammutaan kaikkia aina samankokoisella isolla tykillä.

Kyllä lakko-oikeus on ay-liikkeelle niin tärkeä työkalu kalupakissa, että siihen emme anna ulkopuolisten puuttua. Ay-liikkeen omalla vastuulla on lakkoaseen vastuullinen, tehokas ja myös pitemmän tähtäyksen tuloksia tuottava käyttö. Pohtikaamme sitä omassa keskuudessamme.

Hyvät toverit,

Kerronpa teille tositarinan satujen saarelta, Irlannista. Siellä on jo 80-luvun loppupuolelta alkaen harjoitettu Suomen konsensuspolitiikalle sukua olevaa "partnership-" eli kumppanuuspolitiikkaa. Sen avulla – ja EU-tukeen nojautuen – maa on nostettu syvästä talouden ahdingosta Euroopan Unionin menestystarinaksi. Nyt on saatu aikaan uusi askel tämän yhteistyön tiellä: Irlannissa on tehty uusi kumppanuussopimus hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden hyväksi kuten sitä kutsutaan.

Sopimus ulottuu vuoden 2002 loppuun. Tuona aikana palkkoja korotetaan keskimäärin 15 prosenttia, matalapalkka-aloilla 20 prosenttia. Veropaketilla täydennettynä ostovoima kasvaa kaikilla vähintään 25 prosenttia. – Se siitä EU-tason tiukasta 2 prosentin palkankorotuskeskiarvosta! – Jos maalla menee hyvin ja ratkaisut haetaan yhteistyössä, enempäänkin on varaa, kertoo Irlannin tositarina.

Ihka uutta Irlannin mallissa on kuitenkin se, että siellä sopimukseen on päädytty nelikantayhteistyössä. Perinteisen työmarkkinajärjestöjen ja maan hallituksen kolmikantayhteistyön rinnalla neuvotteluihin on neljäntenä osapuolena osallistunut monilukuinen joukko erilaisia kansalaisjärjestöjä: Työttömien yhdistykset, Naisten neuvosto, hyväntekeväisyysjärjestöt, erilaiset yrittäjäyhdistykset, eläkeläisjärjestöt, vammaisjärjestöt, MTK:ta vastaava organisaatio ym. lähes kaikki kuviteltavissa olevat kansalais- ja yhden asian liikkeet.

Tämän yhteistyön seurauksena on syntynyt erittäin laaja ja monipuolinen toimenpiteiden kokonaisuus. Se sisältää yhteisiä ehdotuksia elintason parantamisesta ja työelämän suhteiden kehittämisestä, vaurauden ja taloudellisen toimeentulon kattavuudesta, tasa-arvon parantamisesta ja syrjäytymisen ehkäisemisestä, yhteiskunnallisen osallistumisen parantamisesta, muutokseen sopeutumisesta elinikäisen oppimisen, informaatioyhteiskunnan, lastenhoidon ja perheitä tukevien toimien avulla sekä kumppanuuden syventämisestä niin kansallisella, yritys- kuin aluetasollakin. – Siis paljon konkreettisia ehdotuksia kaikista niistä hyvistä asioista, joista meillä enimmäkseen vasta puhutaan.

Tästä me Suomessa voisimme ottaa oppia. On selvää, että työllisyyden parantaminen on meillä ensisijainen tehtävä, koska yli 11 prosentin työttömyys jo monta vuotta jatkuneen noususuhdanteen aikana on kansallinen häpeä. Yhtä selvää on, että tulevien suhdannevaihteluiden kestämiseksi valtion velkaa on – nyt kun se on mahdollista – reippaasti vähennettävä. Sekin on selvää, että nyt on investoitava tulevaisuuteen; teknologian korkeaan tasoon, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, niin aineellisen kuin sähköisenkin tuotannon infrastruktuuriin, kulkuyhteyksiin, teollisen pohjan vahvistamiseen ja monipuolistamiseen.

Näiden tarpeiden ja mahdollisuuksien rinnalla Suomessa vallitsee kuitenkin vielä lama paitsi erityisesti pitkäaikaistyöttömyydessä myös hoiva- ja hyvinvointipalveluissa. Hyvinvointiyhteiskunta on rapautunut vanhusten hoidossa, sairaanhoidossa, vammaisten hoidossa, lasten päivähoidossa ja muissa perhepalveluissa. Yhteiskunnan palveluja yksityistetään tai lopetetaan kokonaan. Verovapaus porkkanana – siis yhteiskunnan tuella – ihmisiä kannustetaan ostamaan itse eläketurvansa ja samaa suunnitellaan jopa vanhuuden aikaiseen hoidon varmistamiseen. Varallisuuteen perustuvan eriarvoisuuden ohella myös alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja monilla kunnilla erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa on vaikeuksia taata kuntalaisille riittäviä palveluita. Ne, jotka eivät omin avuin tule toimeen tai pysty ostamaan yksityisiä palveluja, kokevat suuria vaikeuksia, laiminlyöntejä, jopa heitteillejättöjä arkielämässään.

Suomalainen yksityistämisvimma ei ole modernia yhteiskuntapolitiikkaa, vaan ymmärtämätöntä meille vieraiden mallien apinointia, josta usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Olemme viime vuosina hiukan vahingoniloisina ja itsetyytyväisinä seuranneet lintukoto-Ruotsin taloudellisia ja poliittisia vaikeuksia. Nyt taitaa olla aika nieleskellä uhoa vähemmälle: Ruotsi näyttää selviävän lamastaan olennaisesti meitä paremmalla työllisyyden tasolla, ylläpitämällä yhteiskunnallisia hyvinvointipalveluja lähes entisellään, asettamalla yhteiskunnan vastuun yksityisen voitontavoittelun edelle. Suomen tulee olla, samoin kuin Ruotsi on, hyvinvointiyhteiskunnan kilpailukykyinen mallimaa eikä amerikkalaisen mallin ja uusliberalismin äpärä.

Nyt onkin aika investoida ihmiseen, hänen hyvinvointiinsa ja tulevaisuuteensa. Yhteiskunnan tulee taata itse kullekin meille iästä, sukupuolesta, varallisuudesta ja asuinpaikkakunnasta riippumatta, ei vain välttämätön perusturva, -hoito ja -palvelut, vaan tasa-arvoinen ja ihmisarvoinen elämä ja sen edellytykset. Peruspalvelut eivät voi eivätkä ne saa olla yksityisen voitontavoittelun väline. Silloin ne jäävät hoitamatta tai tyydyttävät vain maksukykyisten kysynnän.

Tällaisessa toimintapolitiikassa voisi varmaan Keskustapuoluekin olla mukana, oli se hallituspuolue tai oppositiossa. Keskustapuolueellehan peruspalveluja tukeva linja sopisi paremmin kuin yksityistämistä ja yrittämistä korostavalle Kokoomukselle. On se vain harmi, että Keskustapuolueen puheenjohtajista näyttää aina tulevan väyrysiä, elleivät he ole sitä jo valmiiksi. Keskustapuolueen yhteistyösuhteet muihin merkittäviin poliittisiin puolueisiin ja ay-liikkeeseen päin ovatkin jo pitkään olleet pilalla, mm. työreformin tarpeettoman ja typerän esiin nostamisen seurauksena. Jos näin ei olisi, ajatus – ei enää punamultahallituksesta, koska multa on maan raossa ja punavärikin osin haalistunut – vaan vasemmisto-keskusta-hallituksesta olisi tarpeellinen vaihtoehto pitemmällä tähtäyksellä.

Ihmisten tulevaisuuteen voitaisiin meilläkin satsata Irlannin mallin mukaisella menettelytavalla, Suomen kolmikantamallilla täydennettynä neljännellä jalalla, kansalaisjärjestöjen vahvalla myötävaikutuksella. Voisimme rakentaa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa yhtäläisesti otettaisiin huomioon kansantaloutemme kehitystarpeet, viennin kilpailukyky, työllisyys, korkea teknologia ja osaaminen ja kaiken tämän tekijän ja myös tarkoituksen, ihmisen itsensä, hyvinvointi, sen ylläpitäminen ja kehittäminen.

Niinpä, hyvät ystävät, ensi syksyn kunnallisvaalit ovat tärkeä tapahtuma tässäkin suhteessa. Vaikka kuntien toimeentulon perusta ja niiden tasa-arvoiset toimintamahdollisuudet ratkaistaankin paljolti valtakunnan politiikan tasolla, myös kunnat itse pystyvät ratkaisevasti vaikuttamaan, miten kussakin kunnassa hoiva- ja hyvinvointipalveluja kehitetään ja mikä on niiden painoarvo suhteessa muihin investointeihin. Vasemmiston menestys syksyn kunnallisvaaleissa on varmin tae vahvistaa ihmiseen investoivaa toimintapolitiikkaa. Itse kukin meistä voi vaikuttaa, ei vain äänestämällä, vaan asettumalla ehdokkaaksi. Uusia näkemyksiä ja vereksiä voimia tarvitaan. Tästä vapusta käynnistyköön reipas rynnäkkö vaalimenestykseen kunnallisvaaleissa.