Tavoitteeksi kolmen vuoden tupo

 
Toimituksille
1.5.2000

Lauri Ihalaisen koko puhe

– Alakohtaisia ongelmia hoitaneen liittokierroksen jälkeen olisi turvallisinta palata tulopoliittiseen neuvottelupöytään. Seuraavalla sopimuskierroksella tulisi tavoitteeksi asettaa pitkä tulopoliittinen ratkaisu, joka tukisi tasaista ostovoiman kasvua ja työllisyyttä. Ratkaisu voisi olla kolmivuotinen ja ulottua aina vuoden 2003 syksyyn. Liittokierroksen jälkeen syntyvä pidempiaikainen tulopoliittinen ratkaisu toisi yhteiskuntaan vakautta, yrityksille ja kotitalouksille ennustettavuutta. Tällainen ratkaisu pitäisi Suomea koossa, totesi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen vappupuheessaan tänään Helsingissä.

– Pidempi tuloratkaisu mahdollistaisi myös palkansaajien ostovoimaa tukevien veroratkaisujen konkreettisen linjaamisen edessä olevan vaalikauden loppuun. Yhdistämällä palkkaratkaisut ja vuosien 2001–2003 veroratkaisut voitaisiin muodostaa talous-, finanssi- ja työmarkkinapoliittisesti väkevä konsensuslinja, joka varmistaisi suotuisan talouskehityksen, työttömyyden vähentämisen edelleen ja tasaisen ostovoimakehityksen. Kaikki tämä on mahdollista vaarantamatta hyvinvointiyhteiskunnan palveluja ja sosiaalisen suojaverkon kantavuutta, Ihalainen painotti.

Uuden laajan tuloratkaisun edellytykset voidaan Ihalaisen mukaan kuitenkin tärvellä, jos keskustelua lakko-oikeuden rajoittamisesta jatketaan.

Puheenjohtaja Ihalainen kiirehti puheessaan myös laajalla yksimielisyydellä valmistellun uuden työsopimuslain hyväksymistä. Ihalainen toivoikin, että hallitus antaisi lakiesityksen eduskunnalle vielä toukokuun aikana. Ihalaisen mukaan esitys parantaa monelta osalta palkansaajien asemaa ja turvaa työelämässä. Myös työehtosopimusten yleissitovuussäädökset selkeytyvät ja oikeusvarmuus- ja nopeus lisääntyy mahdollisia ongelmia ratkottaessa. Ihalaisen mukaan kompromissin murtaminen poliittisin perustein johtaa koko hankkeen suuriin vaikeuksiin.

– Työehtosopimusten yleissitovuuden varmistaminen on palkansaajien perusturvaa. Vähimmäistyöehtojen polkemista ja samalla yritysten välisen kilpailun vääristämistä ei pidä sallia. Työmarkkinoilla järjestäytyneiden tai järjestäytymättömien työnantajien tulee noudattaa työsuhteen vähimmäisehtoja. Reilun pelin sääntöjen on vallittava myös työmarkkinoilla, Ihalainen korosti.

Puheenjohtaja Ihalainen varoitti myös työmarkkinoille mahdollisesti syntyvistä häiriöistä, jos yleissitovuusasian hoitaminen laiminlyödään Euroopan unionin laajentuessa itään.

– Lainsäädäntömme mukaan ulkomaisten yrittäjien ja tänne tuleviin työntekijöihin tulee noudattaa suomalaisia työehtoja, eikä sallia työvoiman polkumyyntiä. Jos työehtosopimukset eivät olisi yleissitovia, tulisi työehtoihin harmaan talouden laajentumista ruokkiva suuri aukko. Tällainen kehitys ei olisi yhteiskunnan, ei yrittäjien, puhumattakaan työntekijöiden etujen mukaista, Ihalainen painotti.

Lauri Ihalainen
1.5.2000 kello 12.00
Helsinki, Hakaniemen tori

Hyvät toverit,

Vappu on perinteinen kevään, toivon, työn ja kansainvälisyyden juhlapäivä. Työväen Vappuna on paikallaan korostaa sen työn merkitystä, jonka poliittinen työväenliike ja ammattiyhdistysliike ovat yhdessä tehneet Suomen rakentamiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi – yhteiskunnaksi, jossa vastuuta kannetaan heikoimmista.

Suomi lähtee uudelle vuosituhannelle taloudellisesti vankemmalta pohjalta.

l990-luvun alun syvä talouskriisi koetteli hyvinvointiyhteiskuntamme perustuksia. Sosiaalinen suojaverkko ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kyettiin kuitenkin noina talouden ja politiikan vaaranvuosina kohtuudella turvamaan. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman ay-liikkeen päättäväistä työtä esimerkiksi työttömien toimeentuloturvan puolustamisessa. Synkin laman varjo näkyy edelleenkin pitkittyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kierteenä. Huono-osaisuudella on paha taipumus kasautua ja ulottaa vaikutuksensa lapsiin ja perheisiin.

Suomi lähtee uudelle vuosituhannelle yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vireämpänä kuin takavuosina. Kansalaisten suuri ja avoin mielenkiinto pidettyihin presidentin vaaleihin osoitti, että ihmiset ovat kiinnostuneita yhteiskunnallista ja poliittista asioista ja vaihtoehdoista. Vuosi sitten tällä torilla vappujuhlassamme puhui ulkoministeri Tarja Halonen. Nyt voimme iloksemme todeta, että kansa on valinnut hänet Tasavallan Presidentiksi. Onnittelumme ja menestyksen toivotukset vaativan tehtävän hoitamisessa. Presidentinvaaleilla Suomea ei jaettu kahtia mutta suvaitsevaisuus kylläkin voitti ahdasmielisyyden.

Helsinki aloittaa uuden vuosituhannen kulttuurikaupunkina. Vappujuhlamme kulkueineen on arvostuksen osoitus myös pääkaupunkimme kehittämiselle. Työ ja kulttuuri kättä lyökööt myös tulevaisuudessa. Suunta, johon Helsinkiäkin tulevaisuudessa kehitetään, voidaan konkreettisesti valita ensi syksyn kunnallisvaaleissa aktiivisesti äänestämällä.

Hyvät kuulijat,

Yhteisten ponnistelujen tuloksena työttömyys on laskenut ja mikä ilahduttavinta pitkäaikaistyöttömien työllistettävyys on parantunut. Uuden vuosituhannen alkaessa meillä on korkean työttömyyden rinnalla kasvava pula osaavasta työvoimasta suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle ja nuoren työvoiman tarjonnan vähetessä. Elinkeinoelämän tulisi huolehtia entistä paremmin myös nykyisen työvoimansa jaksamisesta ja osaamisvalmiuksien kehittämisestä. Meillä on kaikki edellytykset, jos talouskasvu jatkuu suotuisana ja ikääntyneille pitkäaikaistyöttömille rakennetaan erillinen työhön sijoitusohjelma, nostaa työllistämisaste noin 70 prosenttiin työvoimasta ja pudottaa työttömyys 7-6 prosentin tasolle vuoteen 2003 mennessä.

Kasvun ja pikavoittojen huumassa on tärkeätä muistaa, että pyrittäessä oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan työttömyyden nujertamisen on oltava edelleenkin ykkösasia. Toteutuakseen tämä edellyttää vakaita ja ennustettavia oloja, taloudellisen kasvun jatkumisen varmistamista, hallituksen ja työmarkkinaosapuolten pidemmän aikavälin talous- ja työmarkkinapoliittista yhteistä linjaa sekä investointeja ihmisten jaksamiseen ja ammatilliseen osaamiseen työssä.

Maan hallituksen valmistautuessa vuoden 2001 budjettiratkaisuihin on tärkeätä korostaa, että budjetti rakennetaan tukemaan työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hallitusohjelman mukaisesti valtion menot pidetään koko vaalikauden reaalisesti vuoden l999 tasolla. Valtion velan lyhentäminen on perusteltua juuri nyt, kun eletään vahvan noususuhdanteen aikaa. Koko vaalikauden budjettipolitiikassa on puolestaan lähdettävä siitä, että perusteita tehdä lisäleikkauksia julkisiin palveluihin tai palkansaajien sosiaaliturvaan ei ole olemassa.

Myös veroratkaisuja on tarkasteltava siitä lähtökohdasta, että ne tukevat työllistymistä ja oikeudenmukaisuutta. Veronkevennyksiä ei voida rahoittaa leikkaamalla julkisia palveluja tai heikentämällä sosiaaliturvaa.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite keventää työn verotusta noin 10 -11 miljardia markkaa vaalikauden aikana on mahdollista toteuttaa ilman lisäleikkauksia. Palkkaverotuksen keventämisen tulee koskea kaikkia palkansaajia, mutta työhön kannustavuus- ja oikeudenmukaisuussyistä kevennysten painopisteen on oltava pieni- ja keskituloisissa palkansaajaryhmissä.

Suomen valtion omistamien pörssiosakkeiden markkina-arvo on varsin mittava. Kolmatta sataa miljardia markkaa viimeaikaisista kurssiheilahteluista huolimatta.) Se kansallisvarallisuus, joka yhdessä on luotu, on mittava. Siitä koituvan hyödyn on siksi kuuluttava kaikille. Soneran esimerkki osoittaa, että valtion omistus ei suinkaan ole ollut rasite tai menestyksen este. Yhteisen omaisuutemme myyntiin on siksi suhtauduttava harkiten ja varovasti, ei ideologisesti kiihkoillen.

Energiahuollossa, tietoliikenneverkoissa, postissa sekä rautateillä ja muillakin aloilla, joilla on olennainen strateginen merkitys suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisessa, valtion on jatkossakin kansalaisten suojaksi ja tasa-arvon takaamiseksi säilytettävä itsellään ohjaus- ja määräysvalta. Demokratian keinoin voimme ja meidän pitää luoda toimiva tasapainon vapaiden markkinoiden ja yhteisvastuusta huolehtivan valtion välillä. Siihen tarvitaan jatkossakin pätevästi johdettuja ja myös henkilöstöstään aidosti huolta kantavia valtion joko kokonaan tai osittain omistamia yhtiöitä.

Pitää muistaa, että Soneran ja Nokiankaan menestystarinat eivät olisi olleet mahdollisia ilman koulutuksellista tasa-arvoa, sitä, että Suomessa vaatimattomistakin oloista on voitu nousta tiedon ja tutkimuksen ylimmille portaille. Vain laaja kansansivistys ja yritysten koko henkilökuntaan ulottuva osaaminen ja siihen panostaminen luovat pohjan menestykselle myös jatkossa.

Soneran myyntituotot lisäävät mahdollisuuksia investoida tulevaisuuteen. SAK edellyttää, että valmisteilla oleva lisäbudjetti on todellinen satsaus tiedon valtaväylien tuomiseen kaikkien kansalaisten ulottuville sekä tutkimukseen, tuotekehittelyyn ja koko kansan ammattitaitoon. Odotamme hallitukselta merkittävää tulevaisuuspakettia, emme mitään pikku nyssäkkää.

Lama ei ole ohi kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Julkisen sektorin keskeisissä palveluissa, kuten terveydenhuollossa ja koulutoimessa, on havaittavissa vakavaa rapautumista. Valtion paranevaa taloutta ei pidä käyttää vain veronkevennyksiin vaan myös tärkeimpien julkisten palvelujen resurssien lisäämiseen.

Hyvät toverit,

Pitkän ja tuloksellisen yhteisen tulosopimuskauden jälkeen todettiin viime syksynä, että edellytyksiä kattavaan, kaikkia koskevaan, kolmanteen peräkkäiseen tuloratkaisuun ei ole olemassa. Neuvottelut uusista työ- ja virkaehtosopimuksista käynnistyivät varsin ripeästi heti vuoden vaihteen jälkeen. Metalliteollisuudessa ja rakennusaloilla syntynyt sopimuslinjan avaus oli monellakin tavalla merkittävä. Se oli vastuunkantoa parhaimmillaan ja sopimustien raivaamista myös muille sopimusaloille. Avauslinja oli mitoitettu kustannusvaikutuksiltaan solidaariseksi siten, että kaikilla myöhemmin sopimuksen tehneillä aloilla oli mahdollisuus tukeutua – jäämättä jälkeen – samaan linjaan.

Pääosa eli yli 90 prosenttia palkansaajista on vuoden 2001 alkuun ulottuvissa, Metallin avaaman sopimuslinjan mukaisissa ratkaisuissa. Jo viime syksynä oli nähtävissä, että monille sopimusaloille oli eri syistä kasautunut sellaisia alakohtaisia palkkarakenne- tai muita ongelmia sopimusmääräyksiin, että niiden ratkaiseminen ei olisi helppoa eivätkä ne ratkeaisi kuin sopimuskautta pidentäen.

Osassa sopimuskenttää päädyttiinkin varsin pitkiin kahden – kolmen vuoden sopimuksiin. Eräitä alakohtaisia ongelmia kyettiin kuitenkin ratkaisemaan kuten palkkausjärjestelmien, tulos- ja voittopalkkiojärjestelmien pelisääntöjen kehittäminen, luottamushenkilöiden toimintaoikeuksien laajentaminen sekä työaikajärjestelyjen uudistaminen.

Mitä johtopäätöksiä kevään liittokohtaisesta sopimuskierroksesta on vedettävissä? Liittokohtainen sopimuskierros oli varsin hallittu ja onnistunut ottaen huomioon, että takana oli pitkä tulosopimuskausi ja edessä koheneva talouskehitys sekä yritysjohtajien antamat kielteiset esimerkit mm. tehdyt optioratkaisut. Valtaosa palkansaajista on vuoden 2001 tammikuussa päättyvien sopimusten piirissä. Metallin sopima sopimustaso mahdollisti sen, että palkkaeroissa ei tapahtunut liittokierrokselle tyypillistä revähdystä eikä minkään sopimusalan tarvinnut jäädä avatun sopimuslinjan alapuolelle. Kevään sopimusratkaisut pysyivät 3.1% – 4.6% vuositason kustannusvaikutusten haarukassa. Ratkaisut eivät laukaisseet liikkeelle uutta inflaatiokierrettä eivätkä vaarantaneet suotuisan talouspolitiikan mahdollisuuksia jatkossa.

Samalla varmuudella kuin lumet lähtevät ja kevät tulee, kaivavat työnantajat joka kevät esityksensä palkansaajien työtaisteluoikeuksien rajoittamisesta ja myötätuntotyötaistelujen kieltämisestä. Heille ei tunnu riittävän tieto siitä, että lakko-oikeus kuuluu sivistyneen ja demokraattisen yhteiskunnan perusteisiin ja ettei lainsäädäntömme tältäkään osin ole kansainvälisessä vertailussa mitenkään "löysä".

Kun vielä voimme todeta, että työtaistelujen määrä Suomessa on poikkeuksellisen vähäinen ja taistelut ovat laillisesti toimeenpantuja – ovat vaatimukset lakko-oikeuksien lakisääteiseksi rajoittamiseksi vailla asiallisia perusteita. Tottakai myös ay-liikkeen tulee kantaa vastuunsa ja tuntea suurta harkintaa työtaistelutoimien käytössä . Meidän tulee toimillamme varmistaa, että jatkossakin kansalaisten hyväksyntä lakko-oikeudelle on vankka. Työmarkkinaosapuolten tulee keskenään pohtia mitä ennakoivia menettelytapoja sopimuspohjaisesti voidaan kehittää ennen työriitojen puhkeamista ja työriitojen sovittelujärjestelmään menemistä.

Viestini maan hallitukselle on, että kevään varsin hallittu työmarkkinakierros ei anna mitään perusteita työtaisteluoikeuden tai myötätuntotyötaistelutoimien lakipohjaiselle rajoittamiselle. Hallituksen tulee keskittyä niihin työelämän kehittämisasioihin, joita hallitusohjelmaan on kirjattu. Keskustelun jatkaminen lakko-oikeuksien rajoittamisesta, puhumattakaan toimenpiteiden käynnistäminen asiassa, tärvelisi viimeisetkin edellytykset uuden laajan tuloratkaisun yrittämiseltä.

Hyvät toverit,

On vielä enneaikaista tehdä lopullisia arvioita seuraavan työmarkkinakierroksen linjavalinnoista. Haluan kuitenkin esittää sellaisen haasteen kaikille uuteen työmarkkinakierokseen ensi syksynä valmistautuville osapuolille, ettemme etukäteen hukkaisi mahdollisuutta palata yhteiseen työmarkkinapöytään syksyn koittaessa. Yhteiseen pöytään palamiselle on vankkoja talouteen, työllisyyteen ja oikeudenmukaiseen tulonjakoon vaikuttavia perusteita.

Mikäli joudumme päätymään toistamiseen liittokohtaisen sopimisen tielle, takeita yhteisvastuullisen ja kohtuullisen tasaisen palkkalinjan aikasaamisesta ei ole. Välttämättä ei synny sellaista yleistä linjaa, jonka varassa sopimuksia uudistetaan. Palaaminen vanhaan palkka-palkka ja siitä seuraavaan inflaatiokierteeseen on riski niin työllisyydelle kuin tasaiselle ostovoimakehitykselle. Työttömien etujen mukaista ei ole käynnistää suhteellisten palkkaerojen vertailtavuuden loputonta kierrettä.

Alakohtaisia ongelmia hoitaneen liittokierroksen jälkeen olisi turvallisinta palata tulopoliittiseen neuvottelupöytään. Seuraavalla sopimuskierroksella tulisi tavoitteeksi asettaa pitkä tulopoliittinen ratkaisu, joka tukisi tasaista ostovoiman kasvua ja työllisyyttä. Ratkaisu voisi olla kolmivuotinen ja ulottua aina vuoden 2003 syksyyn. Liittokierroksen jälkeen syntyvä pidempiaikainen tulopoliittinen ratkaisu toisi yhteiskuntaan vakautta, yrityksille ja kotitalouksille ennustettavuutta. Tällainen ratkaisu pitäisi Suomea koossa.

Pidempi tuloratkaisu mahdollistaisi myös palkansaajien ostovoimaa tukevien veroratkaisujen konkreettisen linjaamisen edessä olevan vaalikauden loppuun. Yhdistämällä palkkaratkaisut ja vuosien 2001-2003 veroratkaisut voitaisiin muodostaa talous-, finanssi- ja työmarkkinapoliittisesti väkevä konsensuslinja, joka varmistaisi suotuisan talouskehityksen, työttömyyden edelleen vähentämisen ja samalla tasaisen ostovoimakehityksen kaikille palkansaajille. Kaikki tämä on mahdollista vaarantamatta hyvinvointiyhteiskunnan palveluja ja sosiaalisen suojaverkon kantavuutta. Pitkään ratkaisuun luonnollisesti tulisi sisältyä erikseen harkittavat palkansaajien asemaa parantavat työelämäasiat ja sosiaalisen turvallisuuden kehittämistoimet.

Työelämää on Lipposen johtamien hallituskausien aikana kyetty asteittain myös lainsäädännön osalta kehittämään. On etsitty ratkaisuja siltä pohjalta, että muutosvalmius ja turvallisuus muutostilanteissa toteutuvat yhtäaikaisesti. Suurimpia työelämän lainsäädäntöhankkeita ovat olleet kokoavan uuden työaikalain aikaansaaminen sekä nyt valmistumassa oleva esitys uudeksi työsopimuslaiksi.

Yli neljä vuotta valmisteltu työsopimuslakiuudistus on eri osapuolten uudistukselle asettamien tavoitteiden pohjalta syntynyt kompromissi. Esitys parantaa monelta osalta palkansaajien asemaa ja turvaa työelämässä. Näin tapahtuu vuokratyöntekijöiden ja määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien osalta. Esityksen mukaisesti työehtosopimusten yleissitovuussäädökset selkeytyvät ja oikeusvarmuus- ja nopeus lisääntyy mahdollisia ongelmia ratkottaessa.

Asiaa valmistellut komitea laati poikkeuksellisen laajalla yksimielisyydellä esityskokonaisuuden. Ainoa taho, joka jätti yleissitovuuden täsmentämistä koskeviin esitykseen eriävän mielipiteensä, oli Suomen Yrittäjät. Näin laajalla yksimielisyydellä valmisteltu esitys tarjoaa harvinaisen hyvän pohjan hallitukselle antaa vielä toukokuun aikana eduskunnalle komitean esityksen mukainen lakiesitys. Mikäli tätä vaivalla rakennettua kompromissia lähdetään poliittisin perustein murtamaan, johtaa se koko hankkeen suuriin vaikeuksiin.

Työehtosopimusten yleissitovuuden varmistaminen on palkansaajien perusturvaa. Vähimmäistyöehtojen polkemista ja samalla yritysten välisen kilpailun vääristämistä ei pidä sallia. Työmarkkinoilla järjestäytyneiden tai järjestäytymättömien työnantajien tulee noudattaa työsuhteen vähimmäisehtoja. Reilun pelin sääntöjen on vallittava myös työmarkkinoilla.

Sopimusten yleissitovuuden periaatteen merkitys niin työntekijöille kuin suomalaisille yrittäjillekin korostuu EU:n laajentumisen jälkeenkin, kun lainsäädäntömme mukaan ulkomaisten yrittäjien ja tänne tuleviin työntekijöihin tulee noudattaa suomalaisia työehtoja, eikä sallia työvoiman polkumyyntiä. Jos työehtosopimukset eivät olisi yleissitovia, tulisi työehtoihin harmaan talouden laajentumista ruokkiva suuri aukko. Tällainen kehitys ei olisi yhteiskunnan, ei yrittäjien, puhumattakaan työntekijöiden etujen mukaista.

SAK:n puolesta toivotan teille kaikille iloista Vappua ja yhteiskunnallista innostusta pyrkiessämme kohti oikeudenmukaisempaa Suomea ja maailmaa.