SAK:n valtuusto kokoontuu ajankohtana, jolloin voimassa oleva työmarkkinasopimuskausi lähestyy puolta väliä. Talous- ja rahaliitto toteutuu käytännössä vuoden vaihteessa ja rahayksiköksemme tulee euro. Poliittista ilmapiiriä sähköistää kevään eduskuntavaaleihin valmistautuminen ja keskustelu yhteiskunnan ja työelämän muutoksien suunnasta.

Suomen talouden keskeiset tunnusluvut ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Vakautta on lisännyt tehty EMU-päätös, kilpailukyky on edelleen kunnossa, inflaatio on matala, korot eivät ole heiluneet ja työttömyyskin on - sitkoisesti kylläkin - laskenut. Maailmantalouden kehityksen epävakaisuus ja uusimmat tiedot kotimaisen teollisuuden suhdannenäkymistä enteilevät, että taloudellisen kasvun ennustelukuja ensi vuodelle joudutaan reivaamaan jonkin verran alaspäin.

On varauduttava siihenkin vaihtoehtoon, että Aasiasta alkanut talouskriisi aiheuttaa maailmantalouteen odotettua syvempiä vaurioita. Venäjän taloudellisen ja poliittisen epävakauden jatkuminen vaikuttaa myös Suomeen. Laman herkistämän kriisitietoisuuden keskelläkin on tärkeätä huomata, että noin 3 prosentin vuotuinen talouskasvu on historiallisesti varsin hyvä ja painaa työttömyyttä alaspäin.

Kansalaisten mielissä laman musta varjo on pitkä. Ihmiset ovat terveen varovaisia omissa kulutusratkaisuissaan. Epävarmuus ja huoli työstä kalvaa liian monen perheen arkea. Silti ei pidä maalailla perusteettomia poliittisia kauhukuvia Suomen taloudellisesta tilasta. Pelottelulinja tyrehdyttää kotimaisen kysynnän kasvua - kasvua, joka on nyt työllisyyden parantamisen keskeinen edellytys. Taloudellisen selviytymisen ja vakaamman kehityksen perusasiat ovat Suomessa kohdallaan, jos meillä on solidaarisuutta ja tahtoa jatkaa yhteistyöhön pohjautuvaa politiikkaa.

On selvää, että Suomen taloudellinen kasvu ja paranevan työllisyyden politiikka on voinut onnistua vain siltä pohjalta, että meillä on ollut vakaat ja ennustettavat taloudelliset ja poliittiset olosuhteet. Talouden tervehtymisen ja paranevan työllisyyden keskeinen tekijä on ollut se työmarkkinapoliittinen linja - Suomen malli - johon myös SAK on keskeisesti vaikuttanut.

Työmarkkinaratkaisulle asetetut päätavoitteet toteutumassa

Työmarkkinaratkaisun puolimatkassa voimme sanoa, että ellei aivan arvaamattomia poliittisia ja/tai taloudellisia mullistuksia ulkoiseen ympäristöömme tule, toteutuvat sopimuskauden päätyttyä (tammikuun 15 päivänä vuonna 2000 ) ratkaisulle asetetut päätavoitteet: työttömyyden painaminen 10 prosentin tuntumaan ja ostovoiman kasvu kaikille palkansaajille - joka toteutuu jopa arvioitua 2 prosentin vuotuista kasvuvauhtia voimakkaampana. Näin mm. siksi, että inflaatio näyttää tänä vuonna jäävän alemmaksi kuin arvioitiin sopimusratkaisua tehtäessä.

Työmarkkinaratkaisuun liittyvien laadullisten asioiden eteneminen yhteisten työryhmien pöydillä on ollut luvattoman hidasta ja niiden ratkaisujen valmistumiseen on nyt pantava vauhtia. En usko, että työnantajillekaan on eduksi - sopimustoimintamme pitkän aikajänteen uskottavuussyistä - että sopimuskauden päätyttyä päästään ilkkumaan, että yhteiset selvitykset eivät johtaneet konkreettisiin tuloksiin. Tässä työssä koetellaan nyt myös koko tuloratkaisun uskottavuutta ja jatkuvan neuvottelukulttuurin toimivuutta.

Tulospalkkaukseen pelisäännöt

Valtuustohan edellytti, että SAK käynnistää muiden työmarkkinaosapuolten kanssa neuvottelut sellaisista yhteisistä pelisäännöistä ,joiden perusteella varmistetaan, että koko henkilöstö tasapuolisesti hyötyy yhdessä tehdystä tuloksesta. Taustalla oli luonnollisesti herrojen optiopolitiikka. Työmarkkinajärjestöjen kesken asia on nyt työpöydällä. Pidän välttämättömänä, että työmarkkinaosapuolten kesken saadaan mahdollisimman nopeasti laadittua yhteiset, tulokseen perustuvan palkanmuodostuksen käyttöönoton pelisäännöt. Näiden linjausten valmistuminen ennen uuden työmarkkinaratkaisun syntymistä on paikallaan. On selvää, että varsinkin EMU-olosuhteissa myös palkanmuodostukseen on rakentumassa kasvavassa määrin liikkuvia, yrityksen tulokseen sidottuja osia. Nykyisin ne ovat valtaosaltaan työnantajien yksipuolisesti päättämiä, työnjohdollisia ratkaisuja. Teollisuudessa tulospalkkausjärjestelmien piirissä on tällä hetkellä työntekijöistä noin 20% ja tulospalkanosien merkitys palkanmuodostuksessa on hieman yli 3%. Osassa sopimuskenttää on liittotasolla saavutettu ratkaisu (esim. Metalli) siitä, että kun tulopalkkausjärjestelmät otetaan käyttöön niistä on sovittava.

Kohti täystyöllisyyttä -ohjelma

SAK on määritellyt omat seuraavan vaalikauden keskeiset tavoitteensa. Perusviestimme on, että yhteiskuntamme suurin ongelma, myös 2000-luvun alkuvuosina, on korkea työttömyys ja siitä seuraava yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja syrjäytyminen. Tavoiteohjelman punaisena lankana on ajatus, että yhteiskuntamme kehittämisen perustana on työn tekeminen. Työ luo työtä ja hyvinvointia. Työhön perustuvassa yhteiskunnassa säilyy myös hyvinvointimallimme hyväksyttävyys ja rahoituspohjan varmistus.

Työttömyyden vähentäminen uuden vaalikauden tärkein asia

SAK pitää tärkeänä, että eduskuntavaalien jälkeen muodostettava hallitus asettaa selkeät tavoitteet työllisten osuuden nostamiseksi 70 prosenttiin työikäisestä väestöstä. Tällaisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää noin 200 000 lisätyöpaikkaa ja se laskisi työttömyysasteen noin 6 - 5 prosentin tuntumaan. SAK on linjannut ohjelmassaan talous-, elinkeinopoliittisia ja työelämän kehittämisen tavoitteita siten, että ne vievät kohti asetettua työllistämistavoitetta. Keskeinen sampo työllisyyden parantamiselle on rakentaa yhteistyöpolitiikalla edellytykset varsin korkealle ja tasaiselle talouskasvulle koko vaalikauden ajaksi.

SAK esittääkin, että hallitusohjelman rinnalle rakennetaan, uuden hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyöllä, vaalikauden mittainen työllisyyssopimus. Tämä olisi palkansaajien, työnantajien ja poliittisten toimijoiden liitto työttömyyden vähentämiseksi. Yhteistyön käden ojentaminen ay-liikkeeltä osoittaa, kuinka tärkeä kysymys meille työttömyyden vähentäminen on ja millä vastuuntunnolla me haluamme asiaan tarttua. Esityksemme taustalla on tietoisuus siitä, että Suomi on uudenlaisessa taloudellisessa ympäristössä talous- ja rahaliiton tultua voimaan. Tiedostamme myöskin, että suuria uhrauksia ja yhteistyötä vaatinut ponnistus Suomen nostamiseksi talouskriisistä vaatii vakaiden ja yhteistyöhön kykenevien voimien yhteistyötä jatkossakin, jotta ei kaikkea sitä mitä on rakennettu vastakkainasettelun politiikalla romutettaisi.

Suotuisan kotimaisen talous- ja työllisyyskehityksen tiellä on kuitenkin kaksi kotimaista uhkaa. Varakkaiden ja suurituloisten ahneus - esimerkiksi optiojärjestelyt - voi viedä pohjan maltillisen palkkapolitiikan uskottavuudelta. Hallitsemattomasta tulonjakotaistelusta voi seurata kustannuskriisi ja kasvava työttömyys. Vakaan kehityksen tien voi katkaista myös ristiriitoja lietsovaan yhteiskuntapolitiikkaan palaaminen eduskuntavaalien jälkeen.

Hyvinvointivaltio on kehittämisen arvoinen

Suomalaiset ovat vahvasti sisäistäneet hyvinvointiyhteiskunnan merkityksen palvelujen ja sosiaalisen turvallisuuden kannalta.

Julkisen talouden haasteita 2000-luvulla käsittelevä raportti julkistettiin viime keskiviikkona. Sen viesti oli, että valtion velan vähentäminen, palkkaverotuksen alentaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen samanaikaisesti on mahdollista vain vakaan taloudellisen kasvun ja työllisyyden myönteisen kehityksen vallitessa. Siksikin ajamamme työlinja talouspolitiikassa on perusteltua. Palkkaverotusta on seuraavalla vaalikaudella laskettava, mutta sen rahoituslähteenä ei voi olla julkisten palvelujen, keskeisen sosiaaliturvan ja henkilöstön supistaminen.

SAK:n mielestä pyrkimys ylijäämäiseen valtiontalouteen tulevalla vaalikaudella on oikea tavoite. Valtion ja kuntien taloudet tarvitsevat myös EMU-ajan puskurit, jotta myös matalasuhdanteessa perustehtävät ja henkilöstön asema voidaan turvata. Valtion ja kuntien henkilöstömenoja ei tule käyttää puskurina. Uuden hallituksen tulisikin valtion ja kuntien välistä työn- ja kustannusten jakoa selkeyttää ja sitoutua siihen, että omasta henkilökunnasta edessä olevassa uudessa osaavan työvoiman kilpailutilanteessa pidetään parempaa huolta.

Nyt on inhimillisten investointien vuoro

SAK:n käsitys on, että työelämän keskeiset uudistukset, joihin nyt on ryhdyttävä, ovat ihmisten osaamisen, työkyvyn ja jaksamisen parantaminen työelämässä. Suomalaisen työelämän ja työllistämisen ongelmat eivät johdu joustamattomuudesta ja paikallisten sopimismahdollisuuksien puutteesta . Tätä mieltä ovat laajalti myös ne yrittäjät, jotka perustavat työnsä rehelliseen yrittämiseen, kantavaan liikeideaan, tuotteidensa ja palvelujensa laatuun ja henkilöstönsä arvostamiseen työssä. Jokainen vähänkin työelämän arkea tunteva tietää, että ihmiset ovat venyneet jaksamisensa rajoille. Turvattomuuden tunne työstä ja epävarmuus uusista haasteista selviytymisessä on suurta. Siksi on tärkeää, että seuraavien vuosien aikana investoidaan osaamiseen, jaksamiseen ja turvallisuuden tunteen vahvistamiseen ihmisten arjessa, ja lopetetaan myös iäkkäiden ihmisten työstä syrjään heittäminen.

SAK esittääkin, että uusi hallitus ja työmarkkinajärjestöt laativat työssä jaksamisen toimenpideohjelman, joka sisältää erityisesti työkyvyn ennakoivan ylläpitämisen toimet. Näin voidaan, yhdessä monien muiden positiivisten työelämän uudistusten kanssa, myöhentää myös todellista eläköitymisikää (keskimäärin 60 vuodesta) ylöspäin.

Keskusta luopui pienen ihmisen puolustamisesta

Keskustan julkistama ja Suomen Yrittäjien tavoitteita tukeva työreformi oli suuri linjanvalinta ja kannanotto sen puolesta, että pienen ihmisen puolustaminen saa väistyä yrittäjäjärjestön etujen tieltä. Keskustan vaalilupaus palkansaajille on, että valtakunnallisten työ- ja virkaehtosopimusten antama turva palkoista ja muista työehdoista päättyy. Sopiminen lain voimalla siirretään työpaikoille - viimekädessä niin, että jokainen työntekijä joutuu itse neuvottelemaan ehdoistaan. Käytännössä tällainen linja johtaisi toteutuessaan siihen, että mm. talvilomat, lepoajat, lomarahat, sairaus- ja äitiysajan palkat, pekkaspäivät, yli- ja sunnuntaityökorvaukset tulisivat työpaikoilla ratkaistavaksi. Työelämän heikommalla osapuolella ei olisi mitään sopimusturvaa. Työehtosopimuksista tehtäisiin paikalliselle sopimiselle toissijainen vaihtoehto ja mieluummin niin, että ay-liike ei olisi häiritsemässä työnantajan ja työntekijän välistä sopimista työpaikalla.

Jokainen palkansaaja tunnistaa mihin asemaan ihmiset työelämässä tällä politiikalla ajettaisiin. Sanon suoraan, että torpparin asemaan isäntävallan kasvaessa. Keskusta ottaa selkeän irtioton suomalaisen sopimusyhteiskunnan linjasta. Keskustan työreformi ei murentaisi pelkästään sopimusten yleissitovuutta, vaan murtaisi koko kansakunnan kannalta hyvin toimineen sopimusjärjestelmän toimivuuden. Tällainen sopimusmalli johtaisi käytännössä myös siihen, että työrauhan myyntipiste siirtyisi liittotasolta työpaikoille.

Koska en osaa osuvammin luonnehtia keskustan työreformin ydintä, niin lainaan keskustalaisen taustavaikuttajan, Keskisuomalaisen päätoimittaja Laatikaisen arvioita:

"Hankkeellaan puolue erottuu muista. Se on vaalitilanteessa sinällään eduksi ja saattaa tuoda yllättäviä kannattajia. Mutta samalla keskusta leimautuu ihmisten oikeutettujen työmarkkinaehtojen polkijaksi. Keskusta on rynnimässä kirkkaasti oikealta kokoomuksen ohi".

SAK on teettänyt Suomen Gallupilla tutkimuksen kansalaisten suhtautumisesta siihen miten ja millä tavalla työsuhteen perusehdoista pitää sopia. Kun esitettiin, että työsuhteen vähimmäisehdoista (esim. palkasta) pitää sopia työehtosopimuksilla, sillä yksittäinen työntekijä ei pysty tasaveroisesti sopimaan niistä työnantajien kanssa - oli vastaus selkeä: 84 % kaikista vastaajista, 88 % SAK:n jäsenistä ja peräti 74 % keskustankin kannattajista ilmoitti olevansa samaa mieltä eli, että vähimmäisehdot pitää sopia valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Tutkimustuloksen viesti on selvä: kansan tuki ei ole keskustan työreformitavoitteiden takana. Puheenjohtaja Esko Aho, jos puolueellasi on tarkoitus tällä, ristiriitoja ja eriarvoisuutta työelämään tyrkyttävällä esityksellä haastaa SAK, otamme haasteen vastaan. Me tulemme puolustamaan palkansaajien oikeuksia ja turvallisuutta kaikissa olosuhteissa. Sanon tämän päättäväisesti myös siksi, että pääministerikaudellasi talouskriisin keskellä et olisi selviytynyt ilman palkansaajien ja ay-liikkeen rakentavaa panosta ja yhteistyötä. Nyt puolueesi yhteistyön sijasta haluaa romuttaa sopimusten yleissitovuuden, palkansaajien valtakunnallisten palkkasopimusten perustan.

SAK:lla ei olisi ollut mitään halua tai tarpeita lähteä näin voimallisesti ottamaan kantaa minkään puolueen pyrkimyksiin, ellei keskustan esityksissä näin merkittävällä ja harkitulla tavalla puututtaisi suomalaisen palkansaajan oikeuksiin ja turvaan työelämässä.

SAK on pitänyt keskustan kanssa yhteyttä ja perustellut sitä, miten tärkeä asia sopimusten yleissitovuus palkansaajien toimeentulolle ja turvallisuudelle on.

Valitettavasti keskusta ei ole antanut mitään arvoa puheenvuoroillemme. Sopimusten yleissitovuus on perimmältään tavallisten palkansaajien taloudellista perusturvaa. Siksi meidän on nyt pakko sanoa, että SAK vastustaa jyrkästi keskustan työelämää eriarvoistavia ja palkansaajien turvallisuutta järkyttäviä tavoitteita.

Sen sijaan, että yleissitovuutta murretaan SAK katsoo, että sitä on kehitettävä. Yleissitovuussäädösten kattavuutta on laajennettava. Sitä periaatetta mikä on alalla yleissitova sopimus, on selkiytettävä ja valvontaa tehostettava. Tällainen kehittämislinja on otettava myös työsopimuslain kokonaisuudistuksen ohjenuoraksi.

Hallituksen menettely sen viedessä eduskuntaan yksipuolisen, järjestäytymättömiä työnantajia suosivan - materiaaliselta sisällöltään toki vaatimattoman - esityksen, oli huonosti valmisteltua ja harkittua politiikkaa. SAK ei ole voinut missään vaiheessa antaa tukeaan tehdylle esitykselle. Vastuun sen käsittelystä kantaa nyt eduskunta. Toivottavasti istuvan hallituksen puolueetkin nyt - kun keskustan yleissitovuuden romuttamisesitys on julkistettu - ymmärtävät, miksi ay-liike piti periaatteellisesti hallituksen esitystä epätasapainoisena avauksena.

Uuden työmarkkinaratkaisun linjaukset vasta vaalien jälkeen

Kevään eduskuntavaaleista muodostuu tärkeä linjavaali kahdessakin mielessä. Ensinnäkään palkansaajien kannalta ei ole yhdentekevää, miten vankka on palkansaajien ja heidän perheittensä asioita ajavien joukko eduskunnassa ja hallituksessa. Toiseksi, muodostuuko vaalien jälkeisestä hallituksesta sellainen, että sen politiikan vahvuutena ja talouspolitiikan selviytymisstrategiana on hyvä yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa. Vai palataanko talouspolitiikassa ja työelämäasioissa uudelleen vastakkainasettelua korostavaan aikakauteen. SAK:n vaalikaudelle laatiman tavoiteohjelman viesti on selkeä - mieluummin yhteistyön kuin ristiriitojen Suomi.

Seuraavan, vuoden 2000-alkuun ulottuvan, uuden työmarkkinaratkaisun muodon ja sisällön tarkempi arviointikin on mahdollista vasta eduskuntavaalien jälkeen. Näin siksi, että tuolloin vasta tiedämme, onko maassa sellainen hallitus, joka on halukas ja kykenevä rakentamaan yhteistä ja laajempaa työmarkkinaratkaisua vaiko ei. Uuden työmarkkinaratkaisun kannalta on tarpeen nähdä myöskin taloudellisen tilanteen kehitys ja jatkaa asiallisella tavalla myös ay-liikkeen sisäistä keskustelua siitä, mikä sopimuspolitiikassa yhdistää ja on jäsenille tärkeätä. On luonnollista, että uuden työmarkkinaratkaisun lähestymistavoista ja tavoitteista ay-liikkeessä on erilaisia näkemyksiä. Johtopäätösten aika on tuonnempana. Valtuustomme kevätkokous 7. - 8.5.l999 ajoittuu uuden sopimuspolitiikan hahmottamisen kannalta hyvinkin mielenkiintoiseen ajankohtaan.

Työväki vaaliuurnille!

Näyttää siltä, että monista syistä johtuen työväestön, työttömien ja syrjäytyvien keskuudessa into käyttää äänioikeutta seuraavissa eduskuntavaaleissa ei ole vuoden l995 vaalien alustilanteen veroista. Vuoden l994 syksyllä SAK:n järjestökyselyssä n. 72 % ilmoitti äänestävänsä varmasti kevään l995 eduskuntavaaleissa, nyt tehdyn samanlaisen kyselyn mukaan varmoja äänestäjiä ilmoitti olevansa vain 52 %. Vaikuttaa siltä, että huomattava osa SAK:laisista jäsenistä vielä miettii, lähteekö vaaliuurnille vai ei. Suomalaisen demokratian kannalta on tärkeää, että yhteiskunnan vähäosaisempi kansanosa ei jätä punaista viivaa vetämättä. Siksi SAK panostaa työntekijöiden ja työttömien äänestysaktiivisuuden nostamiseen mahdollisimman korkeaksi. Erityisen ratkaisevassa asemassa on nyt työpaikoilla käytävä yhteiskunnallinen keskustelu ja keskustelu työelämän suunnasta. Meidän on liitoissa ja työpaikoilla tehtävä asiallista ja ahkeraa työtä sen eteen, että eduskuntavaaleissa jokainen äänioikeutettu käyttää äänioikeuttaan. Nyt väki liikkeelle työllisyyden ja turvallisemman työelämän puolesta