SAK:n osastopäällikkö Kirsti Palanko-Laakan mukaan Korkeimman oikeuden
nimityspolitiikkaa on uudistettava demokraattisemmaksi. Korkein oikeus on itse itseään
täydentävä oikeusistuin, joka tarkoin vaalii sisäisillä menettelyillään, keitä
tuomareita oikeuden jäseniksi valitaan. Korkeimman oikeuden jäsenet eivät
tasavertaisesti edusta niitä yhteiskunnallisia arvoja, joita suomalaisessa yhteiskunnassa
on. Sen osoittaa tuore selvitys Korkeimman oikeuden työoikeudellisten ratkaisujen
kehityksestä 90-luvulla. Selvitys vahvistaa
Palanko-Laakan mukaan käsityksen, että ratkaisut ovat kallistuneet työnantajan eduksi.
Työlakien lähtökohtana oleva työntekijöiden suojeluperiaate ei ole toteutunut
Korkeimman oikeuden ratkaisuissa. Korkein oikeus onkin ottanut viime aikojen
päätöksissä itselleen lainsäätäjän tehtäviä.
- Toisin kuin Korkeimman oikeuden presidentti Olavi
Heinonen antaa ymmärtää, Korkein oikeus ei ole tehdyn selvityksen piiriin kuuluvien
ratkaisujen osalta joutunut soveltamaan yhtäkään tuloneuvotteluissa sovittua työlakia.
Kaikki työlait on valmisteltu normaalissa kolmikantaisessa valmistelussa, Palanko-Laaka
huomauttaa.
Osastopäällikkö Palanko-Laakan mukaan monet
oikeuslaitoksen piirissä tapahtuneet uudistukset ovatkin vaikuttaneet siihen, että
ylipäätään tunnollisten, asioistaan huolta pitävien kansalaisten oikeudet toteutuvat
yhä heikommin. Siihen ovat vaikuttaneet ennen kaikkea hävinneen oikeudenkäyntikuluja,
oikeusapua ja muutoksenhakumahdollisuuksia koskevat oikeudenkäyntiuudistukset. |