Kansainvälinen sopimus, jolla pyritään välittömästi poistamaan pahimmat lapsityövoiman muodot, valmistuu hyvää tahtia. Sen ensimmäinen käsittely ILO:n työkonferenssissa kesäkuussa oli menestyksellinen. Toinen ja ratkaiseva neuvottelukierros käydään ensi vuonna, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä uusi sopimus hyväksytään juuri juhannuksen alla 1999.

Sopimus tulee täydentämään voimassa olevia työsuhteen vähimmäisikää koskevia sopimuksia. Sen odotetaan velvoittavan ILO:n jäsenmaita välittömiin toimiin sellaisissa tapauksissa, joissa työnteko vahingoittaa lasten terveyttä ja moraalia. Tällaisissa tilanteissa ei voida soveltaa tavanomaisia kehitysohjelmia ja niiden tavoitteita. Köyhyys tai koulutusmahdollisuuksien puute ei voi oikeuttaa esimerkiksi orjuutta tai velkavankeutta, kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä, terveydelle vaarallista työtä tai pienten lasten työssäkäyntiä.

Auki on vielä, miten sopimukseen kirjataan oikeus peruskoulutukseen kaikille. Keskustelua tullaan myös käymään siitä, miten ILO:n sopimuksella voitaisiin kieltää lasten rekrytointi sotilaallisten konfliktien yhteydessä. Eräiden merkittävien kehitysmaiden mielestä pahimpien lapsityövoiman muotojen poistamiseksi voidaan ryhtyä välittömiin toimiin, mutta ei ole realistista vaatia niiden välitöntä lopettamista.

Vähimmäisiän osalta sopimus ei muuta ILO:n nykyistä säädöstöä, jonka mukaan vähimmäisikä on 15 vuotta tai peruskoulutuksen päättyminen. Kehitysmaissa vähimmäisikä voi olla 14 vuotta. Kevyttä työtä voi tehdä 13 ikävuodesta alkaen (kehitysmaissa 12 vuotta) ellei tämä häiritse koulunkäyntiä. Säädökset kieltävät vaarallisia ja raskaita töitä alle 18 vuotiailta.

Olemassa olevat sopimukset sisältävät poikkeuksia ja joustavia määräyksiä, jotka tekevät täysin mahdolliseksi esimerkiksi sanomalehtien jakelun, lasten osallistumisen taiteellisiin esityksiin, ja työn kotitalouksissa.

On tärkeää, että mahdollisimman monet maat ratifioisivat nyt neuvoteltavan sopimuksen kohta sen hyväksymisen jälkeen. Erityisesti EU-maille tulisi olla mahdollista ratifioida se pian, koska kaiken järjen mukaan niiden lainsäädäntö ja käytäntö eivät tät estä. Päättämällä yhdessä suositella jäsenilleen pikaista ratifiointia ne myös näyttäisivät hyvää esimerkkiä muille.

ILO:n vähimmäisikää koskevan sopimuksen No. 138 (vuodelta 1973) ratifiointi on edennyt hyvin. Sen on ratifioinut 60 jäsenmaata 174:stä, ja vuodesta 1995 käynnissä olleen perusoikeuksia koskevien sopimusten ratifiointikampanjan yhteydessä 52 maata on ilmoittanut joko valmistelevansa tai ainakin harkitsevansa ratifiointia.

Työelämän perusoikeudet on nyt kirjattu seitsemään sopimukseen, jotka kaikki Suomi on ratifioinut. Kaksi niistä koskee pakkotyön kieltoa (No. 29 ja 105), kaksi järjestäytymisvapautta ja oikeutta kollektiivisiin neuvotteluihin (No. 87 ja 98), kaksi syrjinnän estämistä ja tasa-arvoa työelämässä (No. 100 ja 111) ja yksi siis vähimmäisikää. Uuden pahimmat lapsityön muodot kieltävän sopimuksen odotetaan täydentävän tätä sarjaa.

Kolme vuotta jatkunut ratifiointikampanja on tuottanut yli 80 uutta ratifiointia. Syrjinnän ja pakkotyön estämist ja järjestäytymisvapautta koskevat sopimukset on ratifioinut 121 - 146 maata.

ILO:ssa valmistellaan parhaillaan ehdotuksia siitä, miten viime kesäkuun työkonferenssissa hyväksyttyä Työelämän perusoikeuksia koskevaa julistusta tullaan toteuttamaan. Julistuksessa todetaan, että edellä mainitut periaatteet ja oikeudet velvoittavat kaikkia jäsenmaita vaikka ne eivät olisikaan ratifioineet kyseisiä sopimuksia ja siten sitoutuneet myös saattamaan lainsäädäntönsä niiden mukaiseksi.

Työkonferenssin päätösten mukaan nekin maat, jotka eivät ole sopimuksia ratifioineet, tulevat raportoimaan siitä, miten ne pyrkivät noudattamaan niissä ilmaistuja periaatteita. Raportteja käytetään kohdistamaan kehitysapua maille, joilla on vaikeuksia niiden noudattamisessa. ILO tulee myös vuosittain työkonferenssissa tarkastelemaan työelämän perusoikeuksien tilaa koko maailmassa.

Viimeksi kuluneiden kuukausien aikana on tapahtunut merkittävää kehitystä maissa, joissa järjestäytymisvapaudet ovat ILO:n valvontakoneiston johtopäätösten mukaan olleet erityisen ongelmallisia. Aasian kriisin myötä tilanne on muuttunut sekä Etelä-Koreassa että Indonesiassa. Kummassakin maassa on tunnustettu ay-liikkeen perusoikeudet ja ILO:n asiantuntija-apua käytetään hyväksi työlainsäädännön uusimiseksi. Tämä osoittaa, että perusoikeudet ovat osa kriisin ratkaisua - ei sen syitä.

ILO:n valtuuskunta vierailee myös Nigeriassa, jossa on tehty samansuuntainen johtopäätös. Koska Nigeria kieltäytyi entisen johdon aikana ottamasta ILO:n valtuuskuntaa vastaan, järjestön hallintoneuvosto asetti tutkimuskomission. Sen työn alku kuitenkin lykättiin presidentin vaihdoksen jälkeen, jotta yhteistyön mahdollisuuksia voitaisiin ensin tutkia.

Lukkiutunein on edelleen Myanmarin (Burman) tilanne. ILO:n asettama tutkimuskomissio esittää raportin Myanmarin pakkotyöstä marraskuussa pidettävälle hallintoneuvoston kokoukselle.