Työelämän muutoksissa ongelma on usein pelisääntöjen puute, jolloin työlainsäädännön ja sopimusten porsaanreikiä on mahdollista käyttää työntekijöiden työehdoilla ja asemalla keinotteluun. Ulkopuolisen työvoiman käytö on kärjistänyt myös harmaan talouden ongelmia: sen lisäksi, etteivät alihankkijayritykset läheskään aina noudata alan työehtosopimusta kulkee osa työstä kokonaan kirjanpidon ulkopuolella. Ongelma on yhteinen kaikille aloille ja liitoille.

Teollisuudessa ulkopuolisen työvoiman käytölle on jo osin olemassa pelisäännöt. Julkisilla ja yksityisillä palvelualoilla pelisäännöt taas puuttuvat lähes kokonaan. SAK:n lähtökohtana on, että työn teettämiille muulla kuin pysyvällä kokoaikaisella työvoimalla on oltava yhteisesti sovitut perusteet. Muun työvoiman käyttö ei saa johtaa oman henkilökunnan irtisanomisiin, lomautuksiin tai osa-aikaistuksiin.

Kunnissa mm. siivous- ja hoivapalveluissa pyritään yhä enemmän ostopalveluihin. Kilpailulainsäädännön edellyttämä kilpailuttaminen saattaa merkitä urakan siirtymistä ulkopuoliselle yritykselle vaikka kunnalla olisi palveluksessaan työhön tarvittava työvoima. Pyrkimystä on myös usein ollut siirtää kunnan tai yrityksen palveluksessa olevaa henkilökuntaa ulkopuolisen palveluntarjoajan palvelukseen, kuten Nokian tapauksessa, tai itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, jolloin yrittämisen riski siirtyy yritykseltä työntekijälle. Pahimmillaan esimerkiksi kunnan työntekijöitä on siirretty edullisimman tarjouksen tehneen yrityksen palvelukseen, minkä jälkeen heitä on irtisanomisten uhalla painostettu työehtojen heikennyksiin.

Valtiolla ongelma on vastaava: esimerkkinä valtion kiinteistöjenhoito- ylläpito- ja siivoustoimintojen yhtiöittäminen Engel yhtymään, jossa liikkeenluovutuksen yhteydessä lähes 800 työntekijää joutui työttömäksi. Valtionyhtiö Engel aiotaan seuraavaksi yksityistää - myyntivaltuuksia haetaan parhaillaan eduskunnalta. Valtiolla on yhtiöitetty myös mm. oman henkilöstön koulutustoiminta ja työterveyspalvelut, varmuusvarastointi, henkilöstöruokalatoiminta.