Erityisen toimiva on SAK:n mielestä malli, jossa henkilöstörahastojärjestelmä yhdistetään palkitsevaan palkkajärjestelmään. Näin henkilöstöä voidaan palkita välittömästi hyvästä tuloksesta ja huonoina vuosina henkilöstörahasto tasaa muuten alhaisemmiksi jääviä ansioita. Todellinen yrityskohtainen puskurivaikutus syntyy, kun yrityksen työvoimakulut joustavat suhdanteiden mukaan eikä henkilöstön tulonmuodostus vaihtele samassa suhteessa. Kulutuskysyntä pysyy tasaisena ja voittopalkkiojärjestelmä hillitsee palkankorotuspaineita kun henkilöstö tietää hyvinä tulosvuosina saavansa osan voitosta. Tulospalkkiojärjestelmät ja muut palkitsevat palkanlisät vaikuttavat samaan suuntaan: kun yrityksellä menee heikommin, palkkakustannukset joustavat alaspäin ilman että henkilökohtaisiin palkkoihin puututtaisiin.

Erilaisten palkitsemisjärjestelmien vertailu osoittaa SAK:n mielestä selvästi, että henkilöstörahastoihin maksettu palkkio on kannattavin niin henkilöstön, yrityksen kuin valtionkin näkökulmasta. Jos yritys haluaa palkita henkilöstöään hyvästä tuloksesta esimerkiksi 10 000 markalla, jää käteisenä maksetusta summasta sivukulujen, verojen ja maksujen jälkeen työntekijän palkkapussiin noin 5 000 markkaa. Verottaja hyötyy tässä tapauksessa noin 2 700 markan verran.

Jos yritys käyttää samat 10 000 markkaa voitonjaon tapaan käteisenä voittopalkkiona, palkansaajan käteen jää yrityksen sosiaaliturvamaksun jälkeen 22 prosenttia enemmän eli noin 6100 markkaa. Verottaja saa noin 3 300 markkaa.

Kun vastaava summa siirretään henkilöstörahastolle, on sen arvo viiden vuoden kuluttua varovaisesti arvioiden noin 90 prosenttia suurempi kuin palkkana maksettavan saman summan eli noin 9 600 markkaa. Tämä siksi, että rahastossa vuotuinen korko on noin kuusi prosenttia ja tuloveroa maksetaan rahastosta nostettaessa vasta 20 prosentin verovapaan osuuden jälkeen. Verottajakin hyötyy rahastoidusta summasta eniten - noin 3 700 markkaa.