Yhteisenä kantanaan työmarkkinaosapuolet toteavat seuraavaa:

1. Talous- ja rahaliiton EMUn muodostaminen ja yhteiseen rahaan siirtyminen nähdään yleisesti jo toteutuneen integraatiokehityksen jatkeena. Euroopan sisämarkkinoiden luomisen ja yhteisen rahan käyttöönoton tavoitteena on eurooppalaisen tuotannon kilpailukyvyn parantaminen. Euroopan unionissa tulee harjoittaa yhteistyötä, joka rahataloudellisen vakauden lisäksi edistää tehokkaasti kestävää taloudellista kasvua, työllisyyden paranemista ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen Euroopan rakentamista.
2. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että
3. Euroopan keskuspankin mahdollinen inflaatiotavoite määritellään niin, ettei se johda deflaatioon ja että tarvittavat suhteellisten palkkojen muutokset ovat käytännössä toteutettavissa.
4. julkisen talouden alijäämää rajoittavaa mahdollista EU:n vakaus- ja kasvusopimusta sovellettaessa Suomen erityisolosuhteet voidaan ottaa huomioon.
5. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt toteavat, että talouspolitiikan tavoitteena tulee olla taloudellisen kasvun edistäminen, työllisyyden parantaminen, kilpailukyvyn ylläpitäminen sekä matala inflaatio ja julkisen velan hallinta Suomen EMU-ratkaisusta riippumatta. Myös EMUn ulkopuolella on harjoitettava tervettä talouspolitiikkaa. Tavoitteena edelleen on, ettei Suomen hintatason nousu ylitä EU-maiden keskimääräistä hintatason nousua.
6. Työmarkkinajärjestöt noudattavat toiminnassaan Kansainvälisen Työjärjestön ILOn hyväksymää kolmikantayhteistyötä. Tämä kolmikantayhteistyö, johon Suomen valtio ja työmarkkinaosapuolet ovat sitoutuneet, on muuttuvissa olosuhteissa entistä tärkeämpää. Suomessa on kattava ja toimiva työmarkkinoiden neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä. Sen perusrakenteita ovat niin palkansaajien kuin työnantajien järjestäytymisvapaus, vapaa tasavertaisuuden pohjalta lähtevä sopimustoiminta työ- ja virkaehtosopimuksineen, laissa säädetty työehtosopimusten yleissitovuus ja työtaisteluoikeus laissa säädettyine rajoituksineen.
7. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt toteavat, ettei EMU-jäsenyys merkitse työ- tai virkaehtosopimusten vähimmäisehtoihin eikä työehtosopimusten yleissitovuuteen puuttumista tai nimellispalkkojen alentamista. Järjestöt pitävät myös mahdollista EMU-jäsenyyttä silmällä pitäen sopimustoiminnan perusrakenteita kestävinä. Järjestöt toimivat siten, että työmarkkinoilla säilyy edelleen mahdollisuus erilaisiin vaihtoehtoisiin sopimusmuotoihin mukaan luettuna tulopoliittiset ja keskitetyt ratkaisut. Järjestöt korostavat suomalaisen sopimustoiminnan tarjoamien mahdollisuuksien ja toimivan neuvottelujärjestelmän merkitystä EMU-oloissa.
8. Sopeutuminen pysyvästi matalan inflaation olosuhteisiin on EMUun liittyvä keskeinen haaste sopimustoiminnalle. Nykyiset neuvottelujärjestelmät mahdollistavat sen, että palkkakehitys on sopusoinnussa inflaatiotavoitteen kanssa. Välttämättömyys sopeutua matalaan inflaatioon koskee kaikkia talouspolitiikan toimijoita, myös yrityksiä ja julkista hallintoa.
9. Työmarkkinoilla ja koko kansantaloudessa on varauduttava taloushäiriöihin ja työllisyyden ylläpitämiseen olosuhteissa, joissa entisen kaltaista mahdollisuutta valuuttakurssimuutoksiin ei ole. Talouden kykyä sietää häiriöitä voidaan parantaa muun muassa elinkeinorakennetta monipuolistamalla sekä finanssipolitiikalla, jonka liikkumavaraa tosin mahdollinen EU:n vakaus- ja kasvusopimus saattaa rajoittaa.Yritysten riittävä vakavaraisuus helpottaa suhdannevaihteluihin sopeutumista.
10. Työmarkkinajärjestöt toteavat, että taloushäiriöihin on tarpeen varautua myös sekä kansallisin, että ala- ja yrityskohtaisin suhdannepuskurein. Esimerkiksi sosiaalivakuutuksen yhteyteen ja henkilöstön kehittämisen tueksi voidaan rakentaa käyttökelpoisia puskureita. Järjestöt käynnistävät yhteistyössä asianomaisten viranomaisten kanssa selvitystyön puskureiden toteuttamisesta siten, että edellytykset ratkaisuille ovat olemassa syksyllä 1997. Selvitystyössä tulee ottaa huomioon julkisen sektorin erityispiirteet.
11. Kansantaloudellisten näkökohtien ja toisaalta toimialakohtaisten häiriöiden huomioon ottamiseksi olisi tarvittaessa voitava yhteistyönä kehittää ja koordinoida myös liittotason ratkaisuja. Työ- ja virkaehtosopimusosapuolet voivat keskenään sopimallaan tavalla kehittää sopimustoimintaa ja palkkausjärjestelmiä siten, että niissä otetaan huomioon sekä ala- että työpaikkakohtaiset tarpeet.
12. Henkilöstörahastojen ja muiden tulokseen perustuvien erien tarkoituksena on edistää yrityksen henkilöstön sitoutumista yrityksen toimintaan ja palkita henkilöstöä yrityksen menestyksestä. Järjestöt käynnistävät henkilöstörahastojen ja muiden tulossidonnaisten järjestelmien käyttömahdollisuuksista yhteisen selvitystyön siten, että asiassa tarvittavat toimenpiteet voidaan tehdä syksyllä 1997. Selvitystyössä tulee ottaa huomioon julkisen sektorin erityispiirteet.

AKAVA

KIRKON SOPIMUSVALTUUSKUNTA

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

PALVELUTYÖNANTAJAT

SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ SAK

TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITTO

TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK

VALTION TYÖMARKKINALAITOS