Yleisestä työajan lyhentämisestä voitaisiin Ihalaisen mielestä seuraavan työmarkkinaratkaisun yhteydessä tehdä pitkäjänteinen sopimus, jossa sovittaisiin keskimääräisen työajan lyhentämisestä EU-maiden parhaimmiston tahtiin.

- Suomi ei voi yleisen työajan lyhentämisessä ottaa irtiriuhtaisua keskeisten kilpailijamaiden kehityksestä, Ihalainen korosti. SAK:n pitkän tähtäimen tavoitteena on keskimäärin 30 tunnin viikottainen työaika. Varsinaisista työaikaratkaisuista sopijaosapuolet voisivat sopia alakohtaisesti.

Työaikapaketin toinen osa olisi Ihalaisen ehdotuksen mukaisesti keskusjärjestöjen sopimus alakohtaisten työllisyyssopimusten periaatteista. Tarkemmat, paikallisia ratkaisuja tukevat pelisäännöt syntyisivät alakohtaisissa neuvotteluissa. Vapaaehtoisuuden pohjalta työaikaa voitaisiin lyhentää käynti- ja palveluajat turvaten tai jopa niitä pidentäen. Työnantajat sitoutuisivat työllistämään ja julkinen valta kompensoisi työajan lyhentämisen mahdollisesti aiheuttamaa bruttoansioiden laskua veroratkaisuin. SAK lähtee siitä, ettei työajan lyhentäminen saa johtaa tuntipalkkojen laskuun.

Paketin osana tulisi Ihalaisen mielestä kolmikantaisesti sopia vuorotteluvapaan vakinaistamisesta sekä sen houkuttelevuuden lisäämisestä mm. korvaustasoa korottamalla. Samoin tulisi sopia työaikalain muuttamisesta niin, että 55-vuotiaille turvattaisiin oikeus siirtyä osa-aikaiseen työhön ja osa-aikaeläkkeelle. Tämä mahdollistaisi sekä uusien työntekijöiden työllistymisen että vanhempien kokemuksen hyödyntämisen.

Suomen Gallup: kolme neljästä lyhentäisi työaikaansa

Kolme neljästä suomalaisesta (74 %) on vaikean työllisyystilanteen helpottamiseksi valmis lyhentämään työaikaansa, vaikka se merkitsisi myös ansioiden alentumista jossain määrin. (Kuva.) Tämä käy ilmi Suomen Gallupin kevään työmarkkinailmastotutkimuksesta. Suomen Gallup haastatteli SAK:n tilauksesta helmi-maaliskuussa yli tuhatta suomalaista.

Useampi kuin joka kolmas on täysin valmis lyhentämään työaikaansa, vastaava määrä on siihen melko valmiita. Eniten valmiudestaan täysin vakuuttuneita on pääkaupunkiseudulla, jossa lähes puolet (47 %) ilmoittaa olevansa täysin valmiita jakamaan työtään työllisyyden hyväksi vaikka sitten ansioitaankin alentaen. Täysin ehdotusta vastaan on harvempi kuin joka kymmenes (8 %). Kansalaiset ovat muodostaneet asiasta selkeän mielipiteen: epätietoisia oli mittauksessa vain 4 prosenttia.

Suomalaisten valmius työn jakamiseen ansiotasoaan alentaen on kasvanut selvästi puolen vuoden takaisesta. Tuolloin työn jakamiseen oli valmiutta kahdella kolmesta (69 %).