Järjestöt totesivat, että samapalkkaisuuden edistämiseen tähtäävien työnarviointijärjestelmien vieminen käytäntöön jatkuu edelleen. Myös yhteisen seurantaryhmän työtä on järjestöjen mielestä syytä jatkaa. Seurantaryhmän tehtävänä on työnarvioinnista saatujen tulosten ja kansainvälisten esimerkkien seuranta. Työnarvioinnin ohella myös muita samapalkkaisuutta edistäviä toimia suositaan.

Kokouksessa todettiin myös, että Suomelta odotetaan aloitteellisuutta tasa-arvokysymyksissä kun vuonna -99 toimimme EU:n puheenjohtajamaana. Tuolloin myös naisten asema Suomessa on kiinnostuksen kohteena. Aloitteellisuus ja konkreettinen työ luovat myönteistä kuvaa ja tuovat osaltaan taloudellista hyötyä.

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat huolissaan siitä, ettei tasa-arvo suomalaisessa työelämässä ole toteutunut. Naisten työttömyys on Suomessa tällä hetkellä EU-maiden korkeimpia, minkä lisäksi naiset ovat miehiä useammin vajaatyöllistettyjä. Naisten palkat suhteessa miesten palkkoihin ovat vain EU-maiden keskitasoa, eikä koulutus takaa naisille parempaa palkkaa kuten miehille. Perhevastuun epätasainen jakautuminen heijastuu työelämään naistyöntekijöiden heikompana asemana. Kuitenkin tasa-arvoinen työyhteisö on etu sekä työnantaja- että työntekijäosapuolille ja voisi järjestöjen mielestä olla työyhteisölle suorastaan tavoittelemisen arvoinen kilpailuetu.

Keskusjärjestöt korostavat, että edellytykset tasa-arvoiselle työelämälle ovat Suomessa epäkohdista huolimatta olemassa. Suomi tunnetaan yhtenä tasa-arvoisimmista maista. Suomalaiset naiset ovat hyvin kouluttautuneita, vaikkakin koulutus ja työelämä ovat edelleen selvästi jakautuneet sukupuolen mukaan. Naiset ovat meillä kokopäivätyössä ja asenteet myös äitien työssäkäyntiä kohtaan ovat myönteiset. Myös Suomen lainsäädäntö on kehittynyttä; tasa-arvolakimme on ollut voimassa jo kymmenen vuotta. Tasa-arvoa tukevat myös työmarkkinoiden toimiva sopimus- ja neuvottelujärjestelmä sekä EU:n suhteellisen edistykselliset säädökset.