Uskon, että näiden lähtökohtien merkitys vain korostuu uudelle vuosituhannelle työtämme suunnattaessa.

Rauhanajan syvin talouskriisi on nyt selkeästi helpottumassa. Työttömyyskin on painumassa alle 400 000. Kahden vuoden aikana erityisesti talouskasvun vaikutuksesta on syntynyt runsaat 100 000 uutta työpaikkaa. Talousongelmiemme syvyyttä kuvaa sekin tieto, että Suomessa tuotetaan vasta 1997 enemmän kuin vuonna l990. Tämä kaikki saadaan kuitenkin aikaan 330 000 henkilöä pienemmällä työllistetyllä työvoimalla. Ymmärrettävää onkin miksi ihmisten jaksaminen työelämässä on äärirajoilla . Samanaikaisesti työelämän arkea tuntemattomat vaativat piittaamattomuutta osoittaen vain lisää työntekijöiden joustamista .

Talouden kasvuvauhti on nyt 5% luokkaa, vienti vetää, korot ja inflaatio ovat ennätysalhaisia. Toipuminen alkaa näkyä myös kotimarkkinoilla. Usko niin yrittäjien kuin laajemminkin kansalaisten keskuudessa paremmasta huomisesta orastaa.

Vuoden l995 syksyllä sovittu talous- ja tuloratkaisu on vaikuttanut merkittävästi siihen, että edellytykset työllistää ovat parantuneet. Sanon tämän myös siksi, että oikeutetusti jäsenkuntamme on kokenut, että odotuksiin nähden tehdyllä työmarkkinaratkaisulla ei ollutkaan toivottua työllisyysvaikutusta. Meillä onkin perusteltu syy arvostella työantajien niin yksityisen kuin julkisenkin puolen toimia työllisyystalkoiden vastuunkannossa. Jos Suomeen luodaan politiikan ja työmarkkinatoimin vakaat ja kilpailukykyiset edellytykset investoimiselle ja työllistämiselle, on työnantajapuolella oltava yhteiskunnallista selkärankaa myös näin tehdä. Muutoin suurten kansallisten vastuunkantosopimusten tekemiseltä menee luotettavuus. Osa yrityselämää erityisesti teollisuudessa onkin tämän vastuunsa kantanut.

Niiden palkansaajien, jotka ovat voineet työpaikkansa pitää ostovoimakehitys on sopimuskauden aikana ollut parempi kuin ratkaisua tehtäessä arvioitiin. Näin erityisesti siksi, että inflaatiokehitys on ollut oletettua hitaampaa. Tänäkin vuonna ostovoima nousee noin 3-4% mikä on EU-maiden korkeimpia. Palkankorotusten, palkkaverotuksen alentamisen ja matalaan inflaatioon sitoutumisen yhdistelmä on toiminut todellisen ostovoiman kasvun kannalta varsin hyvin. Tuleva marraskuinen ansiokehitysarviointi osoittaa kuinka tasainen palkkakehitys on ollut työmarkkinakentässä.

Sanomattakin on selvää, että, jos olisimme valinneet vuoden l995 syksyllä monien työnantajien tavoitteleman, hajautetun työmarkkinareitin olisivat työllisyysvaikutukset jääneet tuntuvasti heikommiksi ja palkkakehitys epätasaisemmaksi kuin nyt.

Hyvät valtuustoverit,

Keskustelu seuraavan työmarkkinaratkaisun muodosta ja tavoitteista on lähtenyt liikkeelle perinteisten menettelytapojen mukaisesti turhankin aikaisin. Viime syksyn valtuuston kokouksessa totesimmekin, että SAK palaa uuden työmarkkinaratkaisun lähtökohtiin ja linjaratkaisuihin tässä kokouksessa. Valtuutetut ovat saaneet etukäteen laaditun arvion voimassa olevan tuloratkaisun vaikutuksista ja toteutumisesta. SAK:n johto on käynyt liittokohtaisen keskustelukierroksen liittojen tarpeista ja tavoitteista koskien seuraavaa työmarkkinaratkaisua.

Liittoarvioiden pohjalta on pääteltävissä, että työllisyyden parantaminen pysyy SAK:n ensisijaisena tavoitteena. Sen varmistamiseksi ollaan valmiita tekemään talouden vakaata kasvua turvaavia ja myönteisen työllisyyskierteen varmistavia ratkaisuja. Niin liittokierros kuin teettämämme mielipidetukimus osoitti, että ostovoiman tasaisen kehityksen varmistava yhdistelmäratkaisu palkoista, veroista ja matalaan inflaatioon sitoutumisesta saa arvostusta.

Poikkeuksetta liittojen toimesta korostettiin, että pitkän sopimuskauden seurauksesta ja työelämässä tapahtuvan kehityksen vaudittamana on välttämätöntä aikaansaada eri sopimusaloilla mm. palkkarakenteisiin liittyviä uudistuksia eli suomeksi sanottuna tarvitaan alakohtaista liikkumavaraa tehdä välttämättömiä tekstimuutoksia. Tämä tarve on yhtäläinen niin teollisuuden, yksityisen palvelun kuin julkisellakin puolella. Eri sopimusaloilla on myös erilainen neuvottelukulttuuri. Osassa sopimuskenttää on päästy nykyaikaisempaan jatkuvan neuvottelun käytäntöön ja sopimuskauden aikana on kyetty ratkomaan merkittäviäkin alakohtaisia asioita. Osassa neuvottelukenttää työantajilla ei tällaista valmiutta ole ollut ja kaikki ratkaisut ovat kasautumassa tulevan työmarkkinaratkaisun yhteyteen. Jotta kaikkien asioiden yhtäaikaiselta sumputtamiselta vältyttäisiin tulisi niiden liitto-osapuolten, joilla on ratkaisua vaativia alakohtaisia asioita, aloittaa näiden perkaaminen välittömästi. Myös työnantajapuolen kannattaisi tällaisiin pöydänputsausneuvotteluihin suostua, ettei syksyn koittaessa neuvottelupöytä olisi ylikatettu ja ratkaisujen tekeminen olisi tekijöittensä hallinnassa.

Liittokierroksen selkeä viesti oli, että mm. taseiden ja materiaali-investointien rinnalla on työelämässä nyt tärkeimmän voimavaran - työntekijään investoimisen ja hänen asemansa kohentamisen aika. Laajempaa ja kaikkia koskevaa tuloratkaisua ei ole tehtävissä ellei siihen sisälly työelämän laadullisia uudistuksia ja ay-liikkeen työpaikkatason toimintaedellytyksiä vahvistavia toimia. Erityistä painoa on pantava työmarkkinoilla heikomassa asemassa olevien palkansaajien sopimus- ja lakiperusteisen turvan parantamiselle.

Ennen uuden työmarkkinaratkaisun tekemistä on liittojen mielestä varmistuttava ns. pöydänputsaustoimista. Tällaisia asioita ovat alle kuukauden työsuhteisten eläketurvaratkaisun varmistaminen, koulutusvakuutuksen II- ja III-vaiheen linjoista sopiminen. Koulutusvakuutusta koskevat kaikki periaateratkaisut tulisikin aikaansaada jo budjettiriiheen mennessä. Niin ikään pidämme koko maan hallituksen kantana pääministeri Lipposen ilmoitusta siitä, että palkansaajille keskeisen sosiaaliturvan leikkauspäätökset tältä vaalikaudelta on tehty.

Kaiken tämän johtopäätöksenä valtaosa liitoista ilmoitti jo nyt, että parhaiten näiden tavoitteiden toteutuminen onnistuu kattavalla ja yhdistävällä työmarkkinaratkaisuilla. Yksikään jäsenliittomme ei ole halunnut sulkea keskitettyä sopimusmahdollisuutta pois vaikka on olemassa myös monenlaisia, ymmärrettäviä alakohtaisia tarpeita. Näiden liittojen perustelut liittyivät epäilyyn siitä onko keskitetyn ratkaisun puitteissa saavutettavissa sellaista joustavutta, että eräitä alakohtaisia sopimusasioita voidaan sen sisällä ratkaista.

Hyvät toverit

Mitä johtopäätöksiä tämän pohjalta olisi juuri nyt tehtävissä seuraavan työmarkkinaratkaisun suhteen? Tiedossamme on, että työnantajapuoli on odottavalla kannalla ja haluaa nähdä millaisilla tavoitteilla olemme liikkeellä ennenkuin he ottavat kantaa sekä niihin että sopimuksen muotoon. Tiedämme, että työnantajien periaatteellinen valmius on tällä kertaa monta astetta parempi laajemman tuloratkaisun tekemiseen kuin voimassa olevaa ratkaisua valmisteltaessa. Periaatteelliset puheet sopimuspolitiikan hajauttamisesta on jätetty taka-alalle ja talouspoliittiset sekä EMU-kriteerien täyttämisnäkökohdat painavat työnantaja-ajattelua laajan tuloratkaisun kannalle juuri tässä tilanteessa.

Maan hallituksen toimesta on ilmoitettu, että työmarkkinasopiminen on osapuolten asia, mutta hallitus on valmis kolmikantapolitiikkaan nojaten tulemaan yhteiseen pöytään budjettiriihensä jälkeenkin mm. veroratkaisuin, jos aikaansaadaan matalaan inflaatioon istuva palkkalinja ja muutoinkin talouden vakautta vahvistava työmarkkinaratkaisu. Poliittisessa kentässä tiedostetaan, että hallituksen työttömyyden puolittamistavoite ei voi toteutua, jos työmarkkinoilta ei tule sen saavuttamiselle myötätuntoa vankempaa tukea.

Tämän arvion perusteella voisi päätellä, että laajan tuloratkaisun aikaansaaminen on paljolti kiinni siitä, miten SAK:n valtuusto ja liitot asian näkevät. Onko meidän tahtotila se, että porukalla asiat hoidetaan, heikompaa ei jätetä ja yhteiseen ja kattavaan työmarkkinaratrkaisuun tähdätään. Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että tällä kertaa laajan työmarkkinaratkaisun aikaansaaminen on monista syistä johtuen hankalampaa kuin vuoden l995 syksyllä. Tähän vaikuttavat hyvin monet työmarkkinapöydän molemmilla puolilla olevat asetelmat ja ilmapiiritekijät: Pitkän sopimuskauden paino, alakohtaisten tarpeiden hoitamistarve sekä monilla aloilla toive päästä osalliseksi yrityksen kovista tuloksista, varsinkin kun niitä jaetaan osinkoina eikä niillä työllistetä. Yleinen puhti olla vähäväkisemmän puolella voi hiipua. Tästä syystä meidän on varauduttava myös siihen vaihtoehtoon, että tällä kertaa ei ole edellytyksiä laajan tuloratkaisun tekemiselle. Näin siksi, että sen toteuttaminen vaatii suurta kattavutta ja kaikkien sopimussektoreiden mukanaoloa. Nyt on siis avoimen ja rehdin keskustelun paikka. On reilua myös vastapuolelle kertoa riittävän ajoissa olemmeko sisäisesti suoristaneet rivimme ja aidosti hakemassa yhteistä työmarkkinaratkaisua vai jääkö se tällä erää toteutumatta.

Rakenteeltaan yhteinen ratkaisu ei olisi entisten kopio, sillä yhteisen ratkaisun rakennuspuita joudutaan etsimään aikaisempaa eriytyneempien ongelmien ja tarpeiden yhteensovittamiseksi. Kokoavaa on johtaa työllistämistavoitteesta kaikki muut tavoitteet.

Hyvät valtuustotoverit,

Isojen ratkaisujen kynnyksellä on aina tärkeää määritellä itselle suunta ja selkeä tahtotila. Siksi esitykseni kuitenkin on, että SAK on omalta osaltaan valmis avoimesti selvittämään muiden työmarkkinasjärjestöjen ja hallituksen kanssa laajan ja kattavan työmarkkinaratkaisun aikaansaamisen edellytykset voimassa olevan sopimuksen jatkoksi.

Jos tällaiseen ratkaisuun on edellytyksiä tulisi sen kestoltaan olla noin kaksi vuotinen eli rakennettaisiin työmarkkinasilta uudelle vuosituhannelle. Vaikka talouden tunnusluvut ovat nyt hyvät, on tilanne kuitenkin herkkä, sille saadaanko työttömyyden taittamisvauhtiin uutta puhtia vai ei. Siksi kasvun turvaava, vakauttava ja ennustettavuutta antava tuloratkaisu puoltaa paikkaansa. Meillä on kaikki edellytykset aikaansaada myös ostovoiman kannalta hyvinkin EU-maiden palkansaajiin vertailukelpoiset ratkaisut. Talouden vakauden lisäksi olisi suotavaa, että työmarkkinaratkaisut eivät taittuisi kiivaimpaan polittiseen myllerykseen - vuoden l999 kevään eduskuntavaalien aikaan. Poliittiset vaalitaistot ja työmarkkinasopiminen istuvat huonosti samoihin aikoihin.

Seuraavan työmarkkinaratkaisun palkkojen korotustasosta tai sen yksityskohtaisesta mallista on nyt ennenaikaista tehdä johtopäätöksiä. Toki tiedostamme, että matalan inflaation säilyttävän työvoimakustannusten keskimääräisen nousun mittari on - kuten tälläkin kieroksella - kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden ja inflaation summa. Tässä yhteydessä on erikseen painokkaasti korostettava sitä, että siitä riippumatta liittyykö Suomi EMU:un ensimmäisten tai viimeisten joukossa tai ollenkaan on opittava elämään matalan inflaation yhteiskunnassa. Tämä asettaa myös omat raaminsa palkanmuodostukselle siten, että korkeisiin nimellispalkkoihin rakentuvan sopimuspolitiikan ja devalvaatioon nojaavan viennin kilpailykyvyn korjaamispolitiikan aika on takana päin.

Tulevan palkkaratkaisun rakenteelle voidaan löytää useampia malleja.

Keskusjärjestösopimuksella on mahdollista rakentaa palkkaratkaisu varsin yksityiskohtaisesti, kuten nyt voimassa olevassa sopimuksessa tehtiin.

SAK:laisen liikkeen vastuulle jää nytkin tasa-arvoisuutta vahvistavan palkkapolittisen linjan ajaminen. Voisi ajatella, että toisessa ääripäässä keskusjärjestöt määritelevät vain kaikille tulevan kustannusvaikutustason ja liittotasolla ratkaistaan sen jakamisperiaattet. Jokatapauksessa palkkaratkaisuun tarvitaan mm. palkkarakenne- ja tekstimuutoksiin käytettävä järjestelyerä.

Toisin kuin työnantajat tuntuvat ajattelevan, on nyt suhdannepoliittisesti oikein palkankorotuksen ja palkkaverotuksen keventämisen yhdistelmässä se, että palkankorotusten osuus on verokevennysosuutta tuntuvasti suurempi. Muutoinkaan ei pidä rakentaa liikaa sen varaan, että palkkaverotuksen keventämiseksi olisi tehtävissä muhkeita helpotuksia. Kevennykset on räätälöitävä sekä työllistämis- että oikeudenmukaisuussyistä pieni- ja keskituloisille.. Verokevennyksien liikkumatilaa rajoittaa kolme asiaa, valtiontalouden tila, se että velkarahalla ei voida veroja keventää ja se että veroalea ei voida rahoittaa sosiaaliturvan ja keskeisten palvelujen lisäleikkauksilla.

Kaksivuotisessa sopimusratkaisussa on perusteltua, että palkankorotusasema on molempina sopimusvuosina. Ratkaisuun tulee kuulua indeksiehto, yleinen neuvottelulauseke esim. sen vuoksi, jos EMU-hanke EU-tasolla jostain syystä murtuisi ja siitä aiheutuisi ikäviä yllätyksiä myös Suomen talouteen. Niin ikään on tärkeää, että nykyisen sopimuksen tapaan osana palkkaratkaisua on ansiokehityslauseke.

SAK haluaa myös sopia joistakin tulospalkkausjärjestelmien kehittämisen yhteisistä periaatteista vaikka yksityiskohdat ratkaistaankin kunkin sopimusalan puitteissa.

Tästä pääset puheen sopimuskierrosta käsittelevään osaan.