1.Työaikapaketti osaksi uutta työmarkkinaratkaisua

SAK on lähtenyt siitä, että myös työaikaratkaisuilla tulee tukea työllisyyden paranemista. Toisaalta meidän on löydettävä sellaiset työaikatavoitteet, jotka yhdistävät SAK:laista liikettä ja ovat siihen mittaan asti realistisia, että työnantajapuoli on niistä valmis neuvottelemaan. Työaikaratkaisut tulee vankasti sitoa työllistämiseen ja osa niistä voisi olla määräaikaisia, nykytilanteeseen sopivia mutta eivät enää silloin kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle.

Työaikapakettia koskevan neuvottelun tavoitteena olisi sopia, että sopimuskauden aikana -eli vuoden 2000 alkuun mennessä työaikaratkaisuilla saavutetaan 5% työllisyysvaikutus. Tällaisen työllisyyteen sidotun määrällisen tavoitteen kautta ryhdytään neuvottelemaan ratkaisujen yksityskohtaisista toteutusmalleista .

A. Yleisen työajan lyhentämisen suhteen on epärealistista asettaa sellaisia tavotteita, jotka toteutuessaan johtaisivat täysin erilaiseen työaikakehitykseen kuin mikä on keskeisillä kilpailijamaillamme. Tällainen tavoiteasettelu vaudittaisi investointeja muihin maihin. Sensijaan työnantajat tuleekin saada sitoutumaan siihen, että Suomi marssii työajan lyhentämisessä EU-maiden parhaimmiston tahdissa. Tämä vaatii pitkäjänteistä sopimusta keskimääräisen työajan lyhentämiseksi ja EU-kärkimaiden työaikaratkaisujan seurantakriteereiden määrittelyä. Seurannan ja esitysten valmistelua varten voitaisiin asettaa pysyvä työaikaselvittelytoimikunta ja vuosittain arvioidaan mihin toimiin ryhtymistä kehitys EU-maissa meillä edellyttäisi.

B Ratkaisun pitää antaa sopijaosapuolille myös alakohtaisesti mahdollisuus sopia perustelluista ja alalle soveltuvista työaikaratkaisuista.

C Keskusjärjestötasolla sovitaan alakohtaisesti neuvoteltavien työllistämissopimusten periaatteista ja reunaehdoista. Vastaavasti alakohtaiset sopijaosapuolet laativat tarkemmat pelisäännöt paikallistasolla käyttöönotettavista työllistämissopimuksista. SAK:n edustajakokous asetti tällaisten työllistämissopimusten reunaehdoiksi seuraavaa:

• kokoaikaisten työntekijöiden työaikaa lyhennetään
• käyttöönotto työpaikoilla perustuu vapaaehtoisuuteen
• työantajilta pitävä sitoutuminen työpaikkojen lisäämiseen osana sopimusta
• käynti- ja palveluajat turvataan
• tuntipalkkoja ei lasketa eikä matalapalkkaisten toimeentuloa vaaranneta
• julkinen valta tulee vastaan veroratkaisuin

D Sovitaan osana tuloratkaisua vuorotteluvapaan vakinaistamisesta ja sen käytön houkuttelevuuden parantamisesta. Korvaustaso nostetaan 75 prosenttiin työttömyyspäivärahasta. Koulutus -ja erorahan lisätuki nostetaan 1400 markkaan. Tavoitteena 15 000 vuorottelijaa vuosina 1998-1999

E Sovitaan ikäpolvisopimuksesta siten, että säädetään 55 vuotiaalle työntekijälle oikeus siirtyä osa-aikaiseen työhön niin halutessaan. Osa-aikaeläkkeen ikärajaa lasketaan 55 vuoteen. Osa-aikaeläkkeen korvaustasoja tarkistetaan. Tällainen osa-aikatyön ja eläkkeen yhdistelmälle rakentuva senioreitten työssäpysymisen malli nostaisi todellisuudessa keskimääräistä eläkeikää ja tarjoaisi työttömille nuorille työnsyrjään kiinnipääsyn osa-aikatyön toiseen puoliskoon.

F Toteutetaan palkansaajien työaikatili. Työntekijöllä on nykyistä laajempi oikeus kerätä saavutettuja ja tulevia työaikoja säästöön. Tämä olisi mahdollista tehdyistä ylitöistä, vuosilomasta jne. Säästömääristä ja käyttöön liittyvistä periaatteista sovittaisiin työehtosopimuksin. Säästövapaiden purkautuessa otettaisiin tilalle uusia nuoria työntekijöitä.

G Vahvistetaan osa-aikatyöntekijän oikeutta lisätyöhön hänen tehdessään osa-aikatyötä.

STTK on omalta osaltaan ottanut myös työaikaratkaisut edellytykseksi uuden tuloratkaisun aikansaamiseksi ja esittää SAK:lle yhteistyötä yhteisten työaikatavotteiden aikaansaamiseksi. SAK:n on syytä suhtautua esitykseen myönteisesti ja lähteä omien tavoitteiden pohjalta katsomaan tavoitteidemme yhteesovittamismahdollisuutta. Muutoinkin palkansaajaliikkeen on syytä pitää rivinsä koossa mahdollisen tuloratkaisun suurissa linja-kysymyksissä.

2 Luottamushenkilöiden aseman ja toimintaedellytysten parantaminen

On kaksi erityisen tärkeää syytä nyt nostaa luottamushenkilöiden toimintamahdollisuudet neuvottelujen kohteeksi: Yhä pirstoutuva työelämä, verkostoituminen, työpisteiden pieneneminen ja toisaalta paikallisen sopimisen asteittainen laajettuminen. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että siellä missä paikallista sopimustoimintaa toteutetaan ja se asteittain laajenee, on oltava edellytykset luottamushenkilön tai vastaavan valinnalle. Toisaalta luottamushenkilöiden koulutuksellisia oikeuksia on tarve parantaa ja ajankäyttöä laajentaa. Pienten työpaikkojen luottamusmiesaseman tai vastaavan järjestelyn saaminen on nyt tärkeää. Muutoin voi käydä niin, että valmius kehittää paikallisen sopimisen osuutta

tulee heikkenemään.

Sen ohella, että työmarkkinajärjestöjen kesken aikaansaadaan tuloksia luottamushenkilöiden asemassa, on tärkeätä, että ay-liike itse nostaa luottamushenkilöiden toiminallisen ja henkisen tukemisen korkeaan kurssiin.

3 Työvoiman käytölle ihmisarvoiset pelisäännät

Monet liitot asettivat tärkeäksi tavoitteeksi aikaansaada työpaikoilla noudatettavista työvoiman käytön yleisistä periaatteista ajan vaatimat pelisäännöt. Silloin, kun työ halutaan teettää muulla kuin pysyvällä kokoaikaisella työvoimalla, on sille oltava yhteisesti sovitut perusteet. SAK tulee myöhemmin täsmentämään tarkemmat neuvottelutavoitteet.

Työmarkkinoilla etenkin yksityisissä palveluissa rehottaa jo nyt liian laajana kaikista sopimuksista piittaamattomat ja työvoiman nöyryyttämisen markkinat.

4 Työelämän pidemmän aikavälin kehittämisohjelma

Varautuaksemme 2000 luvun alun uudenlaiseen työmarkkina-asetelmaan: työttömyyden, työvoimapulan, syrjäytymisen ja työssä jaksamisen yhtäaikaiseen ongelmakenttään on nyt ryhdyttävä pitkäjänteisiin toimiin työntekijöiden työkyvyn, osaamisen ja jaksamisen puolesta. Siksi olisi viisasta aikaansaada jopa sopimuskautta pidempi työelämän kehittämisen raamiohjelma ,jonka sisällä näihin kysymyksiin tartuttaisiin ja varauduttaisiin uuden vuostuhannen työmarkkoille. Tällainen ohjelma voisi sisältää myöskin työelämän tasa-arvoa lisäävät toimenpiteet.

Olen edellä hahmotellut liittokeskusteluissa voimallisesti esiin nostettua työelämän laadullisten tavotteiden kirjoa. Yksityiskohtaisempien tavoitteiden määrittely kannattaa jättää tuonnemmaksi, mutta valtuustossa on tärkeätä päätellä, ovatko nämä tai jotkut muut asiat niitä, joita neuvottelutavoitteiksi nostetaan.

Yksi periaatteellinen asia on, josta ratkaisua tehtäessä haluamme erityisesti poliittisilta päättäjiltä varmuuden: työnantajien useista esityksistä huolimatta työtaisteluoikeuteen ei pidä puuttua. Jos me sitoudumme pidempää sopimukseen on hallituksen ja työnantajien sitouduttava siihen, että työtaisteluoikeus on demokraattisen sivistysvaltion yhteiskuntaan kuuluva koskematon oikeus.

Hyvät valtuustotoverit,

Valtuustomme täsmensi viime marraskuussa SAK:n suhtatumista EMU-kysymykseen. Valtuusto päätti, että " SAK esittää muille työmarkkinajärjestöille ja hallitukselle neuvotteluja ,joissa käsiteltäisiin Euroopan talous- ja rahaliiton vaikutuksia työllisyyteen ja sopimustoimintaan. SAK edellyttää, että EMU:n mahdolliseen toteutumiseen varaudutaan mm. puskurirahastoin. SAK torjuu yksiselitteisesti kaikki yritykset EMU-ratkaisun varjolla murtaa työntekijöiden sopimusturvaa tai alentaa sopimuspalkkoja.

Kun EMU:n vaikutuksista työllisyyteen ja työmarkkinoihin on saatu riittävät selvitykset, valtuusto päättää syksyllä SAK:n kannasta Talous- ja rahaliittoon."

SAK on tämän neuvotteluohjeen mukaisesti käynnistänyt neuvottelut niin työantajien kuin valtiovallankin suuntaan EMU:un liittyvien kansallisten ratkaisujen aikansaamiseksi.

Tämän rinnalla SAK on tehnyt niin Brysselin päässä kuin kotimaassakin paljon työtä Hallitusten välisen konferenssin HVK:n työpöydällä olevien asioiden suhteen. Erityisesti EU:n perussopimuksen tarkistamiseen liittyen olemme kansainvälisen ay-liikkeen aktiivisuuden tuloksena saamassa asiakirjaan työllisyyttä koskevia korostuksia.

Eurooppatason työmarkkinapöydässä ollaan juuri saavuttamassa yhteinen sopimus osa-aikatyön pelisäännöistä. SAK oli voimallisesti mukana myös näissä neuvotteluissa.

Työmarkkinajärjestöjen kesken saavutettiin eilen yhteisymmärrys valtuustomme EMU:lle asettamista reunadoista: Tavoitteenamme oli aikaansaada eräänlainen vakuutusasiakirja työnantajien kanssa palkansaajille siitä, että EMU ratkaisut eivät merkitse työ- tai virkaehtosopimusten vähimmäisehtohin eikä työehtosopimusten yleisitovuuteen puuttumista tai nimellispalkkojen alentamista. Tämä on nyt yhteisessä kannanotossa todettu. Yhteisesti todettiin myös, että taloushäiriöiden varalta on tarpeen varautua myös sekä kansallisin että ala- ja yrityskohtaisin suhdannepuskurein. Samoin korostetaan henkilöstörahastojen merkitystä.

Puskureita koskeva kolmikantavalmistelutyö päättetiin käynnistää siten, että edelletykset ratkaisuille ovat olemassa syksyllä l997. Pidän aikaansaatua asiakirjaa kannaltamme merkittävänä ja tietääkseni se on EU-maissa ensimmäinen koskien EMU-ratkaisun kansallisia edellytyksiä.

Nyt on siis osa asettamistamme reunaehdoista tullut yhteisesti kirjatuksi, mutta puskuriratkaisuja koskevat konkreettiset neuvottelut ovat edessä. Siksi on viisasta, että SAK pyrkii aikaansaamaan näissä neuvotteluissa tyydyttävät neuvottelutulokset ja vasta sen pohjalta ja EMU:a koskevan muun tiedon kartuttua otetaan - kuten olemme aikaisemmin sopineet - päätöksellä kantaa EMU-jäsenyyteen valtuuston marraskuun

kokouksessa. SAK edellyttää sekä työnantajilta että maan hallitukselta nyt konkreettisia neuvotteluja esittämiemme ja laajasti hyväksyttyjen puskuriratkaisujen aikaansaamiseksi.

On luonnollista, että EMU:sta käydään vilkasta keskustelua ja arvioinneissa esiintyy erilaisia painotuksia. Metallityöväen Liiton linjanveto oli merkittävä. Koko liikkeen kannalta kannanmuodostus vaatii ensin avoinna olevista asioista sopimista.

EMU keskustelu peittää nyt alleen välttämättömän pohdinnan siitä, miten EMU-talossa eletään ja miten kehitämme sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Eurooppaa. Me emme kaipaa pankkien johtamaa EU:ta. Rahaliitto ja siitä seuraavan taloudellisen yhteistyön tiivistyminen ei voi olla itseisarvo vaan väline työllistävämpään ja yhteisvastuun Eurooppaan. Suomalaisten kannalta on erittäin tärkeätä hahmottaa nopeasti, mitä vaikutuksia mahdollisella rahaliitolla ja siitä seuraavalla talouspoliittisen yhteistyön tiivistymisellä on hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteisiin, veropohjaan ja selviytymiseen. Ay-liikkeen tehtävä on nostaa tämä asia nyt voimallisesti esille kansallisesti ja EU-tasolla.

Hyvät valtuustotoverit,

Aloittaessamme nyt valtuustomme kokouksen pyydän kiinittämään huomiotanne siihen, että Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari tulee pitämään juhlapuheen kokouksessamme. Se on merkittävä arvonanto SAK:n työtä kohtaan. Samalla tämä on erittäin merkittävä linjakokous sen suhteen, asetammeko lippurivistömme samaan suuntaan ja ilmaisemmeko voimakaan viestin yhteiskunnalle palkansaajien etuja valvovasta, mutta vastuunsa tuntevasta SAK:sta. Uskaltaisin väittää, että nyt tehtävillä työmarkkinapoliittisilla valinnoilla on erittäin kauskantoiset vaikutukset niin edunvalvontamme onnistumisen kuin liikkeen sisäisenkin elämän kannalta. Me kykenimme SAK:laisena liikkeenä ensin luotsaamaan kohtuullisin tuloksin historiamme syvimmän talouslaman yli. Toiseksi aikaansaimme vuoden l995 syksyllä sellaisen työmarkkinaratkaisun, joka edesauttoi riuhtaisemaan Suomen lopullisesti talouskriisin syövereistä kohti parempaa työllisyyttä. Jos me vielä kolmanneksi kykenemme varmistamaan myönteisen työllisyys- ja tasaisen ostovoimakehityksen jäsenille uudella yhteisellä yhteisvastuun ratkaisulla - on tämä liike vahvempi ja arvostetumpi kuin koskaan ottaessamme uuden vuosituhannen vastaan.