I. Yleistä

Unionin rakenteita uudistava hallitusten välinen konferenssi HVK on tarkoitus saada päätökseen EU:n Nizzan 7.–8.12.2000 huippukokouksessa. Kokoukselta odotetaan poikkeuksellisen paljon, sillä sen on tarkoitus luoda edellytykset unionin laajentumiselle entisen Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Komission 8.11.2000 antamassa laajentumisen ns. strategia-asiakirjassa ennakoitiin neuvottelujen jäsenyydestä voivan päättyä ensimmäisten hakijamaiden kanssa jopa jo vuonna 2002.

Unionin nykyiset rakenteet eivät kaikin osin sovi suurelle määrälle jäsenvaltioita ja ilman uudistuksia olisi vaarana EU:n toiminnan ainakin osittainen hidastuminen tai jopa halvautuminen. Päätöksenteon on oltava tehokasta ja riittävän nopeaa, jotta EU pystyy vastaamaan myös maapalloistumisen ja lisääntyvän kansainvälisen kilpailun haasteisiin. Unionin on kyettävä vastaamaan yhtälailla palkansaajien ja kansalaisten tarpeisiin.

Muutoksia EU:n toimintaan edellyttävät samoin sisämarkkinoiden toteuttaminen, talous- ja rahaliitto EMU ml. euron käyttöönotto vuonna 2002, unionin toiminnan laajentuminen yhä uusille aloille sekä etenkin yhdentymisen syventyminen ja toiveet tiivistää jäsenmaiden yhteistyötä. Lisäksi keskustelu Euroopan liittovaltiosta on avattu niin eurooppalaisella kuin suomalaisellakin tasolla. Riippumatta liittovaltiokeskustelun tuloksista tuleva huippukokous myös linjaa EU:n tulevaisuutta pitkällä aikavälillä.

EU:n rakenteet eivät yksinkertaisesti voi säilyä nykyisellään. Siksi Nizzan huippukokouksen on pystyttävä riittäviin uudistuksiin. Jos syvällekäyviä muutoksia ei saada aikaan Nizzassa, on todennäköistä, että tästäkin syystä tarvitaan lisäuudistuksia vielä ennen laajentumista.

II. Perusoikeuskirja

Perusoikeuskirja on merkittävimpiä askeleita kansalaisten oikeuksien parantamiseksi EU:n toiminnassa. Se on erityisen tärkeä unionin itälaajentumisen vuoksi. SAK, STTK ja AKAVA haluavat, että perusoikeuskirja hyväksytään Nizzan huippukokouksessa ja se saatetaan voimaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Poliittinen julistus ei riitä.

Suomen hallituksen tulisi tukea näitä näkemyksiä ja lunastaa odotukset "kansalaisten Euroopan" luomiseksi. On aika luoda "viides pilari" pääoman, tavaroiden, palveluiden ja työvoiman vapaan liikkuvuuden rinnalle. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen allekirjoittaminen voi olla täydentävä, mutta ei korvaava toimenpide unionilta. Euroopan ammatillinen yhteistyöjärjestö EAY on ottanut yksimielisen kannan perusoikeuskirjan hyväksymisestä sitovana ja sen liittämisestä perussopimukseen.

Perusoikeuskirjan hyväksymisen lisäksi sen sisältöä tulisi parantaa. Nykyisellään se on korkeintaan tyydyttävä. Perusoikeuskirjan taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien määrittelyn yleinen ongelma on niiden rajaaminen mm. erilaisilla viittauksilla yhteisön oikeuteen ja käytäntöihin. Esimerkkeinä voi mainita artiklan 27 työntekijöiden tiedottamisesta ja kuulemisesta sekä artiklan 28 sopimus- ja lakko-oikeudesta. Nämä rajaukset on poistettava ja rajat ylittävät järjestäytymis-, sopimus- ja lakko-oikeudet on todettava selkeästi. Perussopimuksen artikla 137.6., jossa todetaan koko artiklan 137 soveltamisesta palkkoihin, järjestäytymisoikeuteen, lakko-oikeuteen sekä oikeuteen määrätä työsulusta aiheuttaa sekaannusta perusoikeuskirjan kanssa. Perussopimuksen artiklaan 136 tulisi lisätä järjestäytymis-, neuvottelu- ja työtaisteluoikeudet.

Mikäli perusoikeuskirjaa ei hyväksytä sitovana Nizzan huippukokouksessa, tulee sen aseman tarkistamiseen ja sisällön parantamiseen liittyvä työ kuitenkin saattaa alulle mahdollisimman pian. Jos tätä työtä varten perustetaan valmisteleva ryhmä, tulisi sen toimia avoimesti ja selvien aikataulujen pohjalta. Nizzan huippukokouksen on tarvittaessa syytä tehdä päätökset myös tästä.

III. Unionin toimielinten uudistaminen

1. Lähtökohdat

SAK, STTK ja AKAVA korostavat, että toimielinkysymyksissä tulee lähtökohtana olla pienten ja suurten jäsenmaiden tasapaino, päätöksenteon tehokkuus sekä avoimuus. Unionin toimielinten valtasuhteita esimerkiksi neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin välillä ei ole mielestämme syytä muuttaa.

2. Komissio

Komissiossa tulee olla yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta ainakin unionin nykyvaiheessa. Ei ole myöskään suotavaa, että komissioon luodaan komissaarien välille hierarkkinen järjestelmä. Heidän tulee säilyä periaatteessa tasavertaisina. Komission tehokkuutta voidaan pitää yllä komissaarien välisellä sopivalla työnjaolla sekä antamalla komission puheenjohtajalle riittävän vahva asema. Tiettyjä komissaarien tehtäviä ei saa varata tietynlaisille jäsenmaille eli pienilläkin mailla tulee olla unionin toiminnan kannalta keskeisiä tehtäväsalkkuja.

Komission vahvaa asemaa on painotettava. Se takaa unionin yhteiset edut jäsenmaakohtaisten erityisetujen korostumisen sijaan. Esimerkiksi komission yksinomaiseen aloiteoikeuteen ei tule puuttua millään tavalla ja sillä on oltava riittävät edellytykset toimia unionin päätösten toimeenpanijana ja perussopimuksen noudattamisen valvojana. Vahvasti toimiva komissio niin suurten kuin pienten jäsenmaiden etu, koska EU:n kokonaiskehittämisen kannalta tarvitaan yhdentymisen "moottoria".

3. Neuvosto

SAK, STTK ja AKAVA tukevat Suomen hallitusta kannassa, että EU:n ministerineuvoston äänten uudelleen painottamisessa säilyy edellä mainittu pienten ja isojen maiden tasapaino. Väkiluvun huomioonottaminen on oikeutettua, mutta se ei saa johtaa joidenkin maiden saneluvaltaan. On tärkeää, että kaikissa neuvoston päätöksenteon malleissa tulee saada vähintään puolet jäsenvaltioista kunkin yksittäisen ratkaisun taakse. Tilanne, jossa jäsenvaltioiden vähemmistö pystyisi sanelemaan päätöksen enemmistön tahtoa vastaan, on demokratian kannalta kestämätön.

Neuvoston päätöksenteon tehokkuudelle on olennaista määräenemmistöpäätösten lisääminen jäsenmaiden täydellisen yksimielisyyden sijasta. Neuvoston toimintaa voidaan ja sitä myös tulee tehostaa sisäisellä uudistamisella (esim. neuvoston eri kokoonpanojen työnjako) riippumatta hallitusten välisen konferenssin tuloksista. Eurooppa-neuvoston asema on korostunut viime vuosina ja sen tehtäväksi sopiikin laaja-alaisten useita tai kaikkia maita koskevien asioiden käsittely paremmin kuin jollekin yksittäiselle neuvoston kokoonpanolle.

4. Euroopan parlamentti ja kansalliset eduskunnat

Euroopan parlamentissa on säilytettävä kullakin jäsenmaalla riittävä määrä edustajia, jotta myös poliittinen monimuotoisuus taataan. Toisaalta sen jäsenmäärälle on asetettava sopiva enimmäistaso toiminnan tehokkuuden turvaamiseksi. Euroopan parlamentti on lisännyt avoimuutta ja sen asemaa vastuullisena toimijana unionin päätöksenteossa tulisi edistää.

Suomessa on luotu toimiva tapa, jolla parlamentaarinen järjestelmä vaikuttaa hallituksen linjauksiin EU-kysymyksissä. Eduskunta on päättäessään omista kannanotoistaan samalla kiitettävällä tavalla kuullut työmarkkina- ja muita järjestöjä, jotka edustavat kansalaisyhteiskuntaa. Tämä malli kokonaisuudessaan on avoimuuden ja demokratian kannalta kannustava.

5. Talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea

SAK:n, STTK:n ja AKAVAn mielestä talous- ja sosiaalikomitean jäsenmäärän tulee olla täysin sama kuin alueiden komitean. Kummankin komitean jäsenmäärää on nostettava EU:n laajentumisen myötä. Talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean rooli unionin päätöksenteossa on säilytettävä neuvoa-antavana ja tämän tehtävän merkitystä ei tule vähentää. Komiteoilla tulee olla mahdollisuus antaa lausuntoja kaikista niistä asioista, jotka ovat mahdollisia nykyisenkin peruskirjan mukaan. Samalla komiteat voisivat kuitenkin itse päättää antavatko ne lausunnon vai eivät.

Työmarkkinajärjestöjen edustuksen suhteellinen asema on säilytettävä nykyisellään uudistuneessa talous- ja sosiaalikomiteassa. Sen jäsenten nykyinen jako työnantajien, työntekijöiden ja muiden ryhmiin on sopiva. Kansalaisjärjestöjen osallistumista talous- ja sosiaalikomitean toimintaan voidaan kehittää osana ryhmää "muut".

IV. Määräenemmistöpäätökset

SAK, STTK ja AKAVA tukevat sitä linjaa, että määräenemmistöpäätöksiä lisätään oleellisesti neuvostossa yksimielisyysvaatimuksen sijasta nykyiseen verrattuna. Pääsääntöisesti yksimielistä päätöksentekoa vaadittaisiin vain valtiosäännönomaisissa ja muutamassa jäsenmaiden kannalta erityisen herkässä kysymyksessä. Jollei laajaan määräenemmistön käyttöön siirrytä, unionin päätöksenteko tukahtuu laajentumisen myötä.

Määräenemmistöön tulisi siirtyä mm. seuraavissa kysymyksissä:

1. perussopimuksen artikla 137 työ- ja sosiaalipolitiikasta kaikilta kohdiltaan. Poikkeuksena on artiklan kohta "työntekijöiden sosiaaliturvasta ja sosiaalisesta suojelemisesta", jota käytettäessä olisi edelleen pysyttävä yksimielisyydessä, kun tehdään lainsäädännöllisiä päätöksiä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien perusperiaatteista. Toisaalta esim. kokemuksen ja tietojenvaihtoon tarkoitettuja ei-lainsäädännöllisiä toimintaohjelmia hyväksyttäessä määräenemmistöä tulisi kuitenkin soveltaa myös työntekijöiden sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelemisen kysymyksissä
2. perussopimuksen artikla 13 syrjinnästä. Määräenemmistöä tulisi soveltaa niin toimintaohjelmista kuin lainsäädännöstä päätettäessä
3. perussopimuksen artikla 42 siirtotyöntekijöiden sosiaaliturvasta
4. perussopimuksen artikla 133.5. palveluista ja henkisestä omaisuudesta unionin yhteisessä ulkomaankauppapolitiikassa. Tämän ehdottomana edellytyksenä on kuitenkin, että herkät alat, kuten koulutus, terveyskysymykset, sosiaalipalvelut, kulttuuri sekä lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvat vakuutuspalvelut pidetään edelleen yksimielisessä päätöksenteossa. Paras ratkaisu olisi luetella nämä alat ns. negatiivisessa poistolistassa eikä vain viitata unionin sisäisen ja ulkoisen päätöksenteon yhdenmukaisuuteen. Edellä mainittuja aloja ei tule käsitellä unionin päätöksenteossa ensisijaisesti kauppapoliittisina kysymyksinä, vaan mahdollisuudet mm. julkisen palvelutoiminnan ylläpitoon tulee täysin säilyttää
5. perussopimuksen artikla 18, jonka tavoitteena on helpottaa unionin kansalaisten liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella
6. perussopimuksen artikla 47 itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymisestä ja toimimisesta itsenäisenä ammatinharjoittajana
7. perussopimuksen artikla 161 rakennerahastoihin sovellettavista yleisistä säännöistä
8. perussopimuksen artikla 94 jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä näiden vaikuttaessa suoraan yhteismarkkinoiden toimintaan.

Lisäksi määräenemmistön käyttöä tulee laajentaa etenkin ympäristö- ja energiapolitiikassa. Sama koskee tiettyjä lähinnä sisämarkkinoiden toiminnalle läheisiä verotusasioita. Veroparatiisit ja jäsenmaiden välinen verokilpailu ovat uhka myös Suomen työllisyydelle. Lisäksi verotuksen rakenne vääristyy lisäpaineiden kasautuessa työn verottamiseen.

V. Yhteisöllisyys ja tiivistetty yhteistyö

SAK, STTK ja AKAVA ovat sitä mieltä, että unionin toiminnan ja päätöksenteon tulisi pysyä mahdollisimman yhteisöllisenä eikä hallitustenvälisyyttä ole syytä korostaa tarpeettomasti. Hallitustenvälinen toiminta ei ole aina avointa ja se saattaa helposti syrjiä joitain jäsenvaltioita.

Ns. tiivistetty yhteistyö voi tarjota mahdollisuuden jäsenvaltioiden yhteisölliselle toiminnalle hallitustenvälisyyden sijaan. Toisaalta työ- ja sosiaalialalla kokemukset ns. kahden nopeuden Euroopasta ovat ristiriitaisia Iso-Britannian jättäydyttyä pois Maastrichtin sopimuksen sosiaalipöytäkirjasta. Tiivistetyn yhteistyön eli joustavuuden tulee kuitenkin olla täysin viimeinen keino tuloksiin pääsemiseksi ja sitä tulisi soveltaa äärimmäisen rajoitetusti kysymyksissä, joissa määräenemmistöpäätökset ovat mahdollisia.

Tiivistetystä yhteistyöstä ei saa tulla joillekin jäsenvaltioille keino välttää tai alittaa unionin yhteisiä työ- ja sosiaalialan esim. vähimmäistasoja ja siitä ei saa aiheutua kilpailun vääristymiä. Siksi perussopimukseen tiivistettyä yhteistyötä koskeviin yleisiin periaatteisiin tulisikin lisätä, että se ei saa estää työelämän ja sosiaalisen suojelun korkeaa tasoa (7.1., lauseke A, kohta d). Tiivistettyä yhteistyötä johonkin yksittäiseen kohteeseen sovellettaessa tulisi tavoitteena olla, että siitä pois jääneet maat tulevat mukaan heti kun se on mahdollista etenkin erilaisissa sisämarkkinoihin liittyvissä kysymyksissä.

VI. Avoimuus

Unionin toiminnassa on lisättävä avoimuutta merkittävästi nykyiseen verrattuna. Tämän tulee koskea kaikkia unionin toimielimiä, mutta myös kansallisia viranomaisia näiden käsitellessä EU-asioita. Avoimuutta päätöksenteossa tai valmistelussa ei voi korvata tiedotuskampanjoilla. Esimerkiksi laajentumisasioissa pitäisi avoimuutta lisätä oleellisesti niin kansallisesti kuin Euroopan tasollakin.

Mallina esimerkillisestä toimintatavasta on perusoikeuskirjan valmistelu. Se kokosi laajasti eri tahoja, kansallinen sekä eurooppalainen kuuleminen ja keskustelu olivat vilkasta ja etenkin kansalaisten mahdollisuus seurata valmistelun etenemistä vaihe vaiheelta (internetistä saatavat asiakirjat) ovat toimintaa, jota unionin tulisi soveltaa myös monissa muissa kysymyksissä. Nizzan huippukokouksen tehdessä päätöksiä asioiden tulevasta käsittelystä on malliksi otettava perusoikeuskirjan valmistelu.

Kansalaislähtöisiin menettelyihin kuuluu myös ns. sosiaalinen vuoropuhelu ja EU-tason kolmikantayhteistyö. Vuoropuhelu on antanut työmarkkinajärjestöille mahdollisuuden sopia keskenään niitä koskevista asioista ja sen tuloksena on syntynyt useita eurooppalaisia sopimuksia niin alakohtaisesti kuin kaikkia aloja kattavasti. EU-tason vuoropuhelun edistäminen ja sen kehittäminen kansallisella tasolla erityisesti jäsenyyttä hakeneissa maissa on tärkeää.

VII. Unionin tulevaisuus

SAK, STTK ja AKAVA haluavat, että unionin tulevaisuuden kysymyksistä jatketaan laajaa ja ennakkoluulotonta kotimaista sekä eurooppalaista keskustelua. Lisäksi eri vaihtoehdoista sekä niiden hyvistä ja huonoista puolista tulisi laatia pikaiset selvitykset. Keskusteluun, vuorovaikutukseen viranomaisten ja politiikkojen kanssa sekä selvitysten arviointiin tulisi kattavasti kytkeä etenkin kansalaisyhteiskunta ml. palkansaajajärjestöt. SAK, STTK ja AKAVA ehdottavatkin, että Suomen hallitus ryhtyy toimenpiteisiin edellä mainitun välittömäksi toteuttamiseksi Suomessa. Myös EU:n tasolla olisi syytä ryhtyä samaan.