Toimituksille
23.11.2000
Tanskan palkkaratkaisuista on liikkunut
tänään vääriä tietoja. Tanskassa on sovittu neljävuotisesta sopimuksesta, joka tuli
voimaan maaliskuun alusta tänä vuonna. Keskitetysti on sovittu n. yhden prosentin
suuruisesta korotuserästä, joka käytetään mm. työajan lyhentämiseen yhdellä
päivällä joka vuosi. Suomalaisesta näkökulmasta rohkea työajan lyhennysohjelma
syntyi yleislakon jälkeen. Tämän lisäksi liitot ovat sopineet n. 2,5 prosentin
vähimmäispalkkojen korotuksista. Työpaikoilla sovitaan vähimmäispalkkakorotusten
siirtämisestä myös yleiskorotuksiin. Lopputuloksena on n. 3,5 prosentin ansioiden
nousu.
Miksi meidän pitäisi vilkuilla
Tanskaan? Suomen viime vuosien sopimusmalli on toiminut varsin hyvin. Keskitetyissä
tuloratkaisuissa on päästy yli kahden prosentin todellisen ostovoiman kasvuun. Ensi
vuonna näyttäisi olevan mahdollista ostovoiman kolmen prosentin nousu. Palkansaajakunnan
tasainen ostovoiman kasvu on meillä yhdistynyt hyvään työllisyyskehitykseen: vuodesta
1995 on syntynyt 300 000 nettotyöpaikkaa.
Suomalainen palkkamalli on toteuttanut
solidaarisuuden periaatetta. Palkankorotusten markkapainotteisuus ja tasa-arvoerät ovat
huolehtineet myös matalilla palkoilla ja naisvaltaisilla aloilla työskentelevien
reaaliansioiden noususta.
Uusien tulomallien rakentelun sijaan
nyt pitäisi keskittyä nykyisen sopimuksen edistämiseen. Niin kauan kuin
liittosopimuksia ei ole syntynyt kattavasti, tämän vuoden tupokarhu on kaatamatta eikä
uusia pyyntejä kannata rakennella. Liittoneuvotteluiden tukemiseen tarvittaisiin myös
TT:n ja Palvelutyönantajien panosta.
|