Tupossa sovittava työaikavalvonnan tehostamisesta

 
Toimituksille
28.10.2000

SAK:n 15. työympäristöseminaari 28.–29.10.2000 Kiljavan opistolla

Työsuojelupiirien tekemä työaikalain noudattamisen valvonta on tuonut esille hälyttävän paljon lain rikkomisia. Ylitöiden enimmäismääriä on ylitetty, työaikakirjanpitoa on laiminlyöty ja vuorokausilevon antamisessa on ollut puutteita. Kuljetusalan yrityksissä tapaukset ovat olleet törkeimpiä. Siellä niitä on ollut myös eniten.

Syitä on haettava 1990-luvulla tapahtuneesta työaikakäytäntöjen muutoksista. On todennäköistä, että työehtosopimuksiin perustuvat paikallisen sopimisen järjestelyt ovat hämärtäneet työaikalain työsuojelullista tehtävää. Vuonna 1996 voimaan tullut uusi työaikalaki antoi joustavampia mahdollisuuksia käyttää vuorokautista ja viikoittaista ylityötä tietyillä seurantajaksoilla. Samalla kuitenkin alennettiin vuosittaisia ylityön enimmäismääriä. Työaikasuojelun peruselementit säilyivät edelleen laissa. Erityisen tärkeä uudistus tuolloin oli vähintään 11 tunnin vuorokautinen lepoaika.

Työaikojen käytöllä on suuri merkitys työntekijöiden jaksamisessa ja työturvallisuudessa. Koska työaikojen paikallisen sopimisen käytännöt ovat levinneet vasta 1990-luvulla, ei vielä ole olemassa tutkimustietoa niiden pitkäaikaisvaikutuksista työntekijöiden terveyteen ja työkyvyn säilyttämiseen. SAK on vaatinut tällaista tutkimusta osaksi Suomen hallituksen valmistelemaa työntekijöiden työssä jaksamisen ohjelmaa. Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle ilmoitetut tapaturmien ja ammattitautien määrät ovat huolestuttavasti kääntyneet nousuun.

Tulopoliittisissa sopimusneuvotteluissa SAK on vaatinut työaikavalvonnan tehostamista sekä työsuojeluviranomaisilta että työmarkkinaosapuolilta. Epäterveiden käytäntöjen kitkemiseksi työmarkkinajärjestöjen yhteisenä tehtävänä on vaikuttaa hyvän työaikakulttuurin syntymiseen. On välttämätöntä, että näinä aikoina, jolloin työikäinen väki alkaa huveta dramaattisesti, myös työnantajat ottavat täyden vastuun työntekijöiden työhyvinvoinnista. Myös henkilöstön edustajien toimintamahdollisuuksia työsuojelussa tulisi kehittää.