Odotettavissa kova kädenvääntö palkoista ja työajasta

 
Toimituksille
30.9.2000

– Tällä sopimuskierroksella on odotettavissa on kova kädenvääntö työnantajien kanssa palkoista ja työajoista. Työnantajat ovat palkkarintamalla ajamassa itseään lähtöasemiin, vaikka tietävät toki itsekin, että prosentin palkankorotusvaroilla ei sopimusta synny. SAK tähtää sekä solidaariseen että liitoille liikkumavaraa antavaan palkkamalliin, jonka tasosta päätökset tehdään myöhemmin, sanoi SAK:n johtaja Pekka Ahmavaara puhuessaan tänään Jyväskylän ammatillisen paikallisjärjestön 70-vuotisjuhlassa.

Myös helatorstaita koskevassa kiistassa ja muissakin työaikakysymyksissä työnantajilla on Ahmavaaran mukaan tiukka ei mitään -linja. SAK:lle on kuitenkin itsestään selvää, että tupossa sovitaan helatorstain jälkeinen lauantai palkalliseksi vapaaksi.

– Tiukan kädenväännön ohella työmarkkinajärjestöillä on myös paljon ainakin periaatetasolla yhdistäviä neuvotteluaiheita. Tärkein näistä on luonnollisesti tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaaminen. Se on tarpeen vakauden ja ennustettavuuden vahvistamiseksi niin yrityksille, kotitalouksille kuin kansantaloudellekin. Sitä tarvitaan edelleen myös työllisyystalkoisiin sekä ostovoiman vakaan kasvun turvaamiseen, Ahmavaara painotti.

– Elinikäinen oppiminen luonnollisena osana työelämää on Suomen menestyksen kannalta keskeistä. Maamme menestys talouden kansainvälisen integraation puristuksessa voi perustua vain vahvaan teknologiaan sekä korkeaan osaamiseen ja ammattitaitoon. Tässä on paljon tehtävää, jossa työnantajien ja työntekijöiden etujen uskoisi olevan yhdensuuntaiset. Koulutuksen ja oppimisen kenttä on kuitenkin monitahoinen ja pirstaleinen. Sen kokoon harsimisessa ja kehittämisessä tarvitaan yhteistyötä, jota on vahvistettava tulosopimuksen avulla, Ahmavaara sanoi.

Ahmavaaran mukaan tulos- ja voittopalkkioiden osuus ansionmuodostuksesta on jatkuvassa kasvussa. Niiden merkitys keinona ottaa huomioon yrityksen kannattavuus ja sen vaihtelut työehtosopimuksiin puuttumatta on yhä tärkeämpi.

– Työnantajat ovat ideologisin perustein halunneet säilyttää päätökset tämän välineen käytöstä puhtaasti omissa käsissään. Se on kovin lyhytnäköistä. Sopeutuminen euroon ja sen aikana väistämättä toteutuvaan suhdannekiertoon edellyttää myös yrityskohtaista joustoa ja puskureita. Juuri sellaisia voisivat sekä tulos- ja voittopalkkiot että henkilöstörahastot olla. Palkansaajat taas eivät voi tukea sellaisen ansioerän kasvua, jonka käyttöön he eivät itse voi vaikuttaa. Työnantajien toivomaa paikallista sopimista parhaimmillaan olisikin vahvistaa tupon yhteydessä ne pelisäännöt, joilla tulos- ja voittopalkkioista paikallisesti sovitaan. Se on yhteinen etu, Ahmavaara painotti.