1. Työllisyystilanteen ja yritysten kilpailukyvyn parantaminen. Tämän asiakokonaisuuteen yhteydessä painotan koulutusta ja osaamista sekä tasa-arvoasioita.
2. EU:n laajentumisen eteenpäinvieminen hallitusti ja ripeästi. Lisäksi päätämme, millaisia uudistuksia unionin rakenteissa ja toimintatavoissa tulee tehdä, jotta päätöksentekokoneisto toimii myös siinä vaiheessa, kun jäseniä on yli kaksikymmentä.
3. EU:n ulkosuhteiden, erityisesti eurooppalaisen kriisinhallinnan kehittäminen. Helsingissä viemme eteenpäin sekä sotilaallisia että siviilipuolen kriisinhallintavalmiuksia.
   

Hyvät ystävät,

Euroopan työllisyystilanne paranee vähitellen. EU:n keskimääräinen työttömyysaste on tänä vuonna alittanut 10 prosentin rajan, mutta se on vielä selvästi korkeampi kuin Yhdysvaltojen työttömyysaste, joka on 4 prosenttia. Huolestuttavaa on lisäksi se, että korkean työttömyyden kanssa on saman-aikaisesti alkanut ilmetä työvoimapulaa eräillä aloilla, kuten elektroniikka- ja tietoteollisuudessa.

EU:n voimakas kehittyminen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on antanut uutta uskoa vanhan maanosamme pärjäämiseen myös maailmanlaajuisessa kilpailussa. Eurooppa on hyvä haastajana idän ja lännen talousmahdeille, oman eurooppalaisen yhteiskuntamallinsa ja identiteettinsä pohjalta. Minusta on arvokasta, että emme ole siirtyneet amerikkalaismalliseen kilpailutalouteen, jossa julkinen valta kiistää vastuunsa lähimmäisestä huolehtimisesta.

Unionin tulee pystyä täysimääräisesti hyödyntämään vakaan talouskasvun ja tietoyhteiskunnan tuomat mahdollisuudet uusien työpaikkojen luomiseksi. Hyvinvointipalvelujen taso ja saatavuus jäsenmaissa ovat sellaisia perimmältään eurooppalaisia arvoja, joista ei luovuta tavoiteltaessa parempaa kilpailukykyä ja korkeampaa työllisyyttä. Me emme osallistu maailmanlaajuiseen kilpailuun matalasti palkatuista työpaikoista. Talouskasvun ja korkean työllisyyden perustana tulee olla hyvin koulutettu ja osaava työvoima, korkean teknologian ja innovaatioiden hyödyntäminen sekä laaja palvelusektori. Hyvinvointipalvelut ja sosiaaliset oikeudet tulee nähdä kasvua ja työllisyyttä tukevina eikä niille vastakkaisina tavoitteina.

Työllisyys on keskeinen aihe joulukuussa Helsingin Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Siellä vahvistetaan EU:n työllisyyssuuntaviivat vuodelle 2000. Suomi korostaa sitä, että vakaa talouskasvu ja yritysten kilpailukyky ovat työllisyyden kasvun perusedellytykset ja että työllisyyssuuntaviivojen ja talouspolitiikan tulee olla yhdensuuntaisia. Suomi pohjustaa omalla kaudellaan Portugalin kauden työllisyyshuippukokousta, jossa yllämainittujen asioiden lisäksi tullaan käsittelemään elinikäistä oppimista ja tietoyhteiskunnan kehittämistä. Tällä viikolla taas Tampereella, opetusministeri Maija Raskin, johdolla pidetty kokous valmisteli samaa asiaa.

Vuoden 2000 työllisyyssuuntaviivat edellyttävät jäsenmaita panostamaan työllisyyteen. Jäsenmaiden tulee tarjota nuorille työttömille ja pitkäaikaistyöttömille koulutusta, työharjoittelua tai muita työn- saantia helpottavia toimenpiteitä. Työvoimatoimistojen työnvälityspalveluja ja julkisen työvoima-hallinnon muita palveluja tulee parantaa. Jäsenmaissa tulee varmasti ajankohtaiseksi myös selvittää, onko yritystoimintaan ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen liittyvä byrokratia tarpeeksi sujuvaa. Itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä on helpotettava. Verotusta tulee muuttaa työtä suosivaksi. Jäsenvaltioiden tulee auttaa yrityksiä ja henkilöstöä sopeutumaan talouden rakenne-muutokseen. Jäsenvaltioiden tulee edistää naisten työssäkäyntiä, samapalkkaisuuden periaatetta ja naisten urakehitystä. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten on yhteistyöllään parannettava lastenhoitoa, vanhempainlomaa ja pyrittävä poistamaan naisten työelämään paluun esteitä.

Lista on pitkä, mutta varmasti meitä täällä innostava. Voidaan sanoa, että EU:n yhteinen työllisyys-politiikka on saanut vahvimmat vaikutteensa juuri Pohjoismaista. Suomi onkin kahden vuoden ajan tuonut määrätietoisesti suuntaviivoihin omia tärkeinä pitämiään näkemyksiä. Myös eurooppalaisen työelämän rakentamisen periaatteet lähtevät vahvasta tasa-arvoajattelusta.

Työntekijöitä suojaavat lakeihin ja sopimuksiin perustuvat vähimmäisnormit. Työelämän kehitys tapahtuu tiiviissä yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden välillä. Aidosta yhteistyöstä ja todelli-sesta vuorovaikutuksesta syntyy eurooppalainen kilpailuetu.

Jäsenvaltiot seuraavat työllisyyssuuntaviivojen toteuttamista yhdessä komission kanssa. Kukin maa laatii vuosittain oman toimintasuunnitelmansa, jossa se selostaa, miten se aikoo panna suuntaviivat täytäntöön.

EU antaa tänä vuonna vasta ensimmäistä kertaa jäsenmaille konkreettisia suosituksia työllisyys-politiikan toteuttamisesta. Kaikki yhteisön tarjoamat keinot työllisyyden parantamiseksi otetaan käyttöön. Suomelle, kuten tiedätte, on komissio esittänyt kolme suositusta. Niiden mukaan Suomen tulee vähentää sukupuolten jakoa miesten töihin ja naisten töihin, lieventää työhön kohdistuvaa verotusta ja helpottaa ikääntyvien henkilöiden paluuta työmarkkinoille.

Suomen puheenjohtajakaudella käynnistettiin myös niin sanottu makrotaloudellinen vuoropuhelu, eli halutaan vasemman käden tietävän mitä oikea tekee. Jäsenmaat, komissio, Euroopan keskuspankki ja työmarkkinaosapuolet kokoontuivat keskustelemaan talouskehityksestä ja työllisyydestä sekä erityi-sesti siitä, minkä tyyppinen palkkakehityksen, finanssipolitiikan ja rahapolitiikan kokonaisuus par-haiten voisi lisätä työllisyyttä. Yhteisen valuutan ja rahapolitiikan kaudella työmarkkinajärjestöillä onkin yhä tunnustetumpi rooli taloudellisen kasvun ja työllisyyden parantamisessa.

Haluaisin sanoa vielä muutaman sanan työelämästä. Työssä pitää jaksaa. Se on tärkeä asia. Myös tasa-arvokysymysten asemaa pitää vahvistaa EU:n poliittisella asialistalla. Olemmekin pyytäneet komissiolta esityksen EU:n uudeksi tasa-arvo-ohjelmaksi, jotta EU:n tukemaa tasa-arvotyötä voidaan jatkaa ja kehittää myös tulevaisuudessa. Ohjelman avulla voimme esimerkiksi levittää eri maiden hyviä käytäntöjä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta sekä muista työelämän tasa-arvoasioista. Tasa-arvon edistä-misessä työmarkkinajärjestöjen tuki on ensiarvoisen tärkeää.

Hyvät kuulijat,

Seuraavaksi muutama sana Euroopan unionin laajentumisprosessista, joka omasta mielestäni on unionin ja koko Euroopan tärkeimpiä sekä polittiisia että taloudellisia haasteita uutta vuosituhatta lähestyessämme. Minä kiteyttäisin tavoitteeksi arvoiltaan yhtenäisen, demokraattisesti hallitun ja taloudellisesti tasaisemmin kehittyvän maanosan.

Tulee kuitenkin muistaa, että nyt käsillä oleva laajentuminen poikkeaa kaikista aiemmista. Unionin yhteistyö on syventynyt tasolle, jonka saavuttaminen asettaa erittäin suuria vaatimuksia kaikille hakijoille. Laajentuminen on prosessi, jonka pitää edistyä rivakasti, mutta jota ei saa vaarantaa katteettomilla lupauksilla.

Meillä on kannettu huolta siitä, että laajentuminen voisi kärjistää sosiaalisen dumppauksen ongelmaa ja aiheuttaa matalapalkkaisten työntekijöiden vyöryn Suomeen. Onkin tärkeätä, että seuraamme tarkoin hakijamaiden tilanteen kehitystä. Laajentuminen on toteutettava hallitusti ja tarvittaessa siirtymäaikoja käyttäen, niin että taloudelliset, sosiaaliset ja palkkauserot eivät aiheuta tämän-kaltaisia uhkia. Unioni on käynnistänyt hakijamaiden kanssa monia yhteistyöhankkeita, joiden avulla näiden maiden kolmikantasuhteet, työlainsäädäntö ja sosiaaliturva nostetaan unionin jäsenyyden täyttävälle tasolle.

Sanon kuitenkin suoraan, että työmarkkinajärjestöjen erityisesti ay-liikkeen panos on tervetullut. Hakijamaiden käsitys sopimusjärjestelmästä ei ole ihan ajanmukainen. Hallitusten välinen yhteistyö on tärkeää, mutta kansalaisyhteiskunnan panosta tarvitaan myös. Haluan kiittää tästä yhteistyöstä jo nyt. Mutta työtä pitää jatkaa sekä lähialueilla että kauempanakin. Kööpenhaminan kriteerien toteut-taminen ei tapahdu vain päättämällä, vaan pitkällä käytännön työllä. Kuten tiedätte, uskon tähän yhteistyöhön.

Ammattiyhdistysliike on koko olemassaolonsa ajan toiminut kansainvälisesti. Sen panos eurooppa-yhteistyössä ei jatkossakaan ole vähäinen. Päinvastoin, ay-liikkeen vaikutusmahdollisuudet ja merkitys eurooppalaisessa kanssakäymisessä kasvavat. Yksi keino tästä eteenpäin on eurooppalaisten ay-oikeuksien tunnustaminen osaksi EU-kansalaisen oikeuksia.

Laajentuminen tulee vaikuttamaan suuresti ei vain EU:hun ja uusiin jäsenmaihin vaan koko alueeseen. Unionin pitääkin luoda kasvava verkosto sopimuksia alueen muiden maiden kanssa. Pohjoinen ulottuvuus - Suomen kehittämä ja koko EU:n hyväksymä ajatusrakennelma - edustaa tätä uutta suuntausta. Pohjoisen ulottuvuuden piiriin mahtuu sekä vanhat että tulevat EU-maat, ja pohjoismaiset ystävämme samoin kuin Venäjä.

Arvoisat kuulijat,
Venäjä oli alun perinkin yksi Suomen puheenjohtajuuskauden painopisteistä. Tshetshenian kriisin vuoksi Venäjä-suhteet ovat vaatineet ennakoitua enemmän huomiota, eivätkä niin myönteisessä hengessä kuin toivoimme. Venäjän kohtaaminen on ollut Suomelle Euroopan unionin edustajana uusi kokemus. Toisaalta olemme voineet hyödyntää vuosikymmenten kokemustamme toimimisesta Venäjän kanssa nyt koko unionin hyväksi niin, että olemme saaneet yksituumaiset kiitokset muilta unionin jäsenmailta.

Unionin ja Venäjän suhteet ovat koko Euroopan vakauden ja kehityksen kannalta olennaisen tärkeät. Kumppanuutta voisi kuvata strategiseksi, mitä todistaa myös Venäjän valinta unionin ensimmäisen yhteisen strategian aiheeksi. Unionin ensisijainen tavoite on demokratian ja oikeusvaltion, vakauden ja taloudellisen kehityksen jatkuminen ja edistyminen Venäjällä. Tähän päämäärään olemme pyrkineet puheen-johtajuuskaudellamme muun muassa tehostamalla unionin ja Venäjän välistä poliittista dialogia ja valmistelemalla Venäjän joukkotuhoaseiden alasajoon pyrkivää hanketta.

Suhteemme ovat joutuneet koetukselle Tshetshenian kriisissä. Unioni on toistuvasti tuominnut Venäjän suhteettoman voimankäytön siviiliväestöä kohtaan ja vedonnut poliittisen ratkaisun puolesta. Kriisiin vaikuttaminen on osoittautunut niin unionille kuin muille kansainvälisille toimijoille vaikeaksi. Olemme nimenomaan EU:ssa ja sen puheenjohtajamaana ponnistelleet oven avaamiseksi kansainväliselle yhteisölle päästä hoitamaan sitä humanitääristä kriisiä, joka on syntynyt taistelujen jakoihin jääneestä siviiliväestöstä.

Tulin tänne Istanbulissa pidetystä ETYJ:n huippukokouksesta, jossa onnistuimme asian viemiseksi eteenpäin.

Hyvät ystävät,

Ihmisten turvallisuus on laaja asia. Olen puhunut koko joukosta asioita. Demokratia , ihmisoikeudet - huolehtiminen myös vähemmistöjen oikeuksista, oikeusvaltio, vakaa talous, sosiaalinen oikeudenmukaisuus on se pohja, jota rakennamme.

Turvallisuus saattaa järkkyä tulevaisuudessa edelleenkin ja ehkä hyvin kohtalokkaastikin myös omassa maanosassamme. Sitä varten tarvitsemme myös kriisinhallintakykyä. Siviilikriisinhallinta on erittäin tärkeää, - 85 prosenttia sotilaallistenkin konfliktien vahingoista kohdistuu siviileihin, kun vielä vuosisadan alussa luku oli vain 15 prosenttia.

Suomen puheenjohtajuuden tehtäviin kuuluu Kölnin huippukokouksen päätöksen mukaisesti myös kahden kriisinhallintaraportin tekeminen: siviili- ja sotilaspuolen. Kumpikin on tärkeä. Siviiliraportti on laatuaan ensimmäinen. Sotilaallisesta puolesta on sovittu Maastrichtin sopimuksessa, jonka hyväksyimme liittyessämme EU:hun. Se sai jatkoa Amsterdamin sopimuksessa, joka astui voimaan vapunpäivänä tänä vuonna.

Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja mikäli minusta riippuu tulee sellaisena myös jatkamaan. On ymmärrettävää, että Suomessa katsotaan tarkkaan mitä tällä sektorilla sovitaan. Haluan painottaa, että kyse on edelleenkin kriisinhallinnan parantamisesta, ei sotilasliiton rakentamisesta. Bosnia ja Kosovo ovat opettaneet, että sotilaallista kriisinhallintaa tarvitaan. EU-maiden sotilaallisesti liittoutuneiden ja meidän liittoutumattomien yhteistyötä pitää parantaa. Samoilla resursseilla saadaan silloin paremmat tulokset.

Hyvä ystävät,
Olen iloinen voidessani todeta, että Suomen kansainvälinen asema on tänään vahvempi kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Meillä on laajasti tunnustettu asema eurooppalaisessa yhteisössä ja koko maailmanyhteisössä. Meillä on hyvät naapuruussuhteet ja aktiivinen kanssakäyminen lähialueillamme.

Katson, että taitavasti ja vastuullisesti toimien meidän on huolehdittava siitä, että vahva asemamme säilyy hyvänä myös uuden vuosituhannen alkaessa. Parhaiten teemme sen säilyttämällä Suomen ulkopoliittista linjaa koskevan kansallisen laajan yhteisymmärryksen ja osallistumalla itse aktiivisesti kansainväliseen vuoropuheluun.

Eurooppa muovautuu osaltaan sen työn myötä, jota itse olemme tekemässä. Valtiollisen johdon toiminnan ohella ratkaiseva merkitys on kansalaisyhteiskunnan omalla aktiivisuudella. Tähän työhön toivon suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen edelleenkin antavan osaamisensa, kokemuksensa ja kontaktiverkkonsa. Sitä tarvitaan paitsi Eurooppa-tasolla, myös mm. niissä maailmanlaajuisissa linjauksissa, joilla edistetään työntekijöiden oikeuksia Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.

Nämäkin tehtävät ovat kytköksissä siihen suureen haasteeseen, joka koko ihmiskunnalla on edessään. Se haaste on se, miten maailmantalouteen ja pääomaliikkeisiin saadaan luoduksi eettiset, ihmisen ja luonnon tarpeista nousevat pelisäännöt.

Hyvät ystävät!
Päätän alustukseni nyt tähän ja kuuntelen mielelläni teidän näkemyksiänne ja vastaan kysymyksiinne.