- Hallituksen
tulee palkkalinjan hahmottumisen jälkeen olla valmis myös kesken budjettikauden
keventämään palkkaverotusta. Koska on mahdollista, että palkkaerot kevään
liittokierroksen aikana eri sopimusalojen välillä ja osin sisälläkin saattavat kasvaa
pienipalkkaisten ja naisten tappioksi, on oikein edellyttää, että tuloerot eivät kasva
palkkojen kasvun kanssa samanaikaisesti, sanoi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen
tänään SAK:n valtuuston kokouksessa Kiljavalla.Ihalaisen mukaan palkkaverotuksen
keventämisen potti on myös työllisyys- ja työhön kannustamissyistä suunnattava
pienituloisten hyväksi. SAK onkin verotusta koskevissa keskusteluissa korostanut, että
nykyisessä suhdannetilanteessa palkkaratkaisulla tulee olla suurempi paino kuin
veronkevennyksillä.
- Olemme varoittaneet sellaisen politiikan seurauksista, jossa puhutaan suurista
veronkevennystarpeista ja samalla todetaan, että ylikuumentumista pitää hillitä
kiristämällä finanssipolitiikkaa eli leikata palveluja ja sosiaaliturvaa. Tällainen
politiikka ei olisi oikeudenmukaista. Parempituloisille veronkevennyksiä ja heikoimmilta
vietäisiin hoiva ja sosiaaliturva, Ihalainen painotti.
Ihalaisen mukaan olisikin toivottavaa, että liittotason palkkaratkaisut eivät avaisi
uutta kautta kasvavien palkkaerojen politiikalle.
- Viime aikoina on oikeutetusti herännyt keskustelu myös siitä, onko työtulojen ja
pääomatulojen välinen tulonjako kohdallaan. 198090-luvuilla kaikissa keskeisissä
EU-maissa, myös Suomessa, työtulojen osuus on supistunut ja pääomatulojen osuudet
kasvaneet. Tähän on mm. Suomessa vaikuttanut talouskriisi ja halu tukea yritysten
vahvistumista työllistäjinä. Tuloksiakin on syntynyt ja työttömyys on laskussa.
Tulevaisuutta ajatellessa herää kysymys voidaanko paranevan työllisyyden politiikka
varmistaa ja samalla hallitusti oikeudenmukaistaa myös työ- ja pääomatulojen välistä
suhdetta. Tärkein keino lisätä työtulojen osuutta pääomatuloihin verraten on
luonnollisesti lisätä työllisten määrää, Ihalainen korosti.
Pääomatulojen kasvu suhteessa työtuloihin on aiheuttanut myös kielteisiä
lieveilmiöitä. Markkinoilla on pikavoittojen ja lyhytnäköisten rahastajien sankka
katras. Sijoittajien edut menevät tavan takaa työntekijöiden työsuhdeturvan ja etujen
edelle. Optioista ja muista palkkioista saamme kuulla päivittäin toinen toistaan
hurjempia uutisia.
Elinkeinoelämän eliitin oma esimerkki tulojen kasaamisessa on Ihalaisen mukaan myös
heikentänyt työntekijöiden ja työnantajien välistä neuvotteluilmapiiriä.
- Tuoreen tutkimuksen mukaan 73 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että
yritysjohtajien puheet maltista ja uhrauksista ovat epäuskottavia, koska he ajavat vain
itselleen lisäetuja. Siksi myös liittoneuvotteluihin valmistauduttaessa olisi
elinkeinoelämän sisällä harkittava tarkoin kenen toimesta ja minkälaisia neuvoja
palkansaajille ja ammattiliitoille osoitetaan. Puheet ahneista työntekijäliitosta
kuulostavat perin ontoilta, Ihalainen totesi.
- Onko niin, että yhteisten uhrausten jälkeen, laman hellittäessä myös
yhteiskunnallinen ilmapiiri taas muuttuu kovemmaksi ja eriarvoisuutta vahvistavaksi.
Heikommasta välittämisen linja voi murtua. Tuntuu siltä, että yhteiskunnallisen
syrjäytymisen torjumisen ja työttömyyden nujertamisen puhti kirpoaa; köyhät pitäisi
siivota pankkisaleista kustannustekijänä, postipalveluja arvioidaan liiketaloudellisin
perustein ei kansalaisten peruspalveluna ja tuloerojen kasvusta harva kantaa huolta,
Ihalainen painotti.