SAK:n valtuusto velvoitti 8.5.1999 pitämässään kokouksessa SAK:n hallituksen selvittämään alkusyksyyn mennessä, millaisilla kokoavilla työmarkkinaratkaisuilla voidaan parhaiten saavuttaa palkansaajien tasainen ostovoiman kasvu, sopimusturvan parantaminen yleissitovuutta vahvistaen, voitto- ja tulospalkkauksen käyttöönoton yhteiset pelisäännöt ja ammatillisen pätevyyden lisääminen keinona selviytyä työelämän haasteista.

Lisäksi valtuusto korosti, että l990-luvun puolenvälin jälkeen tehdyillä tuloratkaisuilla on myötävaikutettu noin 200 000 uuden työpaikan syntymiseen ja että työttömyyden nujertaminen on yhä suomalaisen talous- ja työmarkkinapolitiikan tärkein kysymys.

Näiden velvoitteiden ja evästysten saattelemana käynnistettiin työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken kartoittava työ kattavan ja pidempiaikaisen eli käytännössä kahden vuoden mittaisen tuloratkaisun edellytysten rakentamiseksi. Pääministeri Paavo Lipponen kutsui työmarkkinaosapuolet jo kesäkuussa (23.6) ensimmäiseen kolmikantapöytään selvittääkseen työmarkkinajärjestöjen käsityksiä kokoavan tuloratkaisun mahdollisuuksista. Maan hallitus ilmoitti jo tuolloin oman valmiutensa myötävaikuttaa työllisyyttä parantavan ja palkansaajien ostovoimakehityksen varmistavan tuloratkaisun syntymiseen mm. palkkaverotusta alentavin toimenpitein. Hallitushan jättikin budjettiriihessään palkkaverotusta koskevat merkittävimmät ratkaisut odottamaan kattavan työmarkkinaratkaisun syntymistä myöhemmin syksyllä.

Myös työnantajakeskusjärjestöjen tavoitteena oli aikaansaada kattava ja pidempiaikainen tuloratkaisu. Työnantajien tuloratkaisulle myönteiseen kantaan vaikuttivat talous- ja rahaliiton jäsenyyden tuomat haasteet ja odotus siitä, että palkkaverotuksen keventäminen muodostuisi merkittäväksi osaksi ostovoiman kartuttamisessa. Työnantajat pitivät alusta alkaen neuvottelujen käynnistämisen edellytyksenä sitä, että ratkaisu on lopputulokseltaan kaikki tärkeät sopimusalat kattava.

Valtuuston asettaman aikataulun mukaisesti kävimme alustavia neuvotteluja työnantajien kanssa hyvässä yhteistyössä muiden palkansaajakeskusjärjestöjen kanssa. Tavoitteemme oli selvittää syyskuun loppuun mennessä, voidaanko varsinaiset tuloratkaisuun tähtäävät neuvottelut aloittaa.

Edellytykset kattavan tuloratkaisun käynnistämiseltä puuttuivat

SAK:n hallitus kokoontui useamman kerran sekä tarkentamaan valtuuston asettamia tavoitteita että pohtimaan muutoinkin neuvottelujen aloittamisen edellytyksiä. SAK:n hallitus kokoontui 27.09. päättämään siitä, voidaanko tuloratkaisuun tähtäävät neuvottelut SAK:n osalta käynnistää valtuuston asettamien päätavoitteiden pohjalta. Tiedossamme oli, että STTK ja AKAVA olivat tehneet päätökset osallistua tuloratkaisuun tähtääviin neuvotteluihin.

SAK:n johto esittikin hallituksen keskustelun ja johtopäätösten pohjaksi, että SAK ilmoittaa valmiutensa aloittaa kattavaan tuloratkaisuun tähtäävät neuvottelut työllisyyssyistä ja tasa-arvoisemman tulokehityksen varmistamiseksi sekä valtuuston asettamien laadullisten tavoitteiden edistämiseksi. Perusteellisen keskustelun ja liittojen ilmoittamien kannanottojen perusteella kävi ilmi, että yksi keskeinen tuloratkaisun koossapitävä edellytys ei ole täyttymässä. SAK:n hallituksen yhteinen johtopäätös oli, että "tehtyjen selvitysten perusteella on todettava, että usea SAK:n jäsenliitto on ilmoittanut ensisijassa tavoittelevansa liittokohtaista ratkaisua, joten näissä olosuhteissa edellytykset yhteiseltä, kokoavalta ja kattavalta ratkaisulta puuttuvat."

Käytännössä päätös merkitsi sitä, että tällä kertaa edellytykset rakentaa kolmikantapohjalle kattava tuloratkaisu olivat poistuneet. Sama johtopäätös tehtiin myös 30.9 maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteisessä tapaamisessa. Neuvotteluvastuu siirtyi liittotason sopijaosapuolille.

Työnantajapuolella tehtiin moniakin virhearviointeja neuvotteluedellytysten ja ilmapiirin rakentamisvaiheessa. Työnantajat kieltäytyivät tunnustamasta sitä, että pitkien ja raameiltaan tiukkojen tuloratkaisujenkin pitää joustaa niin, että välttämättömät työelämän rakenteiden muutoksista johtuvat uudistukset, esimerkiksi sopimus- ja palkkausjärjestelmiin, kyetään ratkomaan tuloratkaisun sateenvarjon suojissa eikä vain siitä irtaantumalla. Eri sopimusaloilla on syntynyt aidosti sellaisia ratkaisemattomia alakohtaisia asioita, joista olisi sekä sopimuskauden sisällä että tuloneuvottelujen rinnalla pitänyt neuvotella. Tällaiseen linjaan työnantajapuoli ei suostunut. Poikkeuksiakin on aloilla, joilla jatkuvan neuvottelun kulttuurista on tullut tuloksellinen tapa toimia.

Yritysjohtajien puheet maltista ovat epäuskottavia

Toinen seikka, joka merkittävästi on "tunkkauttanut" neuvotteluilmapiiriä, on elinkeinoelämän eliitin oma esimerkki tulojen kasaamisen politiikassa. Tuoreen tutkimuksen mukaan 73 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että yritysjohtajien puheet maltista ja uhrauksista ovat epäuskottavia, koska he ajavat vain itselleen lisäetuja. Siksi myös liittoneuvotteluihin valmistauduttaessa olisi elinkeinoelämän sisällä harkittava tarkoin kenen toimesta ja minkälaisia neuvoja palkansaajille ja ammattiliitoille osoitetaan. Puheet ahneista työntekijäliitosta kuulostavat perin ontoilta.

Onko niin, että yhteisten uhrausten jälkeen, laman hellittäessä myös yhteiskunnallinen ilmapiiri taas muuttuu kovemmaksi ja eriarvoisuutta vahvistavaksi. Heikommasta välittämisen linja voi murtua. Tuntuu siltä, että yhteiskunnallisen syrjäytymisen torjumisen ja työttömyyden nujertamisen puhti kirpoaa; köyhät pitäisi siivota pankkisaleista kustannustekijänä, postipalveluja arvioidaan liiketaloudellisin perustein ei kansalaisten peruspalveluna ja tuloerojen kasvusta harva kantaa huolta sekä äkkirikkaat komeilevat etusivun jutuissa

Rakentaen ja yhteistyössä kohti liittoneuvotteluja

Arvoisat valtuutetut,
Nyt kun työmarkkinaratkaisut tehdään liittotason sopimuksin, on tärkeää, että keskitämme voimamme näiden neuvottelujen saattamiseksi hyvään lopputulokseen kaikkien jäsenliittojemme osalta. Tiedän, että moni meistä mielellään pohtisi edelleenkin mitä olisi pitänyt tehdä. Katseet on nyt kuitenkin käännettävä tulevaisuuteen. Herrat sille vain nauraisivat, jos me nyt täällä ryhtyisimme toisiamme arvostelemaan. Yhteisellä vastuullamme on, että kaikilla SAK:n sopimusaloilla saavutetaan tyydyttävät sopimusratkaisut.

SAK:n hallitus on käynyt perusteellisen keskustelun siitä, miten liittojen yhteistyötä neuvottelujen aikana toteutetaan. Näyttää siltä, että eräitä yhdistäviäkin tekstiasioita tulee liittotason neuvottelupöytiin. Tällaisia ovat mm. tulokseen pohjautuvien palkkausjärjestelmien käyttöönoton pelisäännöt, luottamushenkilöiden asemaan ja työaikajärjestelyihin liittyvät asiat. Palkkausjärjestelmien uudistaminen on varsin monen liiton tavoitteena.

SAK eivätkä työmarkkinajärjestöt yhdessä lähde antamaan mitään suositusta kustannusvaikutuksista ja palkkatasosta. Ilman neuvojakin liittotasollakin on hyvin tiedostettu se, että matalan inflaation politiikkaan sitoutuminen on Emu-maailmassa tärkeä reunaehto myös palkanmuodostuksessa, kuten nyt tehdyt palkkaratkaisut monissa EU:n jäsenmaissa osoittavat. SAK:n liittojen perinteinen palkkalinjahan on ollut solidaarinen, eli pennimääräinen tai -painotteinen.

Olisi toivottavaa, että liittotason palkkaratkaisut eivät johtaisi siihen, että avaisimme uuden kauden kasvavien palkkaerojen politiikalle. Tällainen sahausliike johtaa helposti siihen palkkakierteen syntymiseen, josta sikiää siemen inflaation kasvulle.

Työ- ja pääomatulojen suhde tasapainoon

Pääomatulojen kasvu suhteessa työtuloihin on aiheuttanut edellä kuvaamani kehityksen lisäksi myös kielteisiä lieveilmiöitä. Markkinoilla on pikavoittojen ja lyhytnäköisten rahastajien sankka katras. Sijoittajien edut menevät tavan takaa työntekijöiden työsuhdeturvan ja etujen edelle. Optioista ja muista palkkioista saamme kuulla päivittäin toinen toistaan hurjempia uutisia.

Ne, jotka kykenevät, siirtävät verotuksensa palkkatuloista pääomatulojen piiriin. Jos tällainen työhön ja tuotannolliseen kehittämiseen tarkoitettu pääomatulojen kasvu ei menekkään yritysten taloudellisen perustan vankistamiseen, vaan vuotaa omistajien ja johtajien pikavoittoihin, pakottaa se myös ay-liikkeen ottamaan uudenlaisen kannan koko asiaan. Nyt ei pitäisi lyhytnäköisen rahastamisen olla yrityselämän johtavana päämääränä eikä myöskään pohjana työmarkkinaratkaisuille.

Sopimuskausien päättymisessä hajontaa

Näyttää siltä, että liittokohtainen sopimuskierros ei tule johtamaan ajallisesti yhtäaikaisesti päättyviin sopimuksiin. Nykytiedon valossa osa ammattiliitoistamme tähtää vuoden mittaiseen ratkaisuun, osa arvioi sopimuskauden muodostuvan kaksivuotiseksi ja joillekin aloille työnantaja saattaa tarjota kolmenkin vuoden ratkaisua. Vaikuttaa siltä, että vasta kahden vuoden päästä on seuraavan kerran edellytyksiä arvioida, onko yhteisiä tarpeita ja mahdollisuuksia rakentaa laajempi ja kaikkia koskeva työmarkkinaratkaisu. Tämä arvio perustuu siihen, ettei kansainvälisessä ja kotimaisessa taloudessa ja politiikassa synny sellaisia ongelmia, joita nyt ei voida nähdä.

Keskeisimpiä syitä sille, ettei yhteiseen tuloratkaisuun tällä kertaa ollut edellytyksiä oli se, että eteen kasautuvia ja ratkaisuaan odottavia alakohtaisia ongelmia kaikilla aloilla ei ole voitu ratkaista tuloraamien puitteissa.

Nyt alkavan liittokierroksen tulisikin olla painokkaasti alakohtaisten erityiskysymysten ratkaisukierros. Näin myös siksi, että samat asiat eivät jatkossa olisi esteenä yhteiselle työmarkkinaratkaisulle, jos muutoin tarpeet ja halu sen tekemistä puoltavat. Tällainen arvio johtaa siihen, että alat, joilla on tarve alakohtaisten ongelmien ratkaisemiseen hakevat tilaa tähän työhön vuotta pidemmällä sopimuskaudella.

Arvoisat valtuutetut,
Yhteisen tuloratkaisun kariuduttua myös maan hallitus on joutunut tarkistamaan tuloratkaisun osaksi kaavailtua veropoliittista linjaansa ja aikataulua.

Palkkaverotusta voidaan laskea kesken budjettivuottakin

SAK on verotusta koskevissa keskusteluissa korostanut, että nykyisessä suhdannetilanteessa palkkaratkaisulla tulee olla suurempi paino ostovoimaa kasvatettaessa kuin veronkevennyksillä. Olemme varoittaneet sellaisen politiikan seurauksista, jossa puhutaan suurista veronkevennystarpeista ja samalla todetaan, että ylikuumentumista pitää hillitä kiristämällä finanssipolitiikkaa eli leikata palveluja ja sosiaaliturvaa. Tällainen politiikka ei olisi oikeudenmukaista. Sehän johtaisi siihen, että parempituloisille veronkevennyksiä ja heikoimmilta heikennettäisiin hoiva- ja sosiaaliturvaa.

Kolmikantayhteistyö on työlakeja uudistettaessa osoittanut toimivuutensa

SAK piti aikaansaatua linjallista ratkaisua tyydyttävänä kokonaisuutena, vaikka meille erityisen tärkeässä yleissitovuuden vahvistamista koskevassa asiassa ei SAK:n se tavoite, että edustavin sopimus määritellään yleissitovaksi toteudukaan. Sen sijaan yleissitovuutta koskevat muotoilut parantavat nykyistä käytäntöä ja vahvistavat sopimusten turvaa palkansaajien kannalta. Tulkinta- ja riitatilanteissa asioiden käsittely nopeutuu ja käsittely siirtyy käräjätuvista työtuomioistuimeen. Parannuksia on tulossa myös vuokratyöhön ja määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien asemaan.

SAK on asettunut tukemaan tehtyä esityskokonaisuutta lähtien siitä, että myös kaikki muut tahot, jotka valmistelussa ovat olleet mukana, käyttäytyvät samoin. Hämmästyksekseni luin painetusta sanasta, että muutoin yhteistyötä korostavat palvelutyönantajat (PT) ovat tässä asiassa ottaneet motkottajan roolin. Sopimuksia tekevien työmarkkinajärjestöjen tulisi pyrkiä kantamaan vastuuta ja pitämään vaivoin rakennettu linjaratkaisu kasassa.

Myös alkavien liittoneuvottelujen onnistumisen kannalta on tärkeää tietää ennen sopimusten syntymistä, rakentuuko myös hallituksen esitys nyt komiteassa tehdyn linjavedon mukaisesti.

Arvoisat valtuutetut,
Päivittäin voimme huomata miten kasvava merkitys on kansainvälisellä asioiden kehityksellä ja sen, kuinka kansainvälisyys niin talouden kuin politiikankin osalta vaikuttaa entistä painokkaammin myös kansallisiin ratkaisuihin. Suomi on EU:n puheenjohtajamaana saanut vastuullisen roolin ja kiitosta myös ponnisteluistaan niin rauhantyössä kuin EU:n kehittämiseksi.

Onneksi myös globaalin talouden muutoksia on ryhdytty tarkastelemaan kriittisesti ihmisten oikeuksia ja ympäristön kestokykyä arvioiden. Maailmakaupan pelisääntöjä on tarkoitus jälleen kerran lähipäivinä kehittää. Tässä työssä kansainvälisen ay-liikkeen suuri tavoite on saada kaupan pelisääntöjen osaksi ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia koskevat pelisäännöt alkaen lapsityövoiman kiellosta ja päätyen ay-oikeuksien kunnioittamiseen kansanväliseen kauppaan osallistuvilta mailta. Politiikalla on oltava tilaa globaalin talouden ohjaamisessa ja ohjaamisvälineiden rakentaminen on uuden vuosituhannen suuri haaste.

EU:ta on kehitettävä myös sosiaalista vastuuta kantavana yhteisönä

Euroopassa myös ay-liike kohtaa uusia haasteita. Kesäkuussa Helsingissä pidetty EAY:n kongressi osoitti, miten mittavien tehtävien edessä eurooppalainen ay-liike on ja miten nopeasti meitä kaikkia koskeva edunvalvonta eurooppalaistuu. EU ei voi kehittyä vain taloudellisena liittona, vaan myös sosiaalista vastuuta kantavana yhteisönä. Ay-liikkeen onkin tartuttava sellaisiin ongelmiin kuin epäterveeseen kilpailuun veroilla, sosiaaliturvalla ja palkoilla. Työ- ja sosiaalinormien perustasoa on nostettava. Tähän antavat yhden reitin Eurooppa-tason puitesopimukset työelämää ja sosiaaliturvaa koskevissa asioissa. Kolme tällaista sopimusta on saatu aikaiseksi; sopimukset vanhempainlomasta, osa-aikatyöstä ja määräaikaisista työsuhteista. Uutta neuvottelua käynnistellään nyt vuokratyötä koskevasta puitesopimuksesta.

Eurooppalainen ay-liike on näkyvästi mukana siinä talouspoliittisessa vuoropuhelussa, jota on kolmikantapohjalla myös EU-tasolla käynnistetty. Euroopan keskuspankkikin osallistuu nyt näihin keskusteluihin.

Sopimustoiminnan puolella ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tulla tekemään yhteisiä EU-tason palkkaratkaisuja; siinä määrin suuret tuottavuus- palkka-, hinta- ja kulttuurierot EU-maiden välillä vallitsevat. Liikkeelle on lähdettävä yhteismitallisten tilastojen aikaansaamisesta asioiden vertailtavuuden parantamiseksi. Sopimussektoreittain, konsernien puitteissa ja alueittain sen sijaan tapahtuu myös työehtoihin liittyvää koordinaatiota yli kansallisten rajojen ja uskon tällaisen toiminnan kehittyvän varsin nopeasti.

Eurooppalaisen ay-liikkeen suuri tavoite on, että oikeus neuvotella, sopia ja tarvittaessa työtaistella yli kansallisten rajojen tulee osaksi EU-peruskirjan oikeuksia. Nyt kun Suomen puheenjohtajakaudella Helsingin huippukokouksessa joulukuussa käynnistään uusi HVK-kierros ja perussopimuksen uudistaminen, on tärkeätä, että nämä palkansaajien perusoikeudet otetaan myös asialistalle.

Aktiivisesti presidentin vaaliuurnille

Arvoisat valtuutetut,
Juuri kun kaksivuotinen tulosopimuskausi päättyy, toteutetaan 16.1.2000 presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Edellä kuvaamani kansainvälisen kehityksen merkitys myös Suomen asioihin antaa perusteen sanoa, että uudelta tasavallan presidentiltä odotetaan laajaa kansainvälistä kokemusta ja osaamista sekä sosiaalista sydäntä myös kansainvälisten sopimusten teossa ja muussa toiminnassa.