Sukupuolten
välisen tasa-arvon tiellä on useita esteitä, joiden murtamiseen on välttämättä
ryhdyttyvä. Myös työmarkkinasopimukset voivat olla tasa-arvoa tukevia. Suurimpia
ongelmia ovat miesten ja naisten ammatteihin jakaantuvat työmarkkinat ja naisten
sijoittuminen työelämän hierarkiassa alemmille tasoille. Naisten keskimääräinen
palkkataso on edelleenkin noin 80 prosenttia miesten palkoista. Äidit kantavat
edelleenkin päävastuun lasten hoidosta ja saavutettuja perhevapaita ei jaeta
tasapuolisesti miesten ja naisten kesken. Työmarkkinoiden
murros johtaa myös siihen, että työsuhteet pätkittyvät. Tällaisista työsuhteista
merkittävä osa on nuorten ja naisten työsuhteita.
Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan suojaverkon ja
palvelujen kattavuus ovat mahdollistaneet naisten työssäkäymisen. Siksi
hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden ja laadun varmistaminen on kannanotto tasa-arvon
puolesta.
2000-luvulle tultaessa laadukkaista ja tasa-arvoisista
työympäristöistä voi muodostua tärkeä kilpailutekijä työvoiman saamiseksi.
Suomen työmarkkinajärjestöjen tulisikin laatia laatia
tasa-arvolain tavotteita tukeva ja täydentävä tasa-arvon puitesopimus. Sen keskeisenä
tavoitteena voisi olla lisätä tasa-arvosuunnitelmien käyttöönottamista työpaikoilla.
Selvitysten mukaan vain noin 30 prosentilla yrityksistä on laadittu tasa-arvosuunnitelma.
Toinen tavoite on tehdä suosituksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Sopimus
kattaisi myös työn vaativuuden arviointijärjestelmien ja palkkasta koskevia
tasa-arvotoimia.
Työmarkkinajärjestöjen kannattaisi laatia
tasa-arvoisen työyhteisön kriteerit. Nämä kriteerit täyttävän yrityksen tulisi
saada jonkinlainen todistus tai sertifikaatti saavutuksestaan.
Uskon, että uuden vuosituhannen johtamisessa
tasa-arvojohtaminen tulee voimakkaasti korostumaan. |