SAK:n valtuustossa perjantaina
pitämässään puheenvuorossa SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Ahmavaara piti
pahimpana tulopoliittisen sopimisen esteenä "kärsimättömän",
spekulatiivisen pääoman palvontaa. - Jos
kärsimätöntä pääomaa vielä tässä maassa kumarrellaan, se saa vastaansa
kärsimättömän työväen. Siinä ryminässä maastamme katoaa kyllä kaikki pääoma,
olipa se kärsimätöntä tai kuinka kärsivällistä tahansa.
- Jollei herrojen EVAlle muuta tehtävää löydy, sillä
olisi tässä urakkaa, Ahmavaara sanoi. Hänen mielestään markkinatalouden pahin uhka
ovat "malttamattomat jupinklopit ja kokemattomat yli-innokkaat yritysjohtajat".
Tulopolitiikan jatkamisen puolesta taas Ahmavaaran
mielestä puhuvat selvimmin nykyisen tulopoliittisen sopimuksen tulokset. Hänen mukaansa
tupon vaikutukset ovat jopa arvioitua myönteisemmät. Hintojen arvioidaan nousevan
vuosina 98-99 vain 2,2 prosenttia ja palkansaajien ostovoiman samana aikana peräti 6,5
prosenttia.
- Vastaavaan reaaliansioiden nousuun pääseminen vain
palkankorotuksin - siis liittokohtaisen kierroksen seurauksena - olisi edellyttänyt
tuntipalkkojen nostamista esimerkiksi kahteen otteeseen noin kuudella markalla, yhteensä
12 markalla. Kuluttajahinnat puolestaan olisivat varovaisestikin arvioiden nousseet
ainakin 10 prosenttia, moninkertaisesti yli EU-maiden ja euroalueen keskiarvon.
Myönteinen talous- ja työllisyyskehitys olisi katkennut ja kääntynyt uudelleen ja
jyrkästi huonompaan suuntaan.
Ahmavaara kysyikin puheenvuorossaan:
- Kannattaako pyrkiä liittokohtaisiin ratkaisuihin, jos nykytupon kaltaiseen
ostovoimakehitykseen ei olisi käytännössä mahdollista päästä vahvimmillakaan
sopimusaloilla? Entä kuka meistä on valmis kantamaan vastuun heikentyvästä
työllisyydestä?" |