EU-ministerivaliokunnalle

Asia: Vuokratyö ja palvelujen vapaa liikkuvuus

Arvoisat ministerit,

Euroopan unionin yhteinen kanta työvoiman vapaasta liikkuvuudesta on jätetty ehdokasmaille ja neuvotteluissa on saavutettu läpimurto. Työvoiman liikkuvuuden osalta neuvottelujen lähtökohdat ovatkin kunnossa. Unionin neuvottelupositioon liittyy kannanotto palveluiden vapaasta liikkuvuudesta, joka on kuitenkin Suomen kannalta ongelmallinen.

Työvoimaa voi liikkua huomattavasti myös palveluiden vapaan tarjonnan puitteissa, koska työvoiman vuokraus, aliurakointi ja yritysten verkostoituminen on voimakkaasti lisääntynyt. Sen varmistaminen, että työvoiman vuokraustapauksissa noudatetaan suomalaisia työehtoja on vaikeampaa, sillä tällöin palkanmaksajayritys ei yleensä ole sijoittunut Suomeen. Viranomaisten ja ay-liikkeen valtuudet ja resurssit valvoa työehtojen noudattamista Suomessakin ovat puutteelliset. Silloin kun vuokratyöntekijöiden palkat maksetaan esimerkiksi Tallinnassa tai Varsovassa ne ovat käytännössä olemattomat.

Neuvoston käsittelyssä Suomi ei ole varannut Saksan ja Itävallan tapaan itselleen mahdollisuutta soveltaa työvoiman liikkuvuudelle asetettuja rajoituksia myös eräisiin palveluihin. Koska nimenomaan työvoiman vuokraamisen ja vuokratyön kautta voidaan käytännössä kiertää työvoiman liikkuvuudelle asetettavat siirtymäajat, SAK:n edustajakokous edellytti toimenpiteitä, joilla tämä kiertomahdollisuus estetään.

Paras tapa olisi, että unionin neuvottelupositioon lisätään Suomi niiden maiden joukkoon, joilla on oikeus halutessaan soveltaa siirtymäaikoja myös eräiden palveluiden kohdalla ja että asianomaisessa liitteessä luetteloon merkitään Saksan ja Itävallan tavoin rakennus- ja siivoustyöt sekä lisäksi työvoiman vuokrauspalvelut ( mm. ravintola- metalli-, hoiva- ja kuljetusalalla).

Perustelemme kantaamme seuraavasti:

Sen jälkeen kun työvoiman liikkuvuuden rajoituksia käytettiin edellisen kerran, on yritysten toimintakulttuuri muuttunut merkittävästi. Nykyisin yritykset teettävät merkittävän osan työstään alihankintana, ulkoistavat omia toimintojaan sekä vuokraavat työvoimaa lyhytaikaisesti. Lisäksi niiden julkisten hankintojen ja palvelujen määrä, jotka kilpailutetaan, on koko ajan kasvussa. Yritysten ja julkisen sektorin toimintatapojen muutosten seurauksena on syntynyt palvelualan yrityksiä, jotka tarjoavat työvoimaa muille yrityksille ja julkiselle sektorille. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun bussiliikenteeseen on tarjottu vuokratyövoimaa Tallinnasta.

Euroopan unionin perusvapauksiin kuuluu palvelujen vapaa liikkuvuus. Palvelujen tarjonnan piiriin on EU:ssa laskettu myös itsensä työllistävät pienyrittäjät ja työvoiman vuokraus. Lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi koskee työvoiman vuokrauksen ohella myös laajemmin palvelujen vapauden piirissä tapahtuvaa työvoiman lähettämistä maasta toiseen.

Suomen EU-ministerivaliokunta piti 10.5.2001 siirtymäaikavaatimuksia näiden palvelujen osalta ylimitoitettuina. Valiokunnan mielestä palvelujen vapaan tarjoamisen rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen varovaisesti. Saksa ja Itävalta ovat kuitenkin nähneet asian toisin ja hankkineet itselleen oikeuden rajoittaa myös palvelujen tarjontaa uusista hakijamaista yhtä pitkän ajanjakson kuin työvoiman vapaan liikkuvuuden siirtymäajatkin ovat voimassa. Molemmat valtiot ovat uusien jäsenmaiden naapurivaltioita. Liikkuminen Suomenlahden yli on myös varsin yksinkertaista eikä kieli- tai kulttuurierokaan ole ylipääsemätön, joten ns. rajapendelöinti esimerkiksi viikoittain voi muodostua hyvinkin yleiseksi myös Suomen ja Viron välillä.

Allekirjoittaneet järjestöt katsovat olevan perusteltua, että myös Suomi vaatii ennen jäsenyysneuvottelujen loppuunsaattamista itselleen samat oikeudet kuin Saksa ja Itävalta estää työvoiman liikkuvuutta koskevien siirtymäaikojen kiertäminen palvelujen vapaan liikkuvuuden avulla. Lisäksi EY:n tuomioistuimen Rush Portuguesa -tuomio vuodelta 1990 puoltaa sitä näkökohtaa, että siirtymäaikoja tulisi soveltaa sellaiseen palvelujen tarjontaan, jossa on kyse pelkästään työvoiman liikkuvuudelle asetettujen siirtymäaikojen kiertämisestä.

Ehdokasmaille jätetyssä neuvottelupositiossa palvelut on määritelty lähetettyjen työntekijöiden direktiivin pohjalta. Komissio on lisäksi ehdottanut, että kyseisin direktiivin toimeenpanosta vastaava virkamiesryhmä tekisin tarkemmat määrittelyt palveluille. Tähän ei ole vielä kuitenkaan jäsenmaiden kantoja.

Palvelujen tarjoamisen siirtymäajat on kohdennettava erityisesti työvoiman vuokraukseen sekä itsensä työllistäviin pienyrittäjiin. On kohtuutonta, että yksittäisten työntekijöiden liikkuminen työn perässä olisi työlupakäytännön kautta säänneltyä, mutta siirtymäajat voitaisiin kiertää palvelujen tarjonnan kautta vuokraamalla työvoimaa vapaasti toiseen jäsenmaahan tai maahan voisi rajoituksetta tulla työskentelemään itsensä työllistävänä yrittäjänä.

Jos vain Saksalla ja Itävallalla on oikeus rajoittaa palvelujen tarjontaa, merkitsee se sitä, että uusista jäsenmaista tapahtuva palvelujen tarjonnan paine voi suuntautua enenevässä määrin EU:n pohjoisiin jäsenmaihin.

Jo nyt on Suomessa ollut tapauksia, joissa suomalaiset yritykset ovat maksaneet ulkomaalaisille työvoimaa vuokraaville yrityksille korvauksen saadusta palvelusta. Ulkomailla toimiva firma on tällöin lähettänyt työntekijöitä Suomeen ja huolehtinut heidän palkkojensa maksusta. Näitä palkkoja ei ole maksettu Suomessa. Paljastuneissa tapauksissa ( mm. Kvaerner- Masa Yardsin Helsingin telakka) on selvinnyt, että työntekijöille oli maksettu huomattavasti alle vähimmäisehtojen, vaikka työlupaehdoissa olikin sitouduttu maksamaan alan sopimusten mukaista palkkaa. Vain murto-osa näistä väärinkäytöksistä tulee valvontajärjestelmän puutteellisuuden takia yleensä ilmi.

Jos siirtymäajat eivät koske myös työvoiman vuokrausta, on olemassa vakava uhka, että uusista jäsenmaista tarjottaisiin aktiivisesti halpatyövoimaa vuokrattavaksi. Tarjoajina olisi myös suomalaisia yrityksiä, jotka joko hankkimalla tytäryhtiön tai siirtämällä toimintansa uusiin jäsenmaihin, voisivat edelleen harjoittaa varsinaista liiketoimintaansa Suomessa. Nämä yritykset olisivat myös verotuksellisesti varsin edullisessa asemassa verrattuna kotimaisiin yrityksiin. Yhtiöverokanta Virossa on nolla, arvonlisävero 14 ja tuloveroprosentti kaikille vain 26. On aivan ilmeistä, että haitallinen verokilpailu pahenee unionin laajentumisen myötä, ellei tehokkaita unionitason toimenpiteitä sen estämiseksi oteta käyttöön.

Palvelujen tarjonta koskisi ennen kaikkea yksityisiä ja julkisia palvelualoja ja niillä varsinkin hoito-, siivous- ja ravintola-alojen töitä sekä rakennus- ja metallialojen alihankintatöitä. Kyse voi olla suuremmastakin työntekijämäärästä kuin vuosittain pysyvästi maahamme muuttavien yksittäisten työntekijöiden määrä. Palvelujen vapaan tarjonnan nimissä saapuva työvoima tulisi lähinnä pääkaupunkiseudulle ja muualle Etelä-Suomeen. Sillä voi olla huomattavan kielteisiä vaikutuksia kyseisten alojen työmarkkinoille, mikäli urakoita ja töitä voitetaan selvästi alihinnoitelluilla tarjouksilla ja siten syrjäytetään suomalaisia työntekijöitä ja yrityksiä alan töistä. Vaikka häiriöt olisivat suurimpia Etelä-Suomessa, kielteiset vaikutukset heijastuisivat koko maan työmarkkinoihin.

Lähetettyä työntekijää koskevan direktiivin mukaan työntekijälle pitäisi maksaa alan sopimusten mukaista palkkaa sekä noudattaa muita työehtoja. Kyse on työsyrjintärikoksesta, jos työntekijälle maksetaan alle alan sopimusten vähimmäisehtojen. Pääongelma on, että tähän ei juurikaan voida puuttua, koska valvonta ei toimi. Suomalaisella viranomaisella tai ammattiyhdistysliikkeellä ei ole tosiasiassa keinoja eikä oikeutta puuttua tilanteeseen ilman asianomaisen työntekijän antamaa valtuutusta.

Vuokratyön yleistyessä myös Suomen valtio voi jäädä ilman verotuloja, koska suomalainen yritys maksaa ulkomaalaiselle firmalle vain palvelusta ja alle puoli vuotta maassa työskentelevät ulkomaalaiset voisivat maksaa veronsa omaan kotimaahansa. Jos uusista jäsenmaista palveluja tarjoavat yritykset käyttävät polkuhinnalla hankittua työvoimaa, aiheuttaa se myös vakavan häiriön palvelualan yritysten väliselle reilulle kilpailulle. Monasti ollaan tekemisissä myös harmaan talouden ja rikollisen toiminnan kanssa.

Valvonnan tehostamista kiirehdittävä

EU-ministerivaliokunta totesi, että unionisääntely edellyttää jäsenmailta kansallisia järjestelyjä, joilla mahdolliset palvelujen vapaaseen tarjoamiseen liittyvät kielteiset vaikutukset pitäisi pystyä riittävän ajoissa havaitsemaan ja torjumaan. Sellaista lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan työvoiman tai palvelujen liikkuvuutta ei enää voida kansallisesti säätää sen jälkeen kun liittymissopimukset uusien hakijamaiden kanssa on hyväksytty. Siksi valvonnan tehostamistoimiin on ryhdyttävä nyt ja saatettava uudet säädökset voimaan viimeistään vuoden 2003 alusta.

Työlupakäytäntöä ollaan nopeuttamassa ja helpottamassa ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Alatyöryhmä viimeistelee parhaillaan ehdotusta työlupamenettelyn uudistamisesta. Työsuojeluviranomaisten resursseja tarkastellaan kansliapäällikkö Lehdon vetämässä tulopoliittisen sopimuksen mukaisessa työryhmässä.

Allekirjoittaneiden järjestöjen mielestä niin koti- kuin ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen ehtoja on voitava valvoa tehokkaasti olipa sitten kyse lyhytaikaisesta, pysyvästä työsuhteesta tai vuokratyöstä. Myös ammattiyhdistysliikkeellä, luottamushenkilöillä ja työsuojeluvaltuutetuilla on oltava oikeus saada tarvittaessa tietoja työntekijöiden työehdoista ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin työsyrjinnän lopettamiseksi.

Työministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi pikimmiten asettaa kolmikantainen työryhmä valmistelemaan ehdotuksia työehtojen valvonnan tehostamisesta ja siihen tarvittavista valtuuksista.

Siirtymäajan lyhentämistä ei syytä lähteä ennakoimaan

Työvoiman liikkuvuutta koskevaan neuvotteluläpimurtoon liittyy tiettävästi vanhojen jäsenmaiden julistus, jossa ne ilmoittaisivat pyrkivänsä vapauttamaan uusien jäsenmaiden kansalaisten pääsyn työmarkkinoilleen mahdollisimman nopeasti. Itse liittymissopimuksiin tulevat siirtymäajathan ovat 2+3+2 mallin mukaisia.

Allekirjoittaneet järjestöt korostavat, ettei julistuksen mahdollinen antaminen voi Suomen osalta merkitä sitovaa päätöstä vapauttaa työvoiman liikkuvuus heti kahden vuoden kuluttua. Siirtymäaika on joustava, mikä tarkoittaa sitä, että olosuhteiden kehitys sekä Suomen että uusien jäsenmaiden työmarkkinoilla ratkaisee sen voidaanko siirtymäaikaa lyhentää vai ei. Ennakointi tässä ja nyt on paitsi tarpeetonta myös vahingollista.

Ehdokasmailla on oltava kannustin kehittää omia neuvottelujärjestelmiään ja työ- ja sosiaalilainsäädäntöään lähemmäksi unionin tasoa. Mitä nopeammin ne siinä onnistuvat sitä helpompaa on lyhentää siirtymäaikoja. Ja toiseksi ennen lyhentämispäätöstä Suomessa on nähtävä oma työllisyyskehityksemme eli ulkomaisen työvoiman todellinen tarve ja ennen kaikkea se kuinka ulkomaalaisten työehtojen valvonta on saatu pelaamaan. Jos työsyrjintää ja halpatyövoimalla keinottelua ei esiinny ja valvonta toimii, voidaan siirtymäaikaa lyhentää. Mutta asian etukäteen julistaminen voisi poistaa kotimaassakin kiinnostuksen laittaa asiat kuntoon.

SAK
KTV
PAM
Metalliliitto
Rakennusliitto
AKT