17.4.2001

KANNANOTTO EUROOPAN UNIONIN ITÄLAAJENTUMISESTA

Allekirjoittaneet työmarkkinaosapuolet ovat käsitelleet Euroopan unionin itälaajentumista ja sen vaikutuksia muun muassa Suomen työmarkkinoihin. Työmarkkinaosapuolet ovat aiemmin ottaneet yhdessä kantaa sekä Suomen EU- jäsenyyteen että maamme osallistumiseen Euroopan talous- ja rahaliittoon ( EMU).

Osapuolet toteavat yhteisenä kantanaan seuraavaa:

Euroopan unionin laajentumisen päämäärä, rauhan ja vakauden lujittaminen Euroopassa sekä hyvinvoinnin lisääminen koko maanosassa, on kannatettava, oikea ja välttämätön. Laajentuminen vahvistaa EU:n asemaa maailman taloudessa ja politiikassa sekä avaa myös Suomelle uusia mahdollisuuksia. Lyhyellä aikavälillä laajenemisesta hyötyvät etenkin hakijamaat. Pitkällä aikavälillä sisämarkkinoiden laajentuminen vaikuttaa myönteisesti koko unionin taloudelliseen kasvudynamiikkaan sekä rakennemuutosten kautta ulkomaankauppaan, investointitoimintaan, kilpailukykyyn ja työllisyyteen.

Itälaajentuminen tuo mukanaan myös tiettyjä ongelmia suurten elintaso- ja rakenne-erojen takia erityisesti raja-alueilla. Yritysten kilpailuolosuhteet voivat vääristyä sisämarkkinasäädösten puutteellisen soveltamisen ja valvonnan takia. Myös työvoiman liikkuvuuteen ja tilapäiseen työskentelyyn voi liittyä tekijöitä, jotka aiheuttavat häiriöitä työmarkkinoilla. Lisäksi huomattavasti nykyisiä jäsenmaita köyhempien maiden jäseneksi tulo luo haasteita tasapainoisen alue- ja rakenne- sekä varsinkin maatalouspolitiikan toteuttamiselle. Laajentuminen aiheuttaa todennäköisesti lisää kustannuksia unionin nykyisille jäsenmaille, myös Suomelle.

Siirtymäkausijärjestelyt

Nyt toteutettava laajentuminen poikkeaa edellisistä laajentumisista suurempien lähtökohtaerojensa takia. Jotta laajentuminen voisi toteutua mahdollisimman onnistuneesti, erilaiset siirtymäkausijärjestelyt voivat tulla kyseeseen molemmin puolin. Sovellettavien siirtymäaikojen tulee olla asiallisesti perusteltuja ja ajallisesti rajattuja. Niiden aikana ja avulla tulee edistää työmarkkinoiden valmiuksia sopeutua vapaan liikkuvuuden toteutumiseen ja vauhdittaa uusissa jäsenmaissa tarvittavia rakenteellisia uudistuksia. Samalla hakijamailla on mahdollisuus kehittää sosiaalista vuoropuhelua ja hyviä työmarkkinakäytäntöjä. Hakijamaat ovat pyytäneetkin huomattavan määrän siirtymäkausijärjestelyjä. Myös unionin puolelta komissio esittää joustavia siirtymäkausia työvoiman vapaalle liikkuvuudelle. Suomen hallitus on osaltaan todennut suojakeinojen tarpeellisuuden häiriötilanteiden varalta. Osapuolet korostavat, että työvoiman liikkuvuudelle asetettava yleinen siirtymäaika, jota myös Suomen tulee soveltaa, on joustava. Siksi Suomella on oltava oikeus tehdä kolmikantaisen valmistelun pohjalta päätös siirtymäajan mahdollisesta lyhentämisestä.

On syytä kiinnittää huomiota myös tutkintojen vastaavuuteen ja niihin liittyviin mahdollisiin ongelmiin sekä koulutuksen kehittämiseen uusissa jäsenmaissa.

Siirtymäaikajärjestelyjä ei pääsääntöisesti tulisi sallia valtiontukia, kilpailusääntöjä, yhtiöoikeutta, rahoitusvalvontaa, teollisoikeuksia ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen osalta. Sama koskee elintarvikkeiden turvallisuus- ja elintarvikehygienian yhteisömääräyksiä.

Kokonaisuudessaan on tärkeää varmistua siitä, että yhteisölainsäädäntö pystytään toimeenpanemaan hakijamaissa tehokkaasti ja että Kööpenhaminan huippukokouksessa asetettuja jäsenyysehtoja noudatetaan kaikilta osin. Tämä edellyttää hyvin toimivaa hallintoa, minkä kehittymiseen unionin on omilla toimillaan voimaperäisesti myötävaikutettava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä komission esille nostamaan korruption kitkemiseen.

Itämeren talousalue on mahdollisuus

EU:n keskeisiä toiminta-ajatuksia ja tavoitteita on tavaroiden, palvelujen ja pääoman sekä henkilöiden vapaa liikkuvuus yhteisön sisällä. Suomen laajentumisesta saama taloudellinen hyöty voikin toteutua ennen muuta kaupan ja muun taloudellisen kanssakäymisen vilkastumisen myötä. Yhteisten sisämarkkinoiden synty Itämeren talousalueelle on nähtävä Suomelle mahdollisuutena, johon elinkeinoelämän, valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen on varauduttava ja panostettava.

Teollisuustuotteiden kaupan ja investointien esteet on jo purettu unionin ja hakijamaiden välisillä Eurooppa-sopimuksilla. Viimeiset teollisuustuotteiden tulliesteet poistuvat vuonna 2001. Tämän jälkeen jäljelle jäävät enää lähinnä eräät tekniset määräykset ja polkumyyntitoimenpiteet. Kaupan ja investointien vauhdittamiseksi hakijamailta tulee edellyttää teknisten määräysten harmonisointia EU:n tasolle jo ennen liittymistä.

Myös palvelujen vapaa liikkuvuus avaa suomalaisille yrityksille mahdollisuuksia. Suomalaisten palvelujen viennin lisäämisen näköaloja liittyy mm. energiasektoriin, telekommunikaatioon ja informaatioteknologiaan, rahoitus- ja pankkitoimintaan, vakuutustoimintaan sekä kuljetuksiin. Palvelumarkkinoiden vapautuessa on huolehdittava siitä, ettei työvoiman liikkuvuutta koskevia siirtymäaikasäännöksiä kierretä.

Työvoiman liikkuvuus, työvoimatarve ja työlupakäytäntö

EU- jäsenyysehtojen täyttäminen, EU- rakennerahastojen hyödyntäminen sekä sijoittajien luottamuksen parantuminen edesauttavat myönteistä talouskehitystä hakijamaissa. Tulo- ja tuottavuuserojen odotetaan kaventuvan ja talouksien alkavan lähentyä. Lainsäädännön harmonisointi ja instituutioiden toimivuuteen liittyvän epävarmuuden väheneminen myötävaikuttavat myös investointien kasvuun hakijamaissa.

Kun pääomia siirtyy hakijamaihin, paineet työvoiman maasta siirtymiseen vastaavasti pienentyvät. Kuitenkin muuttopäätöksiin vaikuttavat myös työttömyys lähtömaassa ja työvoiman kysyntä tulomaassa sekä palkkatasoa, verotusta ja sosiaaliturvaa koskeva vertailu, oman maan kansalaisten määrä kohdemaissa, asuntojen hintataso ja saatavuus, perhesyyt, kulttuuri ja kieli. Siksi muuttoliikkeen määrää on vaikea täsmällisesti ennakoida.

Suomessa osaavasta ja ammattitaitoisesta työvoimasta on eräillä aloilla ja paikkakunnilla pulaa. Työttömiä työnhakijoita on samaan aikaan edelleen kuitenkin runsaasti. Suomalaisten yritysten kasvuodotusten ja väestön ikääntymisestä aiheutuvan suuren työvoimapoistuman takia työvoiman kokonaiskysyntä jatkunee tulevaisuudessakin merkittävänä useimmilla toimialoilla. Uuden teknologian nopea kehitys lisää varsinkin erityisosaajien kysyntää. Toimenpiteet, joilla turvataan yritysten työvoiman saanti pitkällä aikavälillä, kannustavat yrityksiä suuntaamaan investoinnit kotimaahan.

Kasvava työvoimatarve pyritään ensi sijassa tyydyttämään kotimaisin voimin ja toimenpitein. Työllisyysasteen nosto, työn tuottavuuden nousu, toimenpiteet työssä jaksamisen edistämiseksi ja eläkkeellesiirtymisen myöhentämiseksi sekä koulutusjärjestelmien kehittäminen ja kohtuuhintaisten asuntojen tuotannon lisäys kasvukeskuksissa ovat tärkeimmät keinot vastata työvoimapulan uhkaan. On tärkeää, että aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan keinoin työttömänä olevat suomalaiset ja Suomessa jo nyt asuvat ulkomaalaiset saadaan työllistettyä nykyistä selvästi paremmin.

Työlupamenettelyjen kehittäminen edistää työvoiman saantia niille yrityksille ja yhteisöille, jotka tarvitsevat ulkomailta asiantuntijoita ja muita työntekijöitä. Osapuolet ovat valmiita myötävaikuttamaan siihen, että jo ennen siirtymäaikajärjestelyjen voimaantuloa työlupien myöntämiskäytäntöä sopeutetaan todelliseen tarpeeseen, käsittelyaikoja lyhennetään ja menettelytapoja kehitetään.

Suomalaisten työehtojen noudattaminen

Osallistumalla työelämään ja antamalla oman osaamisensa ja työpanoksensa ulkomaalaiset työntekijät osallistuvat omien elinehtojensa kohentamisen ohella arvokkaalla tavalla suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Suomalaisen työelämän kasvava kansainvälistyminen onkin nähtävä positiivisena voimavarana eikä uhkana.

Yrityskulttuurien ja yhteiskunnan asenteiden ja instituutioiden sopeutuminen ulkomaisen työvoiman lisääntyvään tuloon suomalaisille työmarkkinoille vaatii työmarkkinaosapuolten yhteisiä toimia tarvittavien asennemuutosten edistämiseksi ja pelkojen hälventämiseksi. Nykyistä monikansallisemman ja toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan rakentaminen on haaste sekä työnantaja- että palkansaajajärjestöille. Osapuolet toteavat hallituksen syrjinnän ja rasismin vastaisen toimintaohjelman muodostavan oikean pohjan hyvien etnisten suhteiden kehittämiselle.

Osapuolet toteavat, että työntekijöitä tulee kohdella työmarkkinoilla tasavertaisesti heidän kansalaisuudestaan riippumatta. Suomalaisilla työmarkkinoilla noudatetaan suomalaisia työehtoja eikä työntekijän alkuperämaahan, rotuun, sukupuoleen, ikään tai muuhun vastaavaan syyhyn perustuvaa syrjintää saa harjoittaa.

Myös hakijamaista tulevat työntekijät ovat Suomen lainsäädännön soveltamispiirissä ja heidän työsuhteidensa vähimmäisehdot määräytyvät työlainsäädäntömme ja työehtosopimustemme mukaisesti. Osapuolet korostavat, että näitä ehtoja on noudatettava kaikilla työpaikoilla ja kaikissa työsuhteissa työnteon muodoista riippumatta. Siksi EU:n itälaajentuminen ja työvoiman vapaampi liikkuvuus ei saa tarkoittaa ulkomaisen halpatyövoiman tuontia Suomen työmarkkinoille.

Hallituksen kannanotossa todetaan, että työministeriö arvioi osaltaan Suomen oman työmarkkinalainsäädännön toimivuutta ja valvontaa laajentumisen vaikutuksen huomioon ottaen. Osapuolet ovat valmiita edesauttamaan valvonnan tehostamista ja kartoittavat siksi kolmikantaisesti tilanteen, kuten tulopoliittisessa sopimuksessa on sovittu.

Ympäristökysymykset

Unionin ympäristölainsäädäntö on eräs vaikeimmista ja hakijamailta investointeja edellyttävistä säädösalueista. Suurimmat ongelmat liittyvät vesiensuojelua ja teollisuuden yhtenäislupamenettelyä, voimalaitoksia sekä jätehuoltoa koskevien säädösten täytäntöönpanoon, joiden osalta useimmat hakijamaat ovat esittäneet pitkiä siirtymäaikoja.

Hakijamaille mahdollisesti annettavista siirtymäajoista koituvat haitat tuntuisivat selvimmin Suomen metallurgisessa ja kemian teollisuudessa. Nämä toimialat valmistavat tuotteita muulle teollisuudelle ja niiden tuotteilla on maailmanmarkkinahinta. Hakijamaiden pääsy unionin sisämarkkinoille ilman ympäristönsuojelun vaatimia kustannuksia vääristäisi merkittävästi kilpailuasetelmia sisämarkkinoilla.

Ympäristökysymysten ja -ongelmien käsittelyä hakijamaissa vaikeuttaa lisäksi niiden ympäristöhallintojen heikko poliittinen painoarvo ja uskottavuus EU-säädösten konkreettisena täytäntöön panijana ja niiden noudattamisen valvojana. Siksi on tärkeää vaikuttaa hakijamaiden ympäristöhallinnon infrastruktuurin vahvistamiseen.

Varsinkaan yhtenäislupa- ja voimalaitosdirektiivien osalta ei pääsääntöisesti tulisi sallia siirtymäaikoja. Mikäli joidenkin säädösten osalta siirtymäaikoja kuitenkin hyväksytään, tulee hakijamailta edellyttää tarkkaa suunnitelmaa kunkin säädöksen toimeenpanosta, sen aikataulusta ja rahoituksesta.

Ydinvoiman turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat hidastaneet neuvotteluja joidenkin hakijamaiden kanssa. Neuvotteluissa tulee varmistaa, että hakijamaiden ydinvoimalaitokset saatetaan vastaamaan EU:n jäsenmaissa yleisesti sovellettavia turvallisuusmääräyksiä.

Liittyminen euroalueeseen

Merkittävimpiä laajentumisen taloudellisia epävarmuustekijöitä liittyy hakijamaiden kykyyn liittyä Emun jäseneksi ja osaksi euroaluetta. EU-jäsenyyden perusteella hakijamaat automaattisesti sitoutuvat noudattamaan yhteistä etua edistävää valuuttakurssipolitiikkaa ja voivat aikaa myöten liittyä Emuun ja euroalueeseen täytettyään Maastrichtin lähentymiskriteerit unionin edellyttämällä tavalla.

Ennen liittymistä maiden tulee kuitenkin merkittävästi uudistaa talouksiensa rakenteita ja tehostaa markkinoiden toimintamekanismeja. Niiden tulee parantaa julkisten talouksiensa kestävyyttä mm. verojärjestelmiä uusimalla sekä lisäämällä tehokuutta ja läpinäkyvyyttä. Haitalliseen, kilpailua vääristävään verokilpailuun on puututtava unionin toimenpitein.

Sekä EU:n nykyisten jäsenmaiden että hakijamaiden etu on, että hakijamaat kykenevät täyttämään Emu-kriteerit kestävällä tavalla. Hakijamaiden liian varhainen liittyminen Emuun olisi riski euron vakaudelle. Toisaalta uusien, todennäköisesti nopeasti kasvavien talouksien liittymisen euroalueeseen voi katsoa myös pidemmällä aikavälillä hyödyttävän Emua ja lisäävän euron tunnettuutta toisena suurena kansainvälisenä valuuttana.

Lisäksi valuuttakurssiriskien poistuminen Emu-maiden sisäisestä kaupasta parantaa eurooppalaisen teollisuuden kilpailuasemaa sekä sisämarkkinoilla että globaalisti.

Jos hakijamailla on suuria talousongelmia, ne voivat johtaa inflaatio-odotusten ja pitkien korkojen nousuun koko euroalueella. Tämän takia hakijamaiden tulee asettaa etusijalle kilpailukykyisten markkinoiden, tehokkaan pankkijärjestelmän ja välttämättömien verouudistusten toteuttaminen. Emuun osallistuminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun nämä tavoitteet on saavutettu.

Alue- ja rakennepolitiikka

Euroopan unionin laajentuessa alue- ja rakennetukien jakautuminen muuttuu merkittävästi. Nykyisten nettomaksajien maksuosuus kasvaa ja osa nykyisistä nettosaajista muuttuu nettomaksajiksi. Mikäli alue- ja rakennetukia jaetaan laajentuneessa unionissa nykyperustein, kaikki EU:n alue- ja rakennetukia nykyisin saavat maat, Suomi mukaan lukien, joutuvat luopumaan ainakin osittain uusien jäsenmaiden hyväksi.

Berliinin huippukokouksessa vuonna 1999 päätettiin, että kokonaistuki, jonka jäsenvaltio vuosittain saa rakennetoimien nojalla (mukaan lukien koheesiorahastot), ei saisi ylittää neljää prosenttia sen bkt:stä. Tästä lähtökohdasta tulee pitää kiinni.

Laajentumisen myötä niiden alue- ja rakennetukia saavien alueiden, joiden BKT on alle 75 % EU:n keskiarvosta, väkiluvun arvioidaan kasvavan noin 70 miljoonasta yli 170 miljoonaan. Tästä seuraa väistämättä poliittista kiistaa jäsenmaiden kesken nykyisten jäsenmaiden pyrkiessä tulevaisuudessakin säilyttämään tai mahdollisesti lisäämäänkin perinteisiä alue- ja rakennetukiaan. On ilmeistä, että EU:n alue- ja rakennetukipolitiikkaa joudutaan tarkistamaan kustannusten hillitsemiseksi.

Suomessa tulee varautua tulevaan kehitykseen niin, että Itä- ja Pohjois-Suomen kehitysmahdollisuudet turvataan myös nykyisen budjettipäätöksen ja Agenda 2000:n päätyttyä vuonna 2006. Tasapainoisempaa aluekehitystä tulee edistää aluekeskusohjelmalla ja jatkamalla järjestelmällisesti osaamisintensiivistä ja korkean teknologian kehittämistä tukevan politiikan toteuttamista voimassa olevan EU:n budjettikehyksen puitteissa.

LOPUKSI

Unionin laajenemisella on vaikutuksia uusien ja vanhojen jäsenmaiden talouteen ja yhteiskuntaan sekä työmarkkinoille. On tärkeää, että tämä varsin suuri muutos toteutetaan hallitusti ja niin, että siitä hyötyvät sekä uudet että vanhat jäsenmaat ja Eurooppa kokonaisuudessaan. Laajenemisen vaikutuksia tulee arvioida ja niihin varautua ennakolta.